Löytöjä Höydeksen vanhalta kyläpaikalta – 1500-luvun hopearaha pääsi Kansallismuseoon

Juha Jäntti 02.01.2020 11:01 | Lähetä palautetta artikkelista
Vähä-Jaarilan tilan isäntä Juhani Lundén seisoo paikalla, jossa sijaitsi Höydeksen kyläkeskus 1800-luvulle saakka. Alue on nyt rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös.

Juupajoelta Jaarlan rusthollin mailta löytynyt 1500-luvun hopearaha on päätynyt Kansallismuseon kokoelmiin. Löytöpaikka ja sen lähialue on julistettu kiinteäksi muinaismuistoalueeksi.

Vähä-Jaarilan tilan isäntä Juhani Lundén oli havainnut jo aiemmin, että hänen peltomaallaan on tummemman maa-aineksen alue. Se sijoittuu kohtaan, jossa vanhojen karttojen mukaan on sijainnut Höydeksen kylänpaikka.

– Otin jo kymmenisen vuotta sitten yhteyttä museoihmisiin ja kyselin, olisiko heillä kiinnostusta tutkia paikkaa tarkemmin. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, tuskin sain mitään kunnollista vastausta edes. Se vähän harmitti, Lundén muistelee.

Isäntä ryhtyi sitten itse toimeen. Hänen opiskelukaverinsa Heikki Vartiainen harrastaa metallinetsintää, ja hän omistaa todella hyvät etsintälaitteet. Kaksikko suuntasi tutkimaan peltoaluetta vuoden 2018 syksyllä.

– Määritimme tutkittavan alueen, ja ryhdyimme käymään sitä systemaattisesti läpi. Ei siinä pitkään tarvinnut kulkea, kun kaikenlaisia vanhoja esineitä alkoi löytyä. Heikki tuumasi etsintöjen jälkeen, että kohde oli parempi kuin missä hän oli ollut koskaan aiemmin.

 

Hopeakolikko 1500-luvulta päätyi Kansallismuseon kokoelmiin.

Kahden päivän aikana etsijät löysivät kymmenittäin erilaisia metalliesineitä. Mukana oli kolikoita, koruja, solkia, kiväärin kuulia ja monenmoista pientä.
Useimmat esineet löytyivät aivan pintamaasta, pellon kyntösyvyydeltä. Yksi vanha raha odotti löytäjäänsä maan pinnalla.

– Esineitä on jäänyt tänne silloin, kun paikalla oli asutusta. Sen jälkeen ne ovat pyörineet täällä maa-aineksen mukana.
Tärkein löytö oli melko hyväkuntoinen hopearaha 1500-luvulta. Vastaavia kolikoita on löytynyt muultakin, mutta tämä yksilö herätti huomiota ilmeisesti juuri kuntonsa vuoksi.

Kun Lundén ilmoitti löydöstään, maakuntamuseon tutkija teki löytöpaikalle arkeologisen maastotarkastuksen. Sen perusteella kohde on nyt muinaismuistolain nojalla rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös.

Tarkastuslausunnon mukaan kylänpaikan säilyneisyyden ja maanalaisen laajuuden selvittäminen edellyttää arkeologisia koetutkimuksia ja historiallisten lähteiden tarkempaa tarkastelua. Tällä hetkellä ei ole olemassa suunnitelmia jatkotoimista.

– Museoviranomaiset toivoivat löydön ilmoittamisen jälkeen, että asiaa ei julkistettaisi vielä silloin. Aluelle haluttiin saada ensin kaivuukielto. Kun kyseessä on kiinteä muinaismuisto, saan käyttää peltoaluetta viljelysmaana, mutta syvemmälle ei ole lupa mennä kaivamaan, Lundén kertoo.

Maakuntamuseon tutkimusraportin mukaan Höydeksen kylänpaikka sijaitsee nykyisen Vähä-Jaarlan tilakeskuksen ja Jaarlantien länsipuoleisella pellolla. Kylä sijaitsi tällä paikalla ainakin 1600-ja 1700-luvuilla. Tilasta on laadittu maakirjakartta vuonna 1635 ja isonjaon kartta vuonna 1788.
Jaarla oli yksi Höydeksen taloista 1540-luvulla, jolloin kylässä oli 3-4 taloa. Vuonna 1538 kaksi taloista yhdistettiin. Höydeksessä oli 1600-luvulla enää kaksi taloa, jotka yhdistettiin vuonna 1622. 1700–1800-luvuilla taloja taas jaettiin.

Nykyistä Vähä-Jaarilan tilaa kutsutaan myös Ala-Jaarlaksi. Jaarlaan ovat kuuluneet rusthollin aikana lisäksi Ylä-Jaarla, Pirttisarka ja Turhalan isot tilat Petääjärveltä. Jaarla on ulottunut Vähä-Petääjärveltä Hirvijärveen asti.

 

Kahden päivän etsintä tuotti entisen kyläkeskuksen alueelta kymmeniä pieniä esinelöytöjä. Mukana oli kolikoita 1500-luvulta 1800-luvulle, solkia, koruja, nappeja ja monenlaisia pieniä käyttöesineitä.

Vähä-Jaarilan tilakeskus on siirtynyt vanhan kyläkeskuksen paikalta nykyiseen kohtaan jossain vaiheessa 1800-luvulla. Löytöjen jakaantuminen vastaa paikan asutushistoriaa ja kolikkojen käytön yleistymistä Suomessa.

– Löysimme muutamia kolikoita 1500-luvulta. Sitten kahdelta seuraavalta vuosisadalta oli likimain yhtä monta löytöä, kunnes 1800-luvun kolikoita oli vain vuosisadan alkupuoliskolta. Vain kolikkolöydöt on pystytty ajoittamaan, Lundén sanoo.

– Olisi hienoa ja mielenkiintoista, jos museoväki tulisi tänne tekemään joskus laajempiakin kaivauksia. Oma etsintämme kattoi joka tapauksessa vain hyvin pienen osan entisen kyläkeskuksen alueesta.