Me olemme ISKTR!

Oriveden Sanomat 17.11.2017 15:22 | Lähetä palautetta artikkelista

Lokakuussa Tampereella marssittiin sananvapauden puolesta. Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL) järjestämässä marssissa heitettiin Heil-tervehdyksiä ilmaan ja sitä rataa. Manifestinsa mukaan PVL on pohjoismaista yhteisvaltiota tavoitteleva, kansallissosialismia kannattava järjestö. Eli toisin sanoen porukka, joka haikailee esimerkiksi etnisesti säädellyn valtion perään.
Joku sanoisi, että tällaiset tyypit ovat natseja. Vaan kun niin sanoo, aloitetaan saivartelu ja pillitys siitä, että ei tässä olla natseja, vaan vähän jotain muuta. Ollaan kansallismielistä oppositiota tai kansallisoikeistoa.

Tulee mieleen Kummeli-sketsi, jossa Musavisassa kisailee Itsenäisen Suomen Kansallisen Taistelujoukon Rintaman joukkue. Joukkue muistuttaa pukeutumiseltaan ja käyttäytymiseltään erehdyttävästi erästä puhtaan rodun nimiin vannonutta keskieurooppalaista kansanliikettä. Visan juontaja kysyy suoraan, oletteko te natseja? Vastaus kuuluu: ”Ei suinkaan. Me olemme ISKTR!” Perään joukkue heittää asiaankuuluvat heilautukset.
Kummeli osui oikeaan. Taitava termeillä kikkailu ja uuskieli ovat tuttuja totalitaaristen liikkeiden historiasta. Totalitaarinen kommunismi, fasismi tai kansallissosialismi. Saman asian eri versioita.

Itse olen sitä ikäluokkaa, joka muistaa skinit, mutta oli onneksi liian nuori niihin leikkeihin. Vielä vuosituhannen vaihteessa skinheadit olivat voimissaan Orivedellä. Poliisi, koulut ja kotiväki kuitenkin puuttuivat ilmiöön, eikä skineily enää vetänyt nuoria mukaansa. Ehkä taloudellisella nousukaudellakin oli osansa asiaan.
Vaikuttaa déjà-vulta, että Vastarintaliikkeen toiminnassa on korkealla eräs Oriveden Blood & Honour -skinijärjestön jäsen. Hän on myös edustanut Suomea vastarintaliikkeen pohjoismaisessa neuvostossa. Skineistä PVL:n erottaakin se, ettei järjestö ole pelkkä lauma nujakoita etsiviä kuulapäitä, vaan järjestäytynyt poliittinen liike, jolla on ohjelma ja johto.

Mistä skinit syntyivät? Muun muassa 1990-luvun lamasta, perus- ja ammattikoulun leikkauksista sekä työttömyydestä. Osattomuuden tunteesta ja kapeista mahdollisuuksista. Siitä, että mikään ei oikein saa tuntemaan itseään tärkeäksi tai merkitykselliseksi. Yhteinen kuvitelma valkoisesta rodusta tarjosi yhteisön ympärille, ja yhteinen erivärinen vihollinen antoi päämäärän.

Nuorten, ja vanhempienkin, ihmisten näköalattomuus ja turhautuminen kanavoituvat herkästi vihaksi. Se viha kohdistuu aluksi uhaksi koettuihin ryhmiin, kuten vaikkapa tummaihoisiin, juutalaisiin, venäläisiin, muslimeihin, kehitysvammaisiin, naisiin, änkyttäjiin, oudosti pukeutuviin…
Listalle ei ole loppua, vaan viimein inho osuu kaikkiin niihin, jotka ovat erilaisia tai vain eri mieltä. Tällä kertaa heitä taidetaan kutsua muun muassa suvakeiksi ja mädättäjiksi.

Puheet keskitietä kulkevista tolkun ihmisistä ovat tässä yhteydessä hölmöjä. Olen minäkin istunut rasistin, anarkistin, feministin, sovinistin ja ties minkä kanssa samassa baaripöydässä. Typerät teot ja pyrkimykset pitää silti tuomita. Pitää tietää, mitä tällainen ”ääripää” todella ajaa.
PVL ei ole mikään itsenäisyyden, talvisodan hengen tai suojeluskuntien manttelinperijä. Jos ja kun Vastarintaliike marssii taas itsenäisyyspäivänä, marssia ei voi pitää kovin isänmaallisena. Virallisesti PVL pyrkii sulauttamaan Suomen pohjoismaiseen ihannevaltioon, jonka pääkieli tuskin olisi suomi tai pääkaupunki Helsinki. Eikä siihen valtioon muuten kaikkia suomalaisia edes kelpuutettaisi.

Kirjoittaja on kaljupää, joka on kyllästynyt itsenäisyyden omijoihin.

Esa Keskinen