Uhkaavaa pelkoa etenkin laavulla ja vanhassa rakennuksessa – amatöörien kauhuelokuva Torppa sai ensi-iltansa perjantaina 13. päivänä

Anne Kotipuro 25.03.2020 08:51 | Lähetä palautetta artikkelista
Jämsän Kinotar oli hieno miljöö Torpan ensi-illalle. Ennen elokuvan esittämistä kuultiin Jämsän elinvoimajohtajan Anna-Liisa Juurisen kannustava puhe. Etualalla oikealla ohjaaja Niko Riekkovaara vaimonsa Tuiren (selin) ja poikansa Leon kanssa. Nuoremmat lapset oli jätetty kotiin, sillä ikä ei riittänyt.

Parisataa katsojaa tekijäporukka mukaan lukien näki Jämsän Kinottaressa ensi-iltansa saaneen länkipohjalaisen Niko Riekkovaaran esikoisohjauksen Torppa.

Torppa-elokuvan ensi-iltapäivä Jämsän Kinottaressa oli sikäli tarkoituksellinen, että ohjaaja Niko Riekkovaara pitää perjantaita 13:tta päivää onnenpäivänään, onhan se hänen hääpäivänsäkin.

Elokuvan ensimmäisiin näytöksiin myytiin yhteensä yli 100 lippua, kutsuvieraitakin oli kutsuttu 170. Viime tipassa koronan painaessa päälle 30 ilmoittautunutta jäi pois, ja nämä liput vapautuivat kassalla myytäviksi. Muuten olisi osalle sisäänpyrkijöistä pitänyt myydä eioota.

Sunnuntaina oli vielä yksi näytös, jossa oli parikymmentä katsojaa, mutta keskiviikon  esitys jouduttiin jo perumaan.

Neljän nuoren kävely Länkipohjan halki, jonka kuvaamiseen on saatu hiukan kaurismäkeläisiä vaikutteita, sekä vaellus metsän halki vie ison osan elokuvan alkupuolesta.

– Sitä kävelyä oli alkuperäisessä leikkauksessa vielä 25 minuuttia enemmän kuin nyt jäi jäljelle, aika raa’asti sitä leikattiin pois. Ja yksi kohtaus jäi pois, koska se oli kuvausteknisesti niin huono, vaikka se olisi kuitenkin vienyt tarinaa eteenpäin, ohjaaja kertoo.

– Siinä vaiheessa väsyneitä nuoria nauratti liikaa, ja kohtaus olisi jouduttu kasaamaan muutaman sekunnin pätkistä. Nuorille vaan tuli hepuli, mutta siinä vaiheessa oli jo kuvattu 10 tuntia, ja oli pakko puhaltaa peli seis.

Maija Mäkinen oli elokuvan jälkeen tyytyväinen etenkin kummipoikansa Jere Reimersin osuuteen elokuvassa.

Muutaman kohtauksen välissä on metka blurrausefekti, koska Riekkovaaran mukaan leikkaus olisi muuten ollut vähän töksähtävä. Kohtausten yhdistäminen toisiinsa ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin ohjaaja oli ajatellut.

Elokuvassa myös kehitellään uhkaavaa pelkoa, etenkin rakennuksen sisällä kuvatuissa kohtauksissa, joissa uhka on hyvin konkreettinen. Sitä huomaa jännittävänsä, kestääkö ovi varmasti ulkopuoliset rynnistykset. Mutta mukana on myös taianomaista mystiikkaa ja katsojan mielikuvituksellekin jätetään sijansa.

Riekkovaara jää pohtimaan, millaista pahuutta juoneen on leivottu.

– Pahuus on päässyt vapaaksi sille alueelle, ja se kaappasi ihmisiä, jotka eivät päässeet pois. Konkreettisesti se näkyy oikeastaan vain yhdessä kohdassa, kirvestä pitelevässä kädessä.

– Meidän piti mennä Tampereelle kuvaamaan yhden roolihahmon kuolema, mutta ei saatu aikatauluja sopimaan, joten elokuvassa ei sittenkään päätä irtoa. Mulla on siellä kaveri, jonka kaveri on ollut oikea stuntti. Olisi saatu vaijerit ja valjaat käyttöön ja tehty loppukohtauksesta näyttävämpi, mutta pitänee kirjoittaa johonkin toiseen leffaan tällainen kohtaus, se olisi ollut hieno toteuttaa verrattuna tähän, mikä nyt tuli.

– Ei lainkaan huono, tuumasivat jämsäläiset kaverukset Janne ja Emil Torppa-elokuvan nähtyään.

Tekeillä Riekkovaaralla on jo seuraava tuotanto, alle puolituntinen lyhytelokuva, jota hän kutsuu humoristiseksi draamaksi. Vielä ei autokorjaamon työnjohtaja kuitenkaan kutsu itseään elokuvaohjaajaksi. Elokuvien on hänelle harrastus, ja filmejä olisi kiva tehdä enemmänkin.

– Palaute Torpasta on kuitenkin ollut tosi hyvää. Ei sitä tehdessä aika mennyt hukkaan, Riekkovaara toteaa.

 

Torppa-elokuvan työryhmä:

Rooleissa:

Emma Karppanen: Laura, Väinö Hirvelä (Tampere): Saku, Katriina Ylönen: Inka, Jere Reimers: Marko, Leo Riekkovaara: Jasper (lapsena), Sisu Koivunen: Tuukka (lapsena), Markus Hirsilä (Tampere): Jasper (aikuinen), Henri Vuorela: Tuukka (aikuinen), Valtteri Erkkilä: Hugo.

Kukkakaupan myyjä: Visa Martiskainen, koiran ulkoiluttaja: Hilkka Karppanen, metsuri: Eikka Virtanen, tarjoilija: Pirjo Eeli, miehet pöydässä: Jukka Pajunen ja Alpo Eeli, nainen pöydässä: Anita Pajunen.

Niko Riekkovaara: Kuvaus, leikkaus, käsikirjoitus, ohjaus, tuotanto

Kati Korpela: Näyttelijöiden ohjaus / apuohjaus / stuntti

Jein Ylönen: tuotantoassistentti / yleistyöntekijä

Johanna Valkeinen: yleistyöntekijä

Timo Loikas: äänitys, ylestyöntekijä

Airi Loikas: kokki, yleistyöntekijä

Veeti Virta: musiikin sävellys

Kerttu Hirvonen: tunnuskappale Just Fine (sävel ja sanat)

Nuancegate: Mess