Silmut ja neulaset olivat tarkassa syynissä talvisella puuretkellä

Juha Jäntti 05.02.2020 15:37 | Lähetä palautetta artikkelista
Hortonomi Esa Kallio kertoi talvisella puuretkellä, miten eri lajeja tunnistetaan neulasten tai silmujen avulla.

Talvinen puuretki Oriveden Kampuksen alueella kokosi kolmisenkymmentä kiinnostunutta kuulemaan, kun hortonomi Esa Kallio avasi eri lajien tunnistamisen saloja. Suuretkin puut tunnistaa joskus parhaiten pienistä silmuista. Joskus puulle pitää vain sanoa päivää.

Esa aloitti kierroksen päärakennuksen edustalta ja kertoi yleisiä asioita puiden tunnistamisesta. Jutustelu alkoi portaiden pielessä komeilevan kanadantuijan äärellä.

– Moni puuvartinen kasvi on helpompi tuntea näin talvella, kun lehdet ovat poissa. Kun tekee pientä hiplausta, skrapaa kynnellä vähän kuorta ja nuuhkaisee tai tutkii silmuja, siinä lajimääritys usein selkenee.

Kanadantuija oli helppo kohde. Sillä on omanlainen tuoksunsa, eikä puun olemuksesta voi muutenkaan erehtyä helposti.

– Tämä vain on arka puu kevätahaville, kun lumisen talven jälkeen kevät tulee äkkiä. Se on ikivihreä puu, jonka pitää yhteyttää koko ajan.

Pieni silmäys kertoi, että näköpiirissä on monia puulajeja. Tien varrelta löytyvät mänty, haapa, tuomi, hieskoivu ja puistolehmus – ainakin nämä ja paljon muuta.

– Tuollapa liitelee varpushaukka, paikallinen lintuasiantuntija Kari Salo keskeytti Esan puheen hetkiseksi.

Isosta männystä löytyi viimein tarpeeksi matala oksa, jossa oli käpy kiinni. Makedonianmännyn käpy muistuttaa kuusen käpyä, kun taasen sembramännyn käpy on pyöreähkö.

Jos käpyä ei löydy käsiin, Esa kehotti tutkimaan uusinta vuosikasvua. Jos alkavan verson pinta on kalju, kyseessä on makedonianmänty.

– Suomessa kasvavissa männyissä on 2 tai 5 neulasta yhdessä. Makedonianmännyllä, sembramännyllä ja strobusmännyllä on 5 neulasta, kotimaisella männyllä on 2. Kun vedät ne hienosti sormella yhteen, ne muodostavat täydellisen ympyrän.

Väliin Esa muistutti, että puu kasvaa aina latvasta ylöspäin. Siten oksat pysyvät aina samalla korkeudella koko puun eliniän.

 

Makedonianmännyn ihmettelyä.

Makedonianmännyllä, sembramännyllä ja strobusmännyllä on 5 neulasta yhdessä, kotimaisella männyllä 2.

Sitten tultiin vaahteran luo. Esa kertoi vetäneensä ylös tuhansia vaahterantaimia. Tämä puu menestyy vähän liiankin hyvin.

– Vaahteran silmu on tällainen punainen, iso ja töpäkkä, kuin pieni piikki.

Askel vei komean kuusen juurelle. Esa otti oksan pään käsiinsä ja nyppäsi pari neulasta pois.

– Kotimaisen kuusen neulaset ovat pienen koron päässä. Kun neulaset otetaan pois, oksan pinta jää karhean röpöläiseksi. Neulasen poikkileikkauspinta on salmiakin muotoinen.

 

Vaahteran silmu.

Esa kehui, että perennat, pensaat ja kuuset kukkivat viime kesänä todella hyvin. Se oli toissavuoden hellekesän ansiota. Kukka-aiheet kehittyvät aina edellisenä vuonna seuraavan kesän kukintaa varten.

– Nyt voi tulla melkein yhtä hyvä vuosi, Esa arveli.

Hortonomi johdatti porukan nuokkusyreenin luo. Se on vähän arempi kuin pihasyreeni. Unkarinsyreeni taasen tuoksuu vahvemmin ja kukkii vähän myöhemmin kesällä.

