Moottoripyöräilytautiin ei edes lääkärillä ole parannuskeinoa

Heli Rahkonen 01.08.2017 18:23 | Lähetä palautetta artikkelista
Työvuosinaan Seppo Salo saattoi hurauttaa Eräjärvelle töihin moottoripyörällään, mutta yleensä matkat suuntautuvat kotikontuja kauemmas. Tänä kesänä hän kävi juhannuksen jälkeen Venäjällä, tällä viikolla suunnaksi otetaan Itä-Lappi.

Moottoripyöräily on Seppo Salolle sellaista hulluutta, ettei hän ole keksinyt siihen parannuskeinoa, vaikka yleislääketieteen erikoislääkäri onkin.

– Moottoripyöräily on parantumaton tauti, johon sairastuin jo alle kouluikäisenä, Seppo veistelee.

Moottoripyöräilyä hän on harrastanut kahteen otteeseen: aikaan ennen lapsia ja 50-vuotispäivien jälkeen.

– Ensimmäinen kausi päättyi, kun aloimme odottaa esikoistamme. Moottoripyörä vaihtui tavalliseen pyörään ja ompelukoneeseen. Uudelleen hankin moottoripyörän, kun täytin 50.

Ehkei moottoripyöräilylle olisi ollut uran alkuvuosina edes aikaa, niin pitkiä olivat terveyskeskuslääkärin työpäivät.

– Kyllä siinä perhe kärsi, hän myöntää.

Terveyskeskuslääkärin työ oli kuitenkin kuin Seppo Salolle tehty.

– Se oli tällaiselle maalaispojalle ihmisläheinen homma. Ihmistä katsotaan kokonaisuutena.

 

Kun kaikesta täytyisi tietää, tärkeintä on tietää, mitä ei tiedä.

Kun opiskelut alkoivat, ei Sepolla ollut aavistustakaan, miten rankkaa sekä opiskelu että työ olisivat.

– Lähes aina oli hurja paine vastaanotolla, eikä ehtinyt tehdä kaikkea sitä, mitä olisi pitänyt, vaikka päivät venyivät pitkiksi.

Silti Seppo Salo on ollut aina valintaansa tyytyväinen, eikä ole katunut, ettei lähtenyt insinöörin tielle, vaikka sekin oli käynyt mielessä.

– Lääkärin työ on palkitsevaa, ja potilaiden kautta oppi paljon ilman, että tarvitsi itse kokea. Kun kaikesta täytyisi tietää, tärkeintä on tietää, mitä ei tiedä.

Seppo Salo on havainnut, että moni lääkäri karttaa terveyskeskustyötä. Eikä vähiten sen takia, että epävarmuutta on siedettävä.

– Tuntosarvien on oltava koko ajan varuillaan.

Terveyskeskusten lääkäripula on silti Salon mukaan jo helpottanut. Virat täyttyvät.

– Terveyskeskuksissa päivät olivat keskimäärin pidempiä kuin sairaalapuolella, kunnes ammattikunta naisistui. Ero tässä suhteessa on tasoittunut.

 
Diabetes oli erikoisala, joka vei mennessään pian valmistumisen jälkeen.

– Nyt on kehitteillä rokote, jolla ykköstyypin diabetesta pystyttäisiin ennaltaehkäisemään. Ketkä sitten rokotettaisiin: kaikki vai geneettisesti alttiit, miettii Seppo Salo.

Vaikka suvun ensimmäinen ylioppilas ja oppikoulun käynyt on enemmän kuin tyytyväinen ammatinvalintaansa, senkin hän voi sanoa suoraan, ettei töihin ole ollut eläkkeelle jäännin jälkeen ikävä.

– Päivät täyttyvät näinkin.

Koirien, lampaiden ja moottoripyörän kanssa.