Unelman perässä ulkomaille

Oriveden Sanomat 15.09.2017 11:50 | Lähetä palautetta artikkelista

Olen aina tiennyt haluavani eläinlääkäriksi, pienestä tytöstä saakka. En vain luottanut itseeni tarpeeksi ja kuvittelin, etten olisi tarpeeksi hyvä.
Unelma ei kuitenkaan kadonnut lukioikäisenä mihinkään, vaan kasvoi kasvamistaan. Se oli se juttu, mihin sydän jatkuvasti palasi. Minun ikioma, iso unelmani.
Lukion jälkeen päädyin Alkio-opistolle opiskelemaan pääsykokeita varten. Puolitoista lukuvuotta opistolla olivat opettavaiset ja sieltä jäi matkaan mukaan usea, edelleen tärkeä ystävä. Lukioaikana yksi opettajistani kuitenkin jo vilautteli ajatusta Tarton eläinlääketieteellisestä. Hänen innostamana aloitinkin jo lukioaikana viron kielen kurssin iltaopintoina.
Opistoaikanani otin enemmän selvää Tarton mahdollisuuksista, ja innostuin ajatuksesta opiskella yliopistotutkintoni ulkomailla. Kävin pääsykokeissa Helsingissä ja laitoin paperit yliopistolle. Se olikin oikea paperisota! Oli nimittäin vino pino lippulappuja käännettävänä.

Heinäkuussa elelin jännittävää aikaa. Ennen valintatuloksia näin unta sisäänpääsystä, jonka jälkeen lähinnä ärsytti. Ei se ollutkaan totta. Samaisena päivänä minulle soitettiin Eesti Maaülikoolilta, että minut on otettu sisään! Itkin onnesta monta tuntia ja laitoin naamakirjan laulamaan;
”Maailman paras uutinen!! Mä vaan itken ja oon ihan sekaisin. Tunnin päästä kauppaan palvelemaan asiakkaita, mitenkähän tältä itkunaurulta siihen kykenee? Mun elämän yhdestä suurimmasta unelmasta tulee vihdoin totta! Mää lähen unelman perässä ulkomaille, kui siistii!”
En epäröinyt hetkeäkään, lähtisinkö pois koto-Suomesta seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Isä yritti kyllä toppuutella. Oletko nyt ihan varma, että uskallat lähteä sinne? Niin kauas kaikesta tutusta ja turvallisesta. Minä tyttö haluan kyllä!
Hippulat vinkumaan ja asunnon hakuun Tartosta – koulu alkaisi jo elokuun puolessa välissä.
Törmättiin monenlaisiin asuntoihin, joissa oli esimerkiksi suihku olohuoneessa, tai muihin vielä Neuvostoliiton aikaisiin villityksiin. Kierreltiin useampi asuntonäyttö, joista viimeinen vihdoin osui ja upposi. Löytyi ihana asunto keskustasta, jossa asun edelleen, kun olen aloittamassa kolmatta vuotta opinnoistani.

Ulkomailla opiskelu on antanut paljon. Kulttuurishokki ei ollut valtava, sillä virolaiset ovat aika samanhenkistä porukkaa. Kielessä on vieläkin opettelemista, aga rääkin ma natukene eesti keeles ka! Koiraharrastuksissa olen oppinut kieltä parhaiten, mutta kuten aina kielten opettelussa, ymmärtäminen tulee ensin ja sitten vasta tuottaminen.
Aikaisemmin koulussamme suomalaisetkin opiskelivat viron kielellä, nyt opiskelun aloittamista helpottavat englanninkieliset opinnot.
Lähdin reilusti ulos omalta mukavuusalueeltani aloittaessani opiskelut vieraalla kielellä, mutta siihen tottui nopeasti.

Olen myös oppinut arvostamaan kotimaatani eri tavalla, samoin suomalaisten opiskelijoiden niin paljon parjaamia opintotukia.
Virolaisilla opiskelijoilla on hieman erilainen systeemi. Rahaa tulee kurssiarvosanojen perusteella – mitä paremmat, sen enemmän, jääden silti reilusti suomalaisten tukien alapuolelle. Toisaalta, jos et läpäise ”eksamia” ja saat hylätyn, joudut itse maksamaan kurssin uusimisen. Meillä ei onneksi tarvitse murehtia arvosanoista opintotuen vuoksi, mikä tekisi opiskelusta vieläkin stressaavampaa.
Ulkomailla asuminen on avannut omia silmiäni ja nostanut itseluottamustani – selviät kyllä mistä vain, kun vain yrität parhaasi! Ainoa miinuspuoli Tartossa asumisessa on, että Suomessa asuvia läheisiä pääsee näkemään niin harvoin.

Kesät vietän Suomessa työskennellen opiskeluita varten. Tänä kesänä työskentelin kunnaneläinlääkärien avustajana ja loppukesän vietin navetalla. Oli ihan mahtavaa, kun pääsin siirtämään koulunpenkillä opittuja tietoja käytäntöön! Odotan innolla, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan.
Unelman perässä juokseminen todella kannatti. En haluaisi olla missään muualla opiskelemassa, sillä tämä on se minun juttuni! Tartto on ihana ja nykyisin niin rakas kaupunki. Tere tulemast Tartusse!

Evie Rekola

Kirjoittaja on längelmäkeläinen, joka opiskelee eläinlääketiedettä Tartossa.