Laps Suomen, ällös unhoita

Oriveden Sanomat 05.10.2017 11:40 | Lähetä palautetta artikkelista

Satavuotiaan Suomen kunniaksi on järjestetty juhlia ja teemaviikkoja jos jonkinlaisia. Ja hyvä niin, olemmehan kaikkien juhlien arvoisia.
Joka päivä jostakin maan kolkasta lähtee kuitenkin maailmalle joku työn, opiskelun, rakkauden, seikkailunhalun tai muun painavan syyn tähden. Onko pidetty tarpeeksi huolta siitä, että nämä kansalaisemme maailmalla osaavat kertoa asemapaikoissaan, mistä oikein tulevat? Mitä kaikkea on Suomi, ja miksi se juuri on maista parhain?

Suomalaisen täytyy ottaa maailmalle mukaansa hajut. Kypsyvän viljan, ulkona kuivatun pyykin, kosteassa kevätillassa leijuvan saunan lämmityksen tuoksu. Se tuoksuelämys, josta tietää olevansa turvassa, että kaikki on hyvin.
Minulle se on voissa ruskistuva sipuli, jollekin toiselle joku muu. Pullantuoksu muistissa pärjää maailmalla, vaikka ympärillä olisi pelkkiä sacherkakkuja tai kurpitsapiiraita.

Suorastaan velvollisuus suomalaiselle on tallentaa mieleensä kotimaansa maut. Kuka muu kuin suomalainen voi ymmärtää uusien perunoiden arvon, kun ne on suolavedessä keitetty juuri sopivan kypsiksi ja päälle saa nokareen oivaa! Eihän siinä välttämättä tarvita mitään muuta.
Eivät mansikat missään muualla maistu samalta kuin suloisessa Suomen suvessa. Tai nuotiolätyt. Tai mustikkapiirakka.
Suomalaisen täytyy sielunsa silmin aina pystyä näkemään, miltä tärkein maisema näyttää kesäaamuna. Tai talvipäivän sinisessä hetkessä. Ja kuvailla, kuinka laskematon on vihreän eri sävyjen määrä keväällä. Ja selittää, miten rauhoittavan avaraksi maailma muuttuu syksyllä, kun kullankeltainen sänki kertautuu puista silmänkantamattomiin.

Älkääkä unohtako ääniä. Kuusikon lempeää luutimista, kuikan kaihoa, hyvässä vedossa olevan saunan padan kohinaa, mikä ikinä äänimaisemaasi hallitsee. Suomalaisen pitää osata kertoa, kuinka monenlaista ääntä lumi pitää askelten alla. Tai miten erilaisia ääniä vesi saa aikaan.

Suomalainen tuntee, mitä on saunominen, souturetki tai halonhakkuu. Suomalaisella on myös tunteet, näyttää hän ne sitten tai ei. Ja suomalaiselle tärkeintä on se, että kaveria ei jätetä. Sillä hän tietää, että yksin meistä ei pärjää kukaan, ei edes suomalainen.
Koko maailma on nykyään yhtä kylää, yhtä kaukana ja yhtä lähellä. Matkailu on jokapäiväistä, itsestään selvää. Seuraavassa opetussuunnitelmauudistuksessa alakoululaisetkin varmaan lähtevät vaihtoon maailmalle, koskahan lienee eskarien vuoro.
Mitähän he pakkaavat reppuihinsa?

Malla Heinonen