Rock’n’rollia pelloilta ja maanteiden varsilta

Vesa Kangas 24.09.2015 16:20 | Lähetä palautetta artikkelista

Musiikkia lähimetsistä, rannoilta ja pellon pientareilta. Näin esittelee itsensä Muhkun tukkilaispumppu, joka esiintyi Västilän Voimantalon 90-vuotisjuhlassa.
Tämä mainoslause on melkein täsmälleen sama, jota suunnittelin joskus pakinapalstalleni Oriveden Sanomiin. Palstan mainoslause olisi kuulunut jotenkin seuraavasti: Rock’n’rollia metsistä, pelloilta ja maanteiden varsilta.

50–60-vuotiaat lukijat tietävät ilman selitystäkin, mistä tuo tutunkuuloinen lause on saanut alkunsa. Radiossahan kuului aikoinaan sunnuntaiaamuisin Folkrock-ohjelma, jossa soitettiin nimensä mukaista musiikkia. Puhun nyt ajoista, jolloin radiossa oli kaksi kanavaa, yleisohjelma ja rinnakkaiskanava. Yleisohjelman puolella oli puheohjelmia, mutta rinnakkaiskanavalla kuului joskus musiikkiakin.
Koska rock’n’roll oli silloin kovin harvinaista, kelpasi folkkikin sunnuntaiaamujen virkistykseksi. Ja tuo ohjelmahan mainosti itseään tunnuslauseella Musiikkia metsistä, pelloilta ja maanteiden varsilta.

Rokkipalsta jäi ideaksi, joka ei koskaan toteutunut. Mutta ehkä tässä voidaan tehdä kertaluonteinen koesoitto. Let’s rock!
Ajatukseni oli, että tälle palstalle haetaan jutut oikeasti maanteiden varsilta.
Idea sai alkunsa eräällä polkupyörälenkillä. Pyöräilin Eräjärventietä – olisiko menossa ollut Pitkäjärven lenkki – kun kuulin haitarinsoittoa. Erään mökin pihassa maantien varrella soitti isäntä haitaria. Hän istui emännän kanssa penkillä talon seinustalla auringosta nauttien, ja haitari soi.
Mietin, että jos minulla olisi kamera mukana, tekisin tästä tunnelmallisen jutun lehteen. Ilman kameraa ei maksanut vaivaa pysähtyä soittajan juttusille.
Jatkossa ottaisin polkupyörälenkeille kameran mukaan ja tekisin juttuja satunnaisista aiheista, joita eteen tulisi.

Hi ho, let’s go! Kuten monet muutkin hyvät suunnitelmat myös rokkipalsta jäi idean asteelle. Polkupyöräilykin on jäänyt vähiin sen jälkeen, kun tulin ostaneeksi sukulaisilta tarpeettomaksi jääneen mopedin.
Mopo on sittemmin syrjäyttänyt polkupyörän liikkumisvälineenäni. Voi sitä riemua, kun hoksasin, että saunalenkki on paljon hauskempaa tehdä mopolla kuin polkupyörällä.
Ensimmäisinä kesinä mopedin mittariin kertyi hyvin vähän kilometrejä. Mopoharrastus alkoi tuntua turhan kalliilta, kun liikennevakuutusmaksu oli isompi kuin kesän aikana kertynyt kilometrimäärä. Kalliita kilometrejä, yli euron kappale, ajattelin.
Nuukana miehenä päätin tehdä asialle jotain. Tänä kesänä kilometrejä onkin kertynyt yli tuplasti aiempiin verrattuna. Nyt kilometrihinta on pudonnut jo alle 50 sentin, jos bensakuluja ei lasketa. Ja mitä enemmän ajaa, sitä enemmän säästöä syntyy. Loogista, eikö vain?

Get on. Get on, baby, get on! Mopolenkeillä olen tutustunut lähiseutuun paljon tarkemmin kuin autolla tai pyörällä. Ja kotiseutua kolutessa on tullut samalla harrastettua kotimaanmatkailua laajemminkin – oletteko huomanneet, että pienellä viitseliäisyydellä voi käydä samalla reissulla Kotkassa, Savontiellä ja Kokkolassa poistumatta Oriveden ja Juupajoen alueilta.
Voimantalon 90-vuotisjuhlan perinneiltamiin päräytin myös mopolla. Muhkun tukkilaispumpun rempseä esiintyminen siellä innoitti tämän pakinan kirjoittamiseen. Keep on rockin’, brothers and sisters!