Näkymätön asiakaspalvelija

Oriveden Sanomat 23.10.2019 13:39 | Lähetä palautetta artikkelista

Työ, joka ei sovi kaikille, on hyvin suurelle osalle meistä jossain vaiheessa elämää toimeentulon lähde. Kaupan kassa on kritiikin kohteena monissa keskusteluissa monenlaisista syistä. Liian vähän hymyä, liian iloinen, liikaa meikkiä, ei tervehtinyt, ei tiennyt, missä kestopuut säilytetään ja niin edelleen.
Joka kerta, kun kassoja kritisoidaan, valpastun. Tiedän itse, millaista siinä on olla, koko ajan valmiina palvelemaan, valmiina kuulemaan ne samat puujalkavitsit uudestaan ja uudestaan, valmiina aina toistamaan samat repliikit jokaisen kohdalla. Se on uuvuttavaa. Ei siinä aina hymy irtoa.
Aloittelin työelämääni ruokakaupan kassalla. Olin tuolloin ujo enkä kokenut luontevaksi keskustella tuntemattomien kanssa. Minulta vaati ponnisteluja pystyä olemaan monta tuntia päivässä reipas ja valmis tervehtimään, kiittämään ja vastaamaan kysymyksiin.
En usko, että olen tämän asian kanssa yksin. Erilaisissa asiakaspalvelutöissä monet muutkin viettävät pienemmän tai suuremman osan elämästään, vaikka eivät olisi lainkaan asiakaspalveluhenkisiä persoonia.

 

Ruokakaupan kassalta siirryin kesäpihan kautta rautakaupan kassalle. Siellä sain kokea paljon uudenlaisia haasteita, kun olin nuorena naisena miesvaltaisessa ympäristössä ilman suurtakaan ymmärrystä kaikkien myytävien tuotteiden ominaisuuksista. Voin todeta, että siinä joutui usein pitämään pään kylmänä, kun osa asiakkaista mielellään otti kaiken ilon irti siitä, että pääsivät pätemään.
Jonnekinhan sen ihmisen tunteman vihan kanssaihmistään kohtaan on mentävä. Ne, jotka kokevat tarvetta kyykyttää ja kiusata toisia, löytävät helpot uhrit itselleen asiakaspalvelijoista, jotka työnsä vuoksi joutuvat kuuntelemaan ja ottamaan vastaan. Varsinaisia päivänsäteitä.
Kassan ihmisyys unohtuu helposti ja myyjä jää osaksi koneistoa. Käsi, joka vie sinun rahasi. Sitä kättä on liian helppo purra.

 

Kaiken kaikkiaan voin kiteyttää asiakaspalvelijaurani sanomalla, että se kasvatti minua ihmisenä. Opin hymyilemään, tervehtimään, olemaan toista varten, vaikken aina tietäisikään, miten se onnistuu. Opin myös jonkin verran ihmistuntemusta. Ja sen, että asiakas ei ole aina oikeassa. Ei ole, vaikka niin pitäisi sanoa. Kulissien takaa voin sen teille kertoa.
Pyytäisin myös vähän miettimään ennen kuin moititte apaattista myyjää ilottomasta työotteesta. Hei, ei se kaikille ole ilo. Se on saman mantran toistamista minuutin välein, kovaa kiirettä ja stressiä, jota moni ei voi edes kuvitella.
Tiedän, että siihen työhön sisältyy paljon hyvää, ihania ihmisiä, innoittavia kohtaamisia, kaikkea mukavaakin. Pyydän asiakkailta käytöstapoja ja ennen kaikkea hieman empatiakykyä. Asiakaspalveluala ei ole kaikkia varten, mutta kassat loppuisivat kesken, jos esimerkiksi kesälomittajiksi etsittäisiin vain niitä, jotka tuntevat alaa kohtaan suurta intohimoa. Tarvitsemme kaikkia heitä, tympääntyneitäkin myyjiä, jotta ostokset saataisiin tehtyä.

 

Anna Weckström