Minun Suomeni on

Oriveden Sanomat 01.03.2018 16:21 | Lähetä palautetta artikkelista

Katselen ikkunasta lintulaudan hyörintää ja ihailen. Olen laittanut ikkunanpieleen talipalloja roikkumaan, että näkisin mahdollisimman läheltä tintit, punatulkut ja varpuset touhuissaan.
Silmäniloa ja mielenvirkistystä lähituntumassa, vaikka keväisen ikkunanpesun yhteydessä ihmettelenkin moista neronleimausta.

Palaan mielessäni lauantaiselle Ateneumin retkelle von Wrightin veljesten lintu- ja maisemamaalausten ääreen. Ainoa ero eläviin lintuihin on se, etteivät maalaukset liikkuneet. Ihailtavan tarkkaa työtä, pienimpiä yksityiskohtia piti ihmetellä suurennuslasin läpi.
Hienoa oli päästä osallistumaan kulttuurimatkalle, kun autossa soi vielä elävä musiikki mennen tullen. Helsingissä on kiva käydä turistina ihailemassa kaunista kaupunkia. Mutta ero metsäsuomalaisen ja kaupunkisuomalaisen välillä jää mietityttämään kotimatkalla.

Kaupunkisuomalainen elää kaupungin sykkeessä, eikä voisi kuvitellakaan olevansa missään muualla. Hän nauttii luonnosta, luistelu- tai uintimahdollisuudesta keskellä kaupunkia yhtä helposti kuin yötäpäivää saatavilla olevista kaikista mahdollisista palveluista.
Metsäsuomalainen tarvitsee ympärilleen tilaa ja hiljaisuutta, maisemaa ja avaruutta. Hän haluaa tehdä tulensa itse, raivata latunsa ja elellä omillaan. Hän tarvitsee ystäviään, naapureitaan ja ihmisiä ympäristössään, kunhan he eivät alituiseen tuppaa liian lähelle.

Ei näitä kahta rotua kannata vertailla tai asetella minkäänlaiseen järjestykseen, se on aivan turhaa. Yhtä järkevää olisi kiistellä siitä, pitääkö metsässä kasvaa mäntyä vai koivua, tai onko kesä parempi kuin talvi. Joskus rodut jopa sekoittuvat, joku voi olla metsäsuomalainen kesällä ja kaupunkisuomalainen talvella.
Savupirttien tai von Wrightien ajan Suomeen ei ole paluuta. Mutta oikeus metsäsuomalaisuuteen täytyy säilyttää. Ihmisten täytyy saada asua korpienkin kätköissä, maallakin on oltava elämää. Hatunnosto kaikille maaseutukunnille, joissa satsataan ja investoidaan omien kuntalaisten parhaaksi. Se on suomalaista sisua – sellainen on minun Suomeni.

Malla Heinonen