Tappioputki viimein ohi

Oriveden Sanomat 20.12.2018 11:35 | Lähetä palautetta artikkelista

Uusi alku, uusi kausi, mielen nollaus. Näin sovimme Lilleen tehdyn reissun jälkeen, jolta tulimme kotiin jälleen pisteittä.
Peli Marcq En Baroeulia vastaan oli luokaton, ja paineet voitosta näkyivät suorituksissa. Ennen peliä valmentajamme teki hyvin selväksi, että tämä peli on voitettava, muuta vaihtoehtoa ei ole.
Ensimmäinen erä alkoi virheiden sävyttämänä, ja Lillen ryhmä vei sen selkeästi itselleen. Toiseen erään löysimme hieman itseluottamusta ja syöttömme koveni, tosin samaan aikaan vastustaja antoi meille 7 syöttövirhettä.
Pitkällä erätauolla voitetun erän jälkeen saimme pienen toivon pilkahduksen, kunnes valmentajamme käveli pukukoppiin. Hän alkoi syytellä eri pelaajia huonoista suorituksista pelin aikana. Tämän jälkeen keräilimme itkeviä pelaajia suihkusta ja wc-tiloista.
Seuraavat kaksi erää turpiin ja hotellin sängylle pötköttämään. Ilmeisesti emme osanneet suhtautua valmentajamme kritiikkiin oikealla tavalla.
Seuraavan päivän 7 tunnin kotimatka oli hyvin pitkä. Itse kävin pelissä tekemässä muutaman vastaanoton. Henkilökohtaisesti en jaksanut surra peliä. Ennen ottelua ja sen aikana käytettyjen sanojen ja neuvojen sisältö ei antanut avaimia parempiin suorituksiin suurelle osalle pelaajista.

 

Maanantaina oli vuorossa ”se puhe”. Joukkueenjohtaja saapui treeneihin ja halusi puhua asiat halki.
Kauhutarinoita kuulleena odotin, että hän olisi huutanut pää punaisena, haukkunut kaikki maan rakoon ja poistunut aiheuttaen pahaa mieltä, epätoivoa ja syytöksiä.
Mutta saimmekin aikaan kehittävän keskustelun erilaisista epäkohdista. Monen pelaajan puheissa toistui treenien tason puute verrattuna peleihin ja pelaajien henkilökohtainen vaatimuksien taso sekä asenteiden parantamisen vara näissä molemmissa.
Seuraavan päivänä harjoituksissa, puhdistetussa ilmassa, saimme parempia toistoja pallon kanssa. Tämä jatkui koko viikon, ja onnistuimme löytämään nousevan trendin harjoitusten laadussa ja asenteen vaihdossa. Toivon pilkahdus paremmasta.

 

Seuraavassa pelissä vastassa oli St Raphael. Valmentajan sanat ennen peliä toivat tällä kertaa uskoa ja varmuutta osaamisesta.
”Menkää kentälle ja pelatkaa, se on lentopalloa, lajia jota olette harjoitelleet pienestä asti ja jossa olette hyviä”. Kuulostaa kovin yksinkertaiselta, mutta niin se monesti on.
Aloitimme rauhallisella päättäväisellä energialla ja veimme 2 ensimmäistä erää selkeästi. Kolmas erä oli myös hallussamme ja onnistuimme hankkimaan erä- ja ottelupallon muutamaan otteeseen mutta ehkä alitajuntamme ei ollut vielä valmis voittamaan näin selkeästi.
Kolmas ja neljäs erä menivät vastustajalle. Viidenteen erään otimme taas pelin haltuun, ja sen veimme rohkealla tekemisellä 15–13. Kauden toinen voitto takataskuun. Helpottuneet ja iloiset ilmeet. Sanoilla on merkitystä.
Vihdoin tappioputki oli ohi. Mutta sitten taas suomalaisuus ja realismi esiin: eihän tämä riitä! Kehityksen ja hyvän tekemisen on jatkuttava. Töitä on edelleen tehtävä laadukkaammin ja tehokkaammin. Alku ”uudelle kaudelle” on lupaava, mutta opit on pidettävä mielessä, kun jatkamme joulukuun viimeisiin harjoituksiin ja peleihin.

 

Viime viikkoja Ranskaa ”myllyttänyt” lakkoilu on vaikuttanut osittain myös meidän arkeemme täällä lännessä. Viikonloppuna hallille saapumiseen neuvottiin varaamaan hieman enemmän aikaa reitille sattuvien liikenneympyröiden ollessa ehkä lakkoilijoiden sulkemia. Kaikki pääsivät kuitenkin ongelmitta paikalle.
Viikolla kiersimme autolla kaupunkia ympäri etsien huoltoasemaa, jossa vielä olisi bensiiniä. Kolme päivää ”opiskelijavalolla” ajelun jälkeen saimme vihdoin tankattua.
Tänään pelireissuun lähtiessä jouduimme odottamaan hetken lähtöä, sillä viereisen koulun oppilaat olivat päättäneet blokata ison kadun koulun vierestä. Poliisit olivat ilmestyneet paikalle, mutta katselivat kaukaa 30 hengen oppilaslauman kadun valloitusta. U-käännöksen kautta lähdimme reissuun kiertotietä.
Myös kaupungin laidalla olevan ympyrän luona keltapukuiset ihmiset kieltäytyvät siirtymästä kaupunkiin saapuvien autojen tieltä ja liikenneympyrän keskelle kasattu kokko liekehti.

 

Pientä sekasortoa on siis havaittavissa myös Quimperissa. Lakkoilu ei ole kuitenkaan vielä estänyt ihmisiä löytämästä viikonloppuisin hallimme katsomoon.
Upea tunnelma ja aina iloiset katsojat siivittivät meidät kauden toiseen voittoon. On hienoa nähdä, miten ihmiset löytävät katsomoihin ja pitävät positiivista ilmapiiriä yllä, vaikka joukkueemme on viime aikoina kahlannut pahasti.
Nyt edessä on Tour de France. Ensin matkaamme 8 tuntia Ranskan keskiosaan pelaamaan Chamalieria vastaan, ja tämän jälkeen matkustamme toiset 8 tuntia Lilleen, aivan Ranskan pohjoisimpaan osaan. Siellä pelaamme Ranskan cupin puolivälierät Marcq En Baroeulia vastaan. Lopuksi vielä 10 tuntia istuskelua pohkeet jumissa, ja olemme kotona. Ja tämä reissu toteutuu minibusseilla. Joten nyt lähden täyttämään repun kirjoista ja Netflixin ladatuista elokuvista!

Ensi kertaan,

Salla