Mitä tapahtuu, kun kirppu ja leijona painivat?

Anne Kotipuro 12.02.2020 13:27 | Lähetä palautetta artikkelista
Siili Taneli Harmainen (Kari Honkanen) ja Kirppu (Samuel Pulkkinen) viettävät yhteistä teehetkeä. Lopullinen poismenokin on näytelmässä läsnä, mutta lapsen mielelle sopivalla tavalla.

Kyllä sisaruskateus on rankkaa, vaikkei koko rääpälettä vielä ole edes maailmassa. Sen aistii joka solullaan olemuksestasi Satuteatterin ensi-illan avauskohtauksessa. Ei ihme, jos päätät ottaa hatkat ja lähteä maailmalle mainetta hakemaan.

Samuel Pulkkinen, olet Kirppuna uuden, itse asiassa kantaesityksensä saaneen Kirpun matka maailman ääriin -musiikkisatunäytelmän helmi. Ilmeesi, eleesi, liikekielesi ristikkäisaskeliä myöten kirvoittavat monet naurut. Lauluosuudet olet ratkaissut hienosti puhumalla, ja riimitellyt säkeetkin istuvat suuhusi mainiosti.

Ne säkeet! Näytelmän käsikirjoittaja Jukka Itkonen on piilottanut tekstiin kertta kaikkiaan herkullisia kielikuvia, joita meinaa jäädä tuon tuostakin makustelemaan.

Mutta pientä kirppua kohtaavat matkalla monet vaarat. Me kaikki tiedämme, että maailmalla kaikki eivät tahdo pienille vain hyvää. Luihuja kettuja (sopivasti markkinamiehen elkeitä viljelevä Ilmo Tenhola) ja ketkuja kissoja riittää siellä ja täällä, ainakin ison kaupungin kujilla. Onneksi on myös ystäviä, jotka tarvittaessa auttavat.
Kirppuseni, ihailen itseluottamustasi ja optimistisuuttasi. Ihailen myös komeaa äänenkäyttöä, joka kantaa yleisön takariville asti. Ja miten oletkaan sisäistänyt runsaat vuorosanasi niin, etteivät ne kuulosta vain läpiluetuilta, vaan mukana on aina tunne ja ajatus.

 

Onhan teitä muitakin ihania näyttämöllä. Leijona Sigismund Salo (Eetu Lähteinen) on vahva kuin mikä, mutta samalla hyväksikäytetty näytöseläin, jota rahanahne Kissa Karvanperä (sulavaliikkeinen Iiris Valkeajoki) pitää näpeissään – ja nälässä.
Mainio jänökaksikko (reippaat laulajat Isla Kainulainen ja Silja Rautajoki) kuljettaa tarinaa eteenpäin eikä pienistä hämäänny, vaikka loikkiikin näyttämölle hiukan ennen aikojaan.
Variksiakin on kaksin kappalein (Nella Ottola ja Linnea Uitto), teidän puheenne vain tahtoo jäädä vähän nokan alle… Malttakaa hidastaa hiukan.

Erityismaininnan ansaitsee Lotta Mönkäre herkällä Myrskytuulen laulullaan. Myös hänen taikurikohtauksensa on hykerryttävä.
Sävellykset ovat Esa-Markku Juutilaisen ja Reijo Karvosen käsialaa, ja rikastuttavat hienosti kokonaisuutta. Säestäjä Kristiina Kivistö-Rahnasto myös auttaa tarvittaessa nuoria laulajia, jos sanat meinaavat unohtua. Plussaa huiluosuuksista!

 

Puvustus on ihan huippua, kiitos Kati Joen ompelutaitojen! Kaikki natsaa yhteen, ja asuissa on sopivasti näyttävyyttä. Kati on osallistunut myös lavastuksen toteutukseen yhdessä valaistusmestari Tapani Neron kanssa, samoin kuin Näpsän lapset sienillään. Metsää riittää mukavasti edessä ja takana.
Aurinko (Jessica Kvist) ja Kiertotähti (Sabina Ali) ovat puvuissaan ihan oma lukunsa. Heidän kohtaamisensa korostaa osaltaan tarinan sadunomaisuutta, ja eläinhahmojen puvut taas sallivat kunnon liikehdinnän painia myöten.

 

Siili Taneli Harmaisen piikit vain rapisevat keinutuolin pinnoihin, kun hän istuskelee teetä nauttien kodikkaassa mökissään. Siilin osaan ei esiintyjää löytynyt, joten ohjaaja Kari Honkanen ryhtyi siiliksi ja debytoi Satuteatterin näyttämöllä.
Hänen hahmossaan on sopivasti haikeutta, mutta lopullisen poislähdön tunnelma ei kuitenkaan käänny ahdistavaksi. Kaiken kaikkiaan näytelmä sopii aika pienillekin.

Kirppukin huomaa lopulta, että kotona on oikeastaan ihan hyvä olla, ja riemastuttaa paluullaan ikävöivät vanhempansa (Ella Timonen ja Iisakki Tuomaala).
Erityispisteet kaikille reippaille laulajille! Se ei varmasti ole helppoa salintäyden yleisön edessä. Esitystä on vielä kolme kertaa jäljellä, joten kiiruun vilkkaa Suojalle kokemaan jotakin ihan erityistä. Ensimmäinen niistä on jo tänään keskiviikkona.