Peruselintarvikkeet on luonto suunnitellut

Oriveden Sanomat 30.08.2017 13:54 | Lähetä palautetta artikkelista

Kesä Suomessa on täynnä herkkuja, joita luontomme tarjoaa lähes ilman vaivaa. Saamme nauttia kalaisista järvistä ja niiden annista mitä parhaimpina kesäisinä hetkinä valoisan illan nuotiolla tai vaikka saunan uunissa kypsennettynä. Kaiken kukkuraksi luonto tarjoaa mailman herkullisimmat mansikat, mustikat, puolukat, lakat ja paljon muuta. Näiden luonnon tarjoamien antimien nauttiminen Orivedellä on ainakin minulle kesän kohokohta. Usein olenkin ollut onnekas ja päässyt nauttimaan Oriveden omien tuottajien herkuista.
Mutta mitäpä muuta meillä on ja annammeko kaikelle arvon? Itse en enää aina ole varma suomalaisten kulutustottumiksista ja siitä, mikä niitä ohjaa. Tieto vai tiedon puute, tunne vai asenteet?
Helposti ajattelemme, että ruoka saadaan supermarketista eikä se sieltä lopu, ymmärtämättä sitä kaikkea tietoa, taitoa ja työtä ja etenkin onnea, joita tarvitaan, ennen kuin hyllyt notkuvat.
Kaiken kukkuraksi on keksitty myös halpuuttaminen, jossa kiitollisuus saatavuudesta ja tuottajien riskeistä ja uhrauksista jätetään vaille arvoa.

Suurimman arvon nykymaailmassa näyttää saavan syömättömyys ja tuhlaus. Tosin yksi on yhdelle hyvä, ja terveellinenkin voi muuttua uuden päivän valjetessa riskiksi. Minulla onkin tapana sanoa, että on paljon terveellisempää syödä kuin olla syömättä. Ja sanoisinpa myös, että kaikki riskit korreloivat tavanomaisen ruokavalion kanssa, koska kaikki yleensä syövät sitä.
Ruoka antaakin paljon puheenaiheita, ja työtä piisaa tuotekehittelijöillä trendien muuttuessa. Joskus kyllä ihmetyttää se, tuleeko soijauute, kaurauute ja ties mikä kasvisvesiseos nisäkkäistä, kun niitä pidetää maitoina. Ja joissain kahviloissa on tarjolla näitä maitoja kahviin – on soijalatte, kookoslatte ja monia muita.
Kasvuikäisenä ei olisi tullut mieleeni kuvitella kenenkään haluavan edes joppia kahviin, saati jauhouutteita. Sehän on kuin laimentaisi kahvin pahalla vedellä. Nyt kahviloista ei juuri saa kahvia täysmaidolla saati kermalla. Jos haluan kermaa, niin olen jo melko rikollisella polulla?

Tippa kermaa tuskin tappaa, mutta sanommeko samaa lasillisesta maitoa? Mielestäni on hyvä muistaa, että maito on nisäkkään ravintoa. Luonto itse on suunnitellut sen terveelliseksi. Aivan kuten muna on kanalle tai marjat siemenille ja jyvät viljalle.
Siinähän peruselintarvikkeemme jo melkein ovatkin ja kaikki terveellisiksi luonnossa valikoituneita. Hyvä on myös muistaa, että näiden elintarvikkeiden rasvatkin ovat elimistössämme nesteitä eli öljyjä. Voikin sulaa mukavasti kädessä. Ravinnon tervellisyyttä kannattaa hakea pääasiassa määrästä. Eli ei tippa tapa, mutta ämpäri voi koitua kohtaloksi.
Itse ainakin tarjoan kahvin kanssa kermaa, ja monet ystävät siitä ilahtuvat. Enkä unohda voita uusista perunoista, vaikka syönkin uusia perunoita ämpärillisen niitä saadessani. Makkarakin maistuu.
Vaan moni terveelliseksi mainostettu nykyelintarvike jää syömättä, eivätkä niihin kissa tai koirakaan koske.
Sen sijaan sääliksi käy niitä lapsia, joille kaikenlaista usein väkipakollakin syötetään. Muutamat kollegani jopa väittävät, että imeväiset eli vauvat eivät edes maista ja niille voi syöttää kuinka pahaa korviketta tahansa. No kyllä imeväisetkin itkeä osaavat, ja yritän todistella, että vastayntynytkin tietää, mille maito maistuu.

 

Yrjö Roos