Upporikasta ja rutiköyhää

Anne Kotipuro 03.03.2017 16:42 | Lähetä palautetta artikkelista

Nykyään on muodikasta downshiftata. Vähentää töitä, tulla toimeen vähemmällä, luopua ylimääräisestä tohinasta. Voin puhua asiasta empiirisen tutkimuksen perusteella, olenhan viettänyt melkein koko edeltävän vuoden sitä harrastaen. Suomeksi sanottuna vuorotteluvapaalla.
Koetan tiivistää tutkimukseni pariin tärkeimpään huomioon, sillä lehteen pitää saada mahtumaan kaikki tärkeätkin uutiset. Olen laatinut yksinkertaisen luokituksen siitä, kuinka helppoa e.m. määritelmät oli toteuttaa.
Aloitan tuosta vähemmällä toimeen tulemisesta. Se oli etukäteen ajateltuna vaikein puoli. Joku saattaa tietysti ihmetellä, että miten muka opetus- ja kasvatusalan palkkoihin verrattuna voi vielä vähemmälläkin tulla toimeen. Kaikki on mahdollista. Kun tulotaso romahtaa alle puoleen totutusta, pitää eniten tehdä töitä mielikuvituksensa kanssa. On etsittävä ja löydettävä kaikki ne elämykset, jotka eivät maksa melkein mitään. Ja vähemmällä rahankäytöllä olen itse asiassa saanut alkeiskurssin siitä, kuinka selvitä eläkkeellä joskus tulevaisuudessa. Tällä alueella, vastoin kaikkia odotuksia, olen upporikas.
Viime keväänä vapaalle jäädessäni päätin, että työlistoilla en sitä pilaa. Jos huvittaisi tehdä vuosien varrella kootulta ”sitku”-listalta rästihommia, niin sitten tekisin. Enkä muuten tehnyt. En nimittäin ehtinyt. Päivät täyttyivät ihan itsestään ulkoilusta, halonhakkuusta, sanaristikoista  ja muusta välttämättömästä. Puhumattakaan osallistumisesta lastenlasten hoitoon, joka kiilasi tärkeysjärjestyksessä aina kärkeen. Ikinä en ollut voinut kuvitella, että ihminen voisi olla näin rikas, mittaamattoman ihanalla tavalla. Ja kun kerran luokitellaan, tässä ei riitä edes upporikas, laitetaan ultrarikas!
Ylimääräisestä tohinasta luopuminen oli etukäteen ajateltuna helpoin nakki, tulotasoon sidottu itsestäänselvyys. Ylenmääräistä shoppailua en ole koskaan harrastanut alussa kerrottujen ammatin varjopuolien takia. Niinpä vapaalla kyläkaupassa asioinnista tuli päivän kohokohta. Sinne pääsee kävellen, liikunta tulee plussana. Ei tule ostettua kuin tarpeellisimmat, sen, mitä repussa jaksaa kantaa. Ja kyläkaupan valikoimista löytyy ihan sitä, mitä asiakkaat haluavat. Jos ei löydy, niin tilataan!
Harrastuksiakaan ei tullut kuin jokunen lisää, osa niistäkin vanhoja, ajanpuutteen vuoksi unholaan jääneitä. Ajan- ja rahankäytön optimointia tohinarintamalla mitä parhaimmillaan, siis itsestäänselvää upporikasta.
Varmuuden vuoksi totean vielä, että hakeuduin vuorotteluvapaalle ihan omasta halustani, nautin joka hetkestä ja olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Suosittelen vilpittömästi jokaiselle, joka haluaa upporikastua! Ja täältä tullaan pian, ihanat työkaverit!

Malla Heinonen