Mutu on uusi totuus

Esa Keskinen 06.07.2016 14:28 | Lähetä palautetta artikkelista

Minäkin voin julkaista päivityksen, jossa väitän naapurin Mattia eläinrääkkääjäksi, vaikka hän ei sitä olisi.

Lukutaito ja verkkoyhteys ovat vaarallinen yhdistelmä.

Netissä jokainen on oman elämänsä asiantuntija, julkaisija ja päätoimittaja. Se tuo mahdollisuuksia, mutta on myös välillä hyvin ongelmallista. Somessa heitetään nopeita kommentteja asiaan kuin asiaan. Huhu voi saada siivet ja muuttua uutiseksi.

Väärän tiedon jakaminen sosiaalisessa mediassa voi olla typerää ja myös rikollista ja hengenvaarallista. Erotammeko varmennetun tiedon huhusta?
Esimerkiksi Bostonin maratonin pommi-iskun tekijäksi leimattiin ensin syytön ihminen.

Minäkin voin julkaista päivityksen, jossa väitän naapurin Mattia eläinrääkkääjäksi, vaikka hän ei sitä olisi. Joku tutuistani sivuuttaisi kyseenalaistamisen, kauhistuisi ja jakaisi päivityksen. Ehkä jokin media uutisoisi aiheesta verkkokävijöiden toivossa. Klik – ja niin Masa on eläinrääkkääjä.

 

Ensimmäistä tiedonjyvää on vaikea oikaista, jos se osoittautuu vääräksi. Se on tuttua jokaiselle medialle, sillä ne kaikki tekevät virheitä. Siksi niitä pyritään karsimaan toimituksellisilla käytännöillä, tarkistamisella, oikoluvulla ja vastineilla.

Asiavirheen sattuessa ne oikaistaan. Oikaisu ei yleensä tavoita yleisöään samalla tavalla kuin ensiuutinen. Somessa oikaisu hukkuu vielä herkemmin.

Puskaradioon osaamme pääsääntöisesti suhtautua maltillisesti ja suusta suuhun -tarinat päätyvät rajatummalle yleisölle.

Netissä liikkeelle laskettu huhu taas tavoittaa teoriassa suurimman osan tämän maanosan ihmisistä.

Some toimii kuin kaikukoppa ja siksi sen kanssa pitää olla tarkkana.

Sosiaalinen media pyörii identiteettien ja niiden rakentamisen ympärillä.

Sosiaalisen median yhteisöt ovat tavallisesti ainakin puolijulkisia. Vaikka poistaisi oman kommenttinsa, viestinsä tai päivityksensä, joku on voinut jo ottaa kuvakaappauksen näytöstä ja tallentaa sen.

Sosiaalinen media pyörii identiteettien ja niiden rakentamisen ympärillä. Myös tiedotusvälineet ovat joutuneet omaksumaan sisältöihinsä eräänlaisia sävyttyneitä identiteettipelejä klikkauksen toivossa.

Ne tarjoavat jonkin samastumisen kohteen tai minuuden rakennuspalikan: “Tätä mieltä minäkin olen.”

Pahimpana esimerkkinä tästä ovat oikeita uutisia ja valheellista sisältöä yhdistelevät epämediat, kuten MV-lehti. Sosiaalisen median klikkiaikakaudella ihmisiä myötäillään tai sitten provosoidaan, vaikka tiedotusvälineiden tulisi tarjota faktoja, joiden pohjalta voi arvioida kriittisesti omia tietojaan ja arvojaan.

Pahimpana esimerkkinä tästä ovat oikeita uutisia ja valheellista sisältöä yhdistelevät epämediat, kuten MV-lehti.

Sen sijaan kohut saavat huomion ja mielipide on uusi fakta. Se on hämärtänyt tiedon ja totuuden ominaisuuksia ja siksi ihmisistä on saattanut tulla jopa entistä epäluuloisempia.
Samalla ihmisillä on kuitenkin taipumus uskoa, muistaa ja levittää melkein mitä tahansa, mikä kuulostaa omia ennakko-oletuksia tukevalta ja omaa pirtaa hivelevältä.
Tällaisessa ilmapiirissä myös poliitikkojen on helppo laukoa muunneltuja totuuksia suosion lisäämiseksi.

 

Yhteisöpalvelut ja some ovat tehokkaita lietsonnan välineitä. Sopivat yksilöt saavat niistä vertastukea ja käyntivoimaa, vaikkapa polttopullojen heittelemiselle.

Organisoidut tiedotusvälineet ovat edelleen luottamisen arvoisia, jo pelkästään siksi, että ne vastaavat sisällöstään. Laadukkaita ja luotettavia bloggaajia ja somettajia tarvitaan myös. Yksittäisen toimijan, kuten tutkivan blogistin, erottaminen trollista tai ontosta vouhkaajasta vaatii kuitenkin medialukutaitoa.

Siksi ensisijaisesti sinä olet median käyttäjänä vastuussa vaarallisista taidoistasi ja välineistäsi.

 

Esa Keskinen