Kuuluuko signaali kaikille?

Oriveden Sanomat 03.10.2019 14:40 | Lähetä palautetta artikkelista

Joitakin vuosia sitten Suomen hallitus havahtui siihen, että hyvät tietoliikenneyhteydet ovat samanlainen tasa-arvokysymys kuin sähköverkko, tiestö ja terveyspalvelut.
Sitten se ajatteli pestä itse kätensä ja velvoittaa operaattorit hoitamaan asian. Yksityinenhän hoitaa asiat aina tehokaammin kuin valtio – näinhän on tapana ajatella, ja usein se pitää paikkansakin. Mutta ei silloin kun syntyy ristiriita tuloksen tavoittelun ja kansalaisten tasapuolisen kohtelun välillä.
Kun yrityksen on tuotettava osakkaille osinkoja ja johtajalle bonuksia, se yrittää kaikin tavoin välttää turhia menoja. Sen kannalta turhia menoja ovat sellaiset, joita tehdään tappiolla tasa-arvon toteuttamiseksi. Kerron omakohtaisen kokemuksen siitä, mihin tällainen ajattelu johtaa.

Asumme Juupajoella Vähä-Petääjärven rannalla. Seutu on haja-asutusaluetta, mutta asuu seillä muitakin kuin me. Elokuun viimeisenä perjantaina alkoi tapahtumasarja, jollaista ei voisi tapahtua taajamassa. Aluksi hiljeni lankaa pitkin tuleva laajakaista. Pian selvisi, että vika ei ollut meidän modeemissamme, vaan siinä, että sinne ei tullut signaalia.
Elisan asentaja lupasi käydä tarkistamassa johtoja ”vielä ennen kuin menee viettämään viikonloppua”, kuten hän sanoi. Sitten hän ilmoitti, että lankoja on maassa eikä hän voi niitä korjata.
Korjaaja tulee maanantaina. Joudun siis olemaan maanantaihin ilman nettiyhteyttä. Mietin, mitä kaikkea jää tämän vuoksi tekemättä, mutta tämä oli vasta alkua…

Lauantaina pimeni sitten puhelin, jonka signaali tulee tietysti langattomasti. Kävin kirkolta soittamassa asiakaspalveluun. Vastaus: viikonlopun aikana yritetään ”korjata etänä” ja ”maanantaina miehet menee paikalle”.
Maanantaina olimme Tampereella. Matkalla minulle soitettiin laajakaistaongelmasta. ”Johdot on niin pahasti rikki, että niitä ei voi enää korjata”. Pitäisi ostaa langaton reititin tilalle.
Neuvottiin soittamaan tekniseen tukeen, josta voisi samalla tilata reitittimen. Sain soittoajan puoli kuudeksi.
Linkkimasto oli edelleen hiljaisena ja niin ajoin viisi kilometriä signaalietäisyydelle. Odottelin puoli tuntia autossa soittoa, jota ei tullut. Illalla tuli yllättäen kännykkääni läpi Elisan englanninkielinen tekstiviesti, jossa sanottiin, että ovat yrittäneet ottaa yhteyttä mutta soittavat uudestaan ”after a moment”. Vaikea on vastata, kun puhelimeen ei tule signaalia.

Seuraavana päivänä soitin ties monennenko kerran asiakaspalveluun, tällä kertaa Orivedeltä. Sain taas paljon ymmärrystä ja valitteluja sekä tiedon, että linkkimastolla on jo miehiä ja vika korjaantuu 24 tunnissa.
Paluumatkalla menin linkkimastolle tapaamaan huoltomiehiä kysyäkseni heiltä suoraan, mikä on tilanne. Mitään huoltomiehiä siellä ei ollut. Ei ollut seuraavana aamunakaan.
Soitin – nyt vaihteeksi autosta viisi kilometriä kotoa – asiakaspalveluun. Nyt kerrottiin, että linkkimastoon on tilattu uusi osa, jonka saaminen on viivästynyt postilakon vuoksi. Jos tämä oli totta, edellisenä päivänä minulle oli valehdeltu.
Nyt luvattiin, että osa käydään viemässä välittömästi mastoon, kun se saadaan. ”Ja sitten vika poistuu”.
Nyt kaikki on taas hyvin. Vai onko? Kaiken kaikkiaan keskustelin 13 eri henkilön kanssa Elisan asiakaspalvelussa, menetin 20 tuntia työaikaa ja ajoin yli sata kilometriä signaalin perässä.
Pelkään pahoin, että jossakin joku muu joutuu kohta samaan tilanteeseen, kun tarkoitus ei olekaan, että signaali kuuluisi kaikille.

 

Arto Mustajoki