Monenlaisia sankareita

Anne Kotipuro 27.04.2018 16:12 | Lähetä palautetta artikkelista

Etelä-Koreassa olivat talviolympialaiset ja paralympialaiset, joita saimme televisiostakin seurata monena päivänä. Urheilusankareiden tarinoita tulvi lehtienkin sivuilta.
Vaikka suomalaisilla oli kova mitalinnälkä, niin kovilla suorituksilla pääsi sulattelemaan urheiluhullun kansamme sydämiä. Maaliin tultiin voipuneina, kaikkensa antaneina. Aina jotain muuta parempana, nopeampana, tarkempana – kunhan ei viimeisinä.
Parhaimmat tarinat sankareista liittyvät koviin kokemuksiin. On ollut loukkaantumisia, sairastelua tai välinerikkoja, mutta suomalaisella sisulla taas taisteltiin kärkitiloista.

Ymmärrän, että julkisuudessa näkyvät yksittäisten ihmisten sankaritarinat antavat toisille voimaa. Sisulla ja päättäväisyydellä pääsee vaikka Kilimanjaron huipulle. Hienoa. Mutta joskus nämä tarinat taas satuttavat ja masentavat entistä enemmän ihmistä, jolla ei ole mahdollisuutta edes oman sänkynsä ulkopuoliseen elämään.
Hän tekisi kyllä kaikkensa jos pystyisi, mutta fyysisesti ei vaan onnistu. Jokaisella ei ole niin isoa ja vahvaa tukiverkostoa, joka on tukemassa henkisesti ja taloudellisesti edes sitä arkista elämää ihan oman kotipihan ympyröissä.

Toukokuulla alkaa eri kouluista valmistuvien kohdalla sama hehkutus menestymisestä. On niin ja niin monta laudaturia tai stipendiä ja taivas auki vaikka minne asti! Lupaava tulevaisuus kovasti ahertaneille? Onnittelut tasapuolisesti kaikille valmistuville jo tässä vaiheessa!
Voisimme myös kannustaa heitä, jotka yrittivät parhaansa omien voimiensa ja tilanteidensa mukaan. Jo muutaman tentin läpipääseminen voi olla jollekin nuorelle valtava ponnistus, mutta silti epäonnistumisen häpeä polttelee karvaasti.
Valmistumisaika voi pidentyä tai kokonaan opiskelu loppua. Mutta kaikki he ovat yhtä arvokkaita ja me voisimme auttaa heitä löytämään oman polkunsa, omat vahvuutensa. Eri kautta ehkä kuin enemmistö, mutta omaa sankaritarinaansa luoden.

Turha on nuoriamme aina mollata laiskoiksi ja löysäilijöiksi. Voisimme unohtaa välillä ne vertaukset, että ennen kaikki oli niin rankkaa, mutta paremmin.
Todellisuudessa nuoremme pääsevät kyllä fyysisesti helpommalla näinä päivinä, mutta lisääntyvät ympäristön virikkeet ja aistiärsykkeet eivät suo aivoille samanlaista lepoa yön aikana. Rutiinitöitä on yhä vähemmän, mutta pitää löytyä abstraktia ajattelua ja luovuutta sekä palveluhenkisyyttä. Kun tähän lisätään epävarmuus teknologian kehittymisestä ja ulkoiset pärjäämisen vaatimukset, niin stressitasot ovat monella korkealla.
Tutkimuksen mukaan Suomessa elää maailman onnellisin kansa. Nyt onkin pidettävä huoli siitä, että meidän nuorisomme jaksaa tulevat vuosikymmenetkin. Oikeasti tyytyväisinä, eikä kävelevinä zombieina.

Nuorissa on tulevaisuus!
Annetaan lasten olla lapsia,
lastenkaltaisia kultaiset vuodet.
Annetaan nuorille kunnioitusta,
niin he arvostavat
seuraavia sukupolvia.

 

Helena ”Mörri” Seppälä

Kirjoittaja on orivesiläinen harrastelijakirjoittajaja, mukana kirjoituspiiri Kyhertäjissä.