– Kasvin pensasmainen muoto tulee aina siitä, että oksan kärkisilmusta kasvanut verso kuolee. Sivusilmuista lähtee kaksi uutta haaraa, ja kasvu jatkuu samalla tavalla eteenpäin.

 

Nuokkusyreeni.

Rauduskoivun karhea pinta on täynnä piinystyjä.

Ulkorakennuksen seinustalta löytyi nuori koivunalku. Esa kutsuu lähemmäs tunnustelemaan vielä hyvin ohutta ja taipuisaa runkoa.

– Tässä kohtaa ei ole tarpeen nähdä mitään, kun vain vähän hiplaa. Millään muulla puulla ei ole pinnassaan niin paljon piinystyjä kuin rauduskoivulla. Hieskoivun pinta on puolestaan pehmoinen. Lehdissä on se ero, että rauduskoivun lehdet ovat kahteen kertaan sahalaitaiset, hieskoivulla vain kertaalleen.

Matka jatkui, ja Esa löysi uuden hyvän puskan. Kauniit silmut kiinnittivät huomion. Niissä ei ollut lainkaan suojussuomuja, vaan minilehdet odottivat jo kevään tuloa.

– Tämä on villaheisi. Minkään lehtipensaan silmu ei ole samankaltainen. Se on tässä kuin faaraokoira, korvat pystyssä.

Sitten löytyi henkipattolaji. Esa arvioi löydön kurtturuusuksi, jotka pitää hävittää EU:n alueelta kesäkuuhun 2022 mennessä.

Pensasruusuja tunnistettaessa on katsottava viime vuoden ja edellisvuoden versoja, jotka ovat eri värisiä. On katsottava, ovatko piikit suoria vai käyriä, ja miten tiheässä ne ovat.

– Kiulukka on tärkeä osa kasvia. Kun ruusun kukkapohjus suurenee, siitä tulee syötävä kiulukka. Nämä kiulukat näyttävät kurtturuusulta.

 

Villaheisi ja sen silmu.

Kurtturuusun kiulukka. Laji kuuluu vuoden 2022 kesään mennessä hävitettävien lajien listalle.

Tuomen tuoksu jää mieleen loppuiäksi. Riittää kun vähän skrapaa kuorta pois ja haistaa. Tuomen silmu on musta, ja siinä on useita valkearaitaisia suojussuomuja.

– Tuomi on melkein ikuinen puu. Se ei kuole moottorisahalla tai vesurilla.

Neljän kuusamapensaan ryhmä sai Esan jälleen kertomaan silmujen yksityiskohdista. Kuusamien erikoisuus on silmujen kasvaminen päällekkäin, jonosilmuiksi.

– Sinikuusamalla voi olla kolmekin silmuparia päälletysten. Siinä ne ovat kuin isokarhu ja pikkukarhu. Kuusamat kukkivat isoina pinkinvärisinä pilvinä, ja siksi se on puutarhan hienoin pensas kukinta-aikaan.

Sitten löytyi jotain hienoa ja tärkeää – kuoleva raita.

– On tärkeää jättää luontoon pystyyn kuolevia puita. Ne toimivat vaikka tikkojen pesimäpuina. On aika hirveää, että moni vetää tonttinsa ihan steriiliksi ja poistaa kaiken tällaisen arvokkaan.

Raita on suurin kotimainen pajulaji. Nimi tulee siitä, että vanhaan raitaan ilmaantuu pystyraitoja. Raidat ovat keväällä ensimmäinen ravinnon lähde kimalaisille.

Oksan hangasta löytyy raidan tunnusomainen ruskea kääpä, raidankääpä, joka kasvaa aivan rungon pintaa pitkin.

 

Kuolevaa raitaa tutkailemassa.

Raita on Suomen suurin pajulaji. Sen puuaines tulee ajan mittaan raidalliseksi.

Lehtipuunsyöpä eli lehtipuunkoro on vaivana tässä puistolehmuksessa.

Useiden puistolehmusten joukosta löytyi sellainenkin, jonka äärellä Esa kertoi monen lehtipuulajin vitsauksesta. Puun kyljessä oli kolme isoa soikionmuotoista syöpymää, jotka olivat jo melko syvällä puun sisällä.

– Tämän taudin nimi oli ennen lehtipuunsyöpä, nyt se on lehtipuunkoro. Tässä ei ole mitään vanhaa oksantynkää. Tauti on vain iskenyt tähän kohtaan, ja se lyhentää puun ikää merkittävästi.

– Kun tämä tauti tulee, tilanteeseen auttaa vain puulajin vaihto. Katupuuna voisi käyttää vaikka serbiankuusta.

Kampuksen pikkulammen rannalta löytyi käkkyräinen visakoivu, arvopuu, jota myydään kilohinnalla. Arvokkain puulaji koivuissa on kuitenkin loimukoivu.

Esa kertoi, että lammen ympärillä oli aikoinaan hopeapajujen vyö. Siitä on jäljellä enää yksi komea yksilö lammen rannalla.

– Tälle kaverille sanotaan sitten päivää! Se on siperianpihta, ja se on mukavan tuntuinen kädelle.

Esa laittoi varovasti sormensa yhden neulasen päähän ja painoi sitä. Neulanen taipui mutta ei katkennut. Kyseessä oli aito siperianpihta.
Toinen yleinen sukulainen on palsamipihta, jonka neulanen ei kestä lainkaan taivutusta. Kun nämä kaksi puuta risteytyvät, niiden neulaset katkeavat puolivälissä taivutusta.

– Pihtojen silmut ovat vahapeitteisiä vaaleita palluroita. Ne ovat ihan eri jengiä kuin kuusen suku. Kun otetaan neulanen pois, oksan pintaan ei jää lainkaan röpökantaa.

 

Esa löysi visakoivun.

Kun pehmeä neulanen taipuu mutta ei taitu, kyseessä on aito siperianpihta.

Japanintatar on yksi hävitettävistä kasvilajeista. Olemassa ovat myös jättitatar ja hörtsätatar. Viimeksi mainittu on tavattu vain Hörtsänästä, ja se on juuri japanin- ja jättitatarin risteymä.

– Tämän hävittämisessä on tekemistä. Juuret ovat syvällä, ja jostain se vain aina kasvaa. Ihan hirvee potku on tällä tyypillä.

Norjanangervon kohdalla tuli yksi pysähdyksistä. Pensaasta ei uskoisi ensi näkemältä, että siihen tulee tuhansia kukkia.

– Silmut ovat naurettavan pieniä, mutta tästä tulee kukkivana todella kaunis.

Puistolehmusten alta kulkiessaan Esa kehotti porukkaa lukemaan Asterix-sarjakuvia. Ne tuovat Keski-Euroopan vanhojen metsien valtavat tammet ja metsälehmukset esille sellaisia kuin ne ovat olleet.

Sitten löytyi kaveri, joka ei todellakaan sanonut mieluisalla tavalla päivää.

– Tämä on okakuusi. Sille kun sanot päivää, niin kyllä pistelee. Neulaset ovat teräviä kuin naskalit, mutta niiden väri on hieno.

Viimeinen ihmetyksen aihe oli kahden metrin korkeudelle vartettu riippapihlaja. Runkona oli tavallinen peruskotipihlaja.

– Näihin vartetaan kaksi tai kolme riippapihlajan vartetta. Se on metkaa, että kun puu tuottaa tyvestä uusia versoja, ne ovat kotipihlajaa. Siten ajan mittaan kotipihlaja puskee esiin puun riippaoksien lomasta, jos niitä ei poisteta.

 

Japanintatar kuuluu kahden vuoden sisällä hävitettäviin lajeihin.

Idänkanukka kasvaa aina uudelleen, vaikka sen raivaisi maan tasalle.

Norjanargervopensaaseen tulee kesällä tuhansia kauniita kukkia.

Kun japaninhappomarjan piikki pääsee pistämään ihoa, haavakohta tulehtuu melkoisella varmuudella.

Pihapihlajan runkoon on vartettu riippapihlajan vartteita.