Parahtelevat meteorologit ja muita sääilmiöitä

Jussi Valve 07.08.2019 14:47 | Lähetä palautetta artikkelista

Kesän aikana on sattuneesta syystä jälleen tullut seurattua sääennusteita välillä hyvinkin tarkkaan. Suomessa ulkoilmatapahtuman onnistuminen kun riippuu ennen kaikkea säiden haltijan suosiollisuudesta.
Näppituntumalla sanoisin, että jos jokin asia sääennusteissa on lisääntynyt, se on viimeiseen asti kestävä epävarmuus ja säätilojen nopeat muutokset.
Viikon aikana ennuste voi vaihtua helteestä myrskyyn ja takaisin, ja pitkäaikaisennusteissa saapuu aina yllättävä rintama jostain sekoittamaan ennusteet. Ilmastonmuutoksella on varmasti tässä sormensa pelissä, sitä ei käy kieltäminen.
Tänä kesänä olen kuitenkin alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota myös toiseen, säähän epäolennaisesti liittyvään lieveilmiöön.
Niin sanotun keltaisen lehdistön lööppijournalismi on jo pidempään vallannut alaa uutisrintamalla. Internetin hektisyydessä uutisen otsikon pitää olla niin raflaava ja shokeeraava, että se pysäyttää ensi vilkaisulla. Klikkauksen takana olevan jutun sisältö voikin sitten olla vaikka miten tyhjänpäiväisiä itsestäänselvyyksiä.

 

Tähän asti säätiedotukset ovat olleet tyhjänpäiväistenkin uutisten seassa se vakavasti otettava asiallisen harmaa alue. Maanviljelijöille esimerkiksi on ollut ensiarvoisen tärkeä tietää, onko luvassa heinäpoutaa vai ei, ja ennen verkon sääpalveluita olivat radio ja lehdet ainoita tiedonlähteitä siitä, mihin päin pilvet mahdollisesti siirtyvät.
Säätiedotusten monotonisuuden kruununjalokivenä loistaa yhä edelleen merisää. Kotka Rankin tai Kuuskajaskarin ohuesta yläpilvestä kerrottaessa ei ääni saa kohota tai tunteet nousta pintaan.
Merisää on kuitenkin jäämässä ainoaksi asiallisuuden linnakkeeksi kohujournalismin ujuttautuessa myös säätiedotuksiin. Kaukana ovat ajat, jolloin meteorologit olivat Erkki Nystenin tai Juha Föhrin kaltaisia värittömiä hahmoja, jotka ilmeenkään värähtämättä kertoivat tulevan sään.
Joskus saattoi pilvipeite rakoilla tai tulla paikallinen sadekuuro, yleensä oli normaali pilvipoutaa. Matalapaineet ja korkeapaineetkin kuljeskelivat rauhassa omia aikojaan karttakepin ulottuvuuden reunamilla.

 

Nykyään tuntuu siltä, ettei sellaista ilmiötä kuin normaali sää ole enää ollenkaan, vaan aina mennään suoraan ääripäästä toiseen.
Iltapäivälehtien viljelemät termit kuten “hiki-inferno”, “kylmän kurittajan piiskaus”, “hävytön helle” tai “pitkien hikinorojen yöt” kuulostavat enemmän huonolta kioskikirjallisuudelta kuin sääennusteelta. Aika kauas on menty siitä, kun värikkäin kielikuva oli alavilla mailla vaaniva hallan vaara.
Myös meteorologien ammattikunnasta välittyy nykyisten lööppiuutisten kautta aika erikoinen kuva. Oikein lennokkaan toimittajan jutuissa meteorologit riemuitsevat, kauhistelevat, uhkailevat, pelottelevat ja hämmästelevät.
Pahimmissa helteissä meteorologit jo parahtelivatkin karttojensa ääressä. Mielikuva meteorologeista, jotka vuoroin riehaantuvat, vuoroin ahdistuvat omista ennustuksistaan, ei herätä luottamusta. Olisitteko voineet kuvitella Erkki Nysteniä repeämässä spontaaniin riemuun lomahelteiden lähestyessä?

 

Tarkoitus ei ole väheksyä meteorologien työtä. He tekevät varmasti parhaansa. Eikä silläkään ole väliä, onko studiossa koira vai sammakko sääennustajan tukena.
Sen sijaan sitä en jaksa ymmärtää, että vaikka nykyajan ihmiselle säätilan muutoksilla on paljon vähemmän merkitystä kuin ennen, uutisoidaan säätilojen vaihteluista kuin kyseessä olisi vähintään luonnonkatastrofi joka kerta sateiden vaihtuessa poudaksi.
Ainakin itselleni riittäisi, että kerrottaisiin vain kelin lämpenevän sen sijaan että kuvaillaan ”jäämeren hyisen hamuilun herpaantuvan”. Vähemmän draamaa ja enemmän asiaa, kiitos.

 

Jussi Valve

Lainaukset Iltalehti ja Iltasanomat.