Kun tekee omaa juttua, on siinä paras

Esa Keskinen 12.08.2016 09:27 | Lähetä palautetta artikkelista

NÄKÖKULMA
Miika Söderholm

 

Rakennettiin kitarat. Se oli jo mielenkiintoista sinänsä.

 

Tylsyys. Kun sunnuntaisena iltapäivänä seuraa kelmeässä auringonvalossa pölyhiukkasten laskeutumista ja kello seinällä hiljaa raksuttaa, on selvää, että pikkuhiljaa alkaa tuntua tylsältä. Nykyään voi tällaisessa tilanteessa tietenkin heti tehdä jonninjoutavia somepäivityksiä, mutta ennen vanhaan sekään ei ollut mahdollista. Päivän lehdetkin oli jo luettu moneen kertaan eikä radiosta tullut mitään ja telkkariohjelmat eivät olleet vielä alkaneet.

Ihmismieli kaipaa kuitenkin toimintaa ja kun olin sitä lajia, joka aina valittiin toiseksi viimeisenä pesäpallojoukkueeseen liikuntatunnilla – viimeisenä valittiin se, joka ei suostunut edes liikkumaan paikaltaan – piti toimeliaisuus suunnata toisaalle. Tekniikan Maailma -lehteä selatessa tuli vastaan kitaran rakennusohjeet ja siitähän saimme kaverini kanssa kimmokkeen. Rakennettiin kitarat. Se oli jo mielenkiintoista sinänsä.

 

Nykyään voi ostaa paremmat soittimet kaupasta satasella, mutta opittiinpa käden taitoja ja kitaran rakennetta. Kitaroiden valmistuttua oli loogista rakentaa myös vahvistimet, ja niin tehtiin. Edelleen loogisena seurauksena tästä oli bändin kokoaminen ja soittamaan opettelu.

Opeteltiin soittamaan kaikenlaisia biisejä, Hurriganesia, