Pitääkö olla huolissaan?

Oriveden Sanomat 24.10.2018 15:14 | Lähetä palautetta artikkelista

Pitää. Monet ovatkin nykyään.
Viittaan tietysti IPCC:n, hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, tuoreimpaan raporttiin, joka kertoo, että meillä on noin 30 vuotta aikaa tehdä jotakin ennen kuin on liian myöhäistä. Se on lyhyt aika, ja se aiheuttaa ahdistusta. Eikä ihme, näin lähellä maailmanloppu ei ihmiskunnan osalta ole vielä käynytkään.
Voi tietysti suhtautua kuten yhä harveneva ihmisjoukko suhtautuu ja kieltää koko homma. Silloinhan ongelma kai poistuu?

Ilmastonmuutoksen harrastajakieltäjät keksivät kyllä pätevät teoriat siihen, miksi tuhannet tiedemiehet ympäri maailmaa ovat väärässä ilmastonmuutoksen suhteen. Monet ihan peruskoulupohjalta.
Ilmastonmuutos ei ole totta, vaan se menee sään vaihtelun piikkiin. Tai vaikka se olisikin, niin se ei ole ihmisen aiheuttama. Tai vaikka se olisikin ihmisen aiheuttama, niin ei se ole ainakaan suomalaisen ihmisen aiheuttama. Se on kiinalaisen ihmisen aiheuttama. Tai mitä niitä ihmisiä nyt on. Siellä. Niiden pitää korjata ongelma, koska niillä on moninkertaisesti saastuttavammat hiilivoimalat kuin meillä, joilla on ihan vaan vähän saastuttavat.

Ei meidän tarvitse tehdä mitään. Meitä on niin vähän, että ei meidän tekemiset mihinkään vaikuta. Mehän emme ole edes ostaneet mitään halpaa halpatuotantomaassa tehtyä vaatekappaletta tai tilattu verkkokaupasta jotain hilavitkutinta, koska se on ihan tolkuttoman halpaa ja tulee ihan parissa päivässä postissa, toisin kuin jos tilaisimme tuotteen vaikka Turusta. Emme ole lentäneet etelän aurinkoon viettämään ansaittua lomaa kuin ihan pari kertaa vaan. Vuodessa. Ei tämä homma koske meitä. Harmi, että moni ehtii kuolla ennen kuin se 30 vuotta on mennyt eikä pääse ilkkumaan, kun mitään ei tapahtunutkaan. Kaikki argumentit valuvat kuin vesi vasta vahatun auton pelliltä.

Kun se lapsi siellä halpatuotantomaassa ompelee nälkäpalkalla 16 tuntia vuorokaudessa vaatteita, joita myydään täällä parilla eurolla kerran käytettäväksi ja sitten pois heitettäväksi, voi kuvitella, että työpäivän jälkeen on aika väsy. Ettei oikein jaksaisi opiskella insinööriksi tai joksikin muuksi. Ehkei jopa ole siihen minkäänlaista mahdollisuutta, toisin kuin meillä täällä Suomessa. Silloin ei myöskään suunnitella toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Sitä vastoin täällä Suomessa meillä on, nillittämisen sijaan, aivan loistavat mahdollisuudet kehittää uusia keksintöjä ja innovaatioita, joilla voidaan auttaa koko maailmaa.
Siihen on jopa velvollisuus, koska suuri osa elintasostamme on syntynyt köyhempien maiden kustannuksella.
No nyt minäkin, viherpiipertäjäksi ja kukkahattutädiksi muuttunut keski-ikäinen mies, olen alkanut kierrättää muoveja. Laitetaan muovijätteet eri pussiin kuin muut talousjätteet. Sitä kertyy aivan hirvittäviä määriä, olen yllättynyt. Menisihän se talousjätteen mukana Tarastenjärvelle poltettavaksi hyötykäyttöön, mutta jos kierrättää, niin se menee uusiokäyttöön. Öljyä säästyy. Nykyään jopa poden huonoa omaatuntoa, jos ostan kaupasta muovikassin, kun olen unohtanut kauppakassin kotiin.
Ihme meininkiä keski-ikäiseltä miesoletetulta. Mutta olisi se muovin kierrätyspiste Orivedelle saatava, hitto soikoon! Viimeksi vein takakontillisen muovijätettä henkilöautollani Lielahteen Tampereelle, kun en kierrätyspistettä kätevämmin löytänyt. No, se oli työreissun yhteydessä, mutta kuitenkin. Ei ole helpoksi tehty muovin kierrätys Orivedellä, ei.

Mennyttä kesää muistellaan yhtenä lämpimimmistä, joita varmaan kukaan meistä on saanut elämänsä aikana kokea. Onhan se mukavaa, kun on lämmintä, mutta iloa vähän himmentää tietoisuus siitä, että sen aiheuttajana on yhä kiihtyvä ilmastonmuutos. Mutta toivon ja uskon, että kun maailman mahtimaat ja korkean tason päättäjät nyt toivottavasti tosissaan ryhtyvät toimeen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, niin kyllä se siitä.
Ehkä se USA:n nykyinen presidenttikin saadaan kohta heivattua pois maailmaa pilaamasta, ja remmiin astuu joku fiksumpi hahmo. On aika miettiä, millaisen maailman jätämme lapsillemme. Ja Keith Richardsille.

 

Miika Söderholm