Mistä ottaa koppi?

Esa Keskinen 12.02.2020 15:22 | Lähetä palautetta artikkelista

Kunnan päättäjien toivotaan usein “ottavan koppia” asioista. Asioista, joiden ajatellaan edistävän paikkakunnan vetovoimaa, yritystoimintaa tai näkyvyttä.
Vaikuttaa siltä, että Oriveden ja Juupajoen lähinaapurissa Mänttä-Vilppulassa on otettu koppia vähän isommin kokonaisen lentokenttäasuinalueen kanssa. Projektissa mukana oleva italialainen Osanna Group lupaa satsata satoja miljoonia rakennus- ja matkailuhankkeisiin ympäri Suomea.
Seura-lehti (5.2.2020) ja Yle (7.2.2020) esittelivät laajalti yrittäjä Osannan taustoja verkkosivuillaan. Taustalta löytyi epäselviä omistajuuskuvioita, rahattomia firmoja ja tekaistuja yrityksiä, eikä juuri todellista näyttöä toiminnasta.

 

Toki kaikki voivat olla väärässä ja Osannan hanke onnistuu. Onhan Mänttä-Vilppula tehnyt ihmeitä ennenkin: teollisuuden lisäksi siellä on jättimäinen huippumuseo, joka tuo turistivirtoja.
Pahimmillaan tällainen hanke voi kuitenkin olla suuri taloudellinen harha-askel. Esimerkiksi Sunny Car Centeristä koitui lopulta rahallisia korvausvaatimuksia myös hankkeessa kaupunkia edustaneelle henkilölle. Puhumattakaan millainen henkinen ja julkisuudellinen tragedia siinä voi koitua koko kylälle.

 

Mistä sitten tietää, mikä riski on järkevä riski? Ei välttämättä mistään. Taustaselvityksiin ja konsulttien prujuihin on hyvä nojata päätöksenteossa, mutta niistä ei kannata hakea totuutta.
Ei ole helppoa olla kunnanisä tai -äiti. Helppoa on huudella, että hei tästä ja tästä sellutehdas- / lentokenttä- / konserttihallihankkeesta voisi ottaa kopin. Lisäksi osaan asioista ei voi vaikuttaa, kuten globaalin talouden heilahteluihin ja muuttoliikkeeseen.

 

Uusia avauksia pitää silti elääkseen tehdä. Aluetutkija Timo Aro on todennut, että pelkillä omakotitalotonttien kaavoittamisella yhdenkään keskuksen asukasluku ei kuitenkaan lähde kasvuun. Pitäisi siis kehittää yritystoimintaa, tapahtumia, palveluita, liikenneinfraa.
Toisaalta pitää löytää rohkeus olla tuhoamatta teollisuustoiminnan takia vaikkapa luontoarvoja, joita jokainen kunta korostaa markkinoinnissaan. Kaksinaismoraali ei näytä hyvältä ulospäin. Luonnonläheisyydellähän (sivulauseissa) Mänttä-Vilppulankin hanketta lopulta markkinoidaan.

 

Koppia voi ottaa toki arkisemmissa asioissa joka päivä. Ne ovat siellä jossain uusien tienvarsimainosten (uusi pinkki toimii hienosti) ja lentokenttäkompleksien välissä.
Keskikokoisten ja pienten kuntien matalan riskin syömähammas voi olla esimerkiksi viestintä ja tapahtumat, joihin on selkeästi Orivedellä satsattu viime vuosina.
Jokaiseen oljenkorteen ei ole kannattavaa tarttua, vaikka kuntatalouden näkymät olisivat kaikkialla vaikka kuinka huonot. Eli rohkeutta tukea paikallisia versoja, mutta ei ehkä lentokenttäkompleksia.

 

Esa Keskinen