Sata täynnä – miten tästä eteenpäin?

Oriveden Sanomat 27.12.2017 13:01 | Lähetä palautetta artikkelista

Itsenäisyyden juhlavuosi on pistänyt meidät röyhistämään rintojamme. Uhon takaamiseksi Tilastokeskus julkaisi listan asioista, joissa Suomi on kansakuntien joukossa maailman paras tai ainakin kärkijoukossa.

Kyse ei ole vain kahvin ja maidon juonnista, vaan sellaisista tärkeistä mittareista kuten kansakunnan vakaus, korruption vähäisyys, vapauden määrä, hallinnon toimivuus, oikeuslaitoksen riippumattomuus, sisäinen turvallisuus ja kansalaisten hyvinvointi. Listalla on yli 50 muutakin mittaria, jotka kertovat siitä, kuinka erinomaisia olemme.
Meillä on siis täysi syy olla ylpeitä maastamme. Mutta nyt kun juhlat ovat ohi, on syytä alkaa pohtia sitä, miten pärjäämme seuraavat sata vuotta. Näen tulevaisuutemme taivaalla synkkiä pilviä, mutta myös jonkinlaista auringonpilkahdustakin.

Suomen menestys perustuu suurelta osin siihen, että meillä on lukutaitoinen kansa, joka on innokas opiskelemaan ja kehittämään itseensä. Tulevaisuuden ennuste on kuitenkin tässä asiassa huono. Luku- ja kirjoitustaito ruostuvat useimmilla nuorilla. Sen johdosta kaikki oppiminen alkaa kangerrella. Mitä vähemmän ihmiset itse osaavat ottaa asioista selvää, sitä helpommin he ovat nokkelien mainostajien ja kovaa huutavien populistien huijattavissa.

Demokratia on ruvennut yskimään. Somen paineessa politiikasta tulee vähitellen twiittikilpailu, jossa pärjäävät vain nokkelat ja sanavalmiit. Samat henkilöt eivät välttämättä ole parhaita päättäjiä. Poliitikot joutuvat olemaan entistä enemmän erilaisen irvailun ja törkypostin kohteina, mikä vierottaa monia potentiaalisesti kyvykkäitä yhteisten asioiden hoitajia.

Rahan valta kasvaa. Kansainväliset suuryritysten määrittelevät tulevaisuudessa yhä useammin sitä, mitä me ostamme ja syömme. Veroparatiiseja tuskin saadaan kuriin, koska liian moni päättäjä hyötyy niistä. Näin valtava määrä veroeuroja jää näin saamatta. Sen vuoksi tavalliset ihmiset ja rehelliset yrittäjät maksavat veroja veronkiertäjien puolesta.

Yhä useampi televisio-ohjelma muistuttaa tilkkutäkkiä, jossa kuvat vaihtuvat alinomaa. Tällainen esitystapa alkoi sarjafilmeistä, mutta se laajentunut myös ohjelmiin. Erityisesti huolestuttaa pirstaleisuus. Sen seurauksena lapsille jää kehittymättä kyky keskittyä yhteen asiaa pidemmäksi aikaa, taito joka on syvällisen oppimisen edellytys.

Yksi masentava piirre on ilmaston muuttumisen seuraukset Suomessa. Muistan, kuinka kymmenen vuotta sitten ennustettiin, että Suomessa sateet lisääntyvät ja vuodenajat alkavat muistuttaa toisiaan. Se kauhistutti silloin. Ja nyt todistamme, että näin on jo tapahtunut. Kauanko liikkumaan tottuneet suomalaiset ovat valmiita asumaan näillä leveyspiireillä?

Mutta on meillä myös innostavia asioita. Yksi niistä on suomen kieli, joka voi hyvin. Siitä on oivana esimerkkinä moni-ilmeinen rock-lyriikka, joka kuvastaa oivallisesti nuorten tuntoja. Toinen lupauksia herättävä seikka on ekstroverttien suomalaisten määrän kasvu. Me tarvitsemme näitä kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeentulevia ulospäinsuuntautuvia ihmisiä, jotta voisimme olla näkyviä toimijoita maailmanlaajuisessa kilpailussa muiden huomiosta.

Vielä yksi tulevaisuuden uskoani lisäävä seikka on muutos poliitikkojen käsityksessä siitä, millaisilla eväillä Suomi pärjää. Aikaisemmin ajateltiin, että pelkkä teknologia takaa menestyksen ulkomaankaupassa. Nyt on vihdoin oivallettu, että voimme myydä palveluja ja sisältöjä jopa paremmalla menestyksellä.

Hyvä Suomi!

Arto Mustajoki