Lavatanssit kuuluvat 100-vuotiaan Suomen tarinaan

Oriveden Sanomat 30.08.2017 13:32 | Lähetä palautetta artikkelista

Valtioneuvoston kanslian hyväksymillä hankkeilla ja tapahtumilla on itsenäisyytemme juhlavuoden kunniaksi oikeuis käyttää Suomi 100 -logoa markkinoinnissaan. Mukaan hyväksytyissä hankkeissa on kymmeniä tuhansia tapahtumia teatteriesityksistä ja konserteista tukkilaiskisoihin ja saunaparaateista purjelaivojen kokoontumiseen. Listaa selatessani huomasin kuitenkin, että tanssilavakulttuuri puuttuu muuten monipuoliselta listalta lähes kokonaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Tämä siitä huolimatta, että tanssilava kesäisenä iltana tai nuorisoseuran talon tanssit kinosten keskellä ovat useammalle sukupolvelle olennainen osa suomalaisuutta. Puhumattakaan siitä talkootyön määrästä, joka lavoilla on tehty vuosikymmenten saatossa. Usein tämä työ tehdään vieläpä urheiluseuran, nuoriseuran, VPK:n tai muun yleishyödyllisen yhteisön toiminnan tukemiseksi. Mikäpä olisikaan paremmin sopinut juhlavuoden Yhdessä–teemaan!
Syitä siihen, ettei lavatansseja juuri juhlavuoden tapahtumien joukossa näy, on varmasti monia, alkaen tanssilavojen järjestäjien oman aktiivisuuden puutteesta ja hajanaisuudesta.
Kenties vielä suurempi syy on se vähättelevä ja rahvaanomainen leima, joka tanssilavoille aikanaan lyötiin. Vaikka pienoista profiilin nousua on sittemmin tapahtunut ja varsinkin tanssilavojen tähdistä monet on nostettu korkeallekin jalustalle, ei lavatanssikulttuuri ole kunnolla osannut hakeutua sille kuuluvaan asemaan.
Suomen tanssilavakulttuurin tulevaisuus herättää tällä hetkellä erittäin paljon keskustelua niin tanssijärjestäjien, tanssijoiden, kuin ohjelmatoimistojen ja artistienkin keskuudessa. Eikä syyttä. Lavatanssit ovat vuosikymmeniä hengittäneet niin sanottujen suurten ikäluokkien tahtiin.
Ei ole sattumaa, että lavojen kultakausi osui 1960-luvulle, jolloin suuret ikäluokat saavuttivat maagisen rippikouluiän. Lavatanssit vaipuivat horrokseen siinä vaiheessa, kun suuret ikäluokat perustivat perhettä, ja ne nousivat uuteen kukoistukseensa jälleen 1990-luvulla, kun näiden ikäluokkien lapset olivat jo lähteneet kotoaan ja keski-iän saavuttaneet entiset tanssinuoret palasivat lavoille.
Tällä hetkellä suuret ikäluokat ohittavat vuorollaan 70 ikävuoden merkkipaalun. Ymmärrettävästi kesäöiset tanssireissut alkavat yhä useammalla vaihtua päivätansseihin ja lavoille suuntautuvat tanssimatkat lyhentyä. Toki tilalle on tullut ilahduttavasti uuttakin tanssiyleisöä.
Itse uskon, että tanssilavakulttuuri tulee säilymään tulevaisuudessakin, mikäli tanssilavat vain osaavat tuoda itsensä oikealla tavalla esiin. Lavatanssit ovat merkittävä osa nostalgista suomalaista sielunmaisemaa, ja niillä on vielä valtavasti käyttämätöntä potentiaalia.
Nostalgia ei kuitenkaan saa tarkoittaa kaivautumista poteroihin aikaa vastaan. Lavatanssikulttuuri on tähänkin asti pystynyt mukautumaan muutoksiin, ja myös tulevaisuudessa muutos on ainoa varma asia. Ehdottoman tärkeää olisi luoda uusille sukupolville matalan kynnyksen mahdollisuuksia tutustua tanssilavoihin ja lavakulttuuriin muutenkin kuin tanssikurssien kautta. Samalla on kuitenkin pidettävä huoli siitä, ettei unohdeta perinteistä, jo olemassa olevaa yleisöä. Monet lavat ovatkin jo monta vuotta sisällyttäneet kesän ohjelmaan perinteisten tanssi-iltojen lisäksi rock- tai iskelmäpainotteisia erikoisiltoja.
Satavuotiaan Suomen kunniaksi suosittelen ehdottomasti vierailemaan kesän aikana ainakin kerran tanssilavalla, joko omalla kylällä tai vaikka kauempanakin. Lavatanssit ovat omaperäinen kulttuurimuotonsa ja merkittävä osa satavuotiaan Suomemme tarinaa, myös ilman virallista logoa.

Jussi Valve

Kirjoittaja on tutustunut tanssilavakulttuuriin parin vuosikymmenen ajan monesta eri kulmasta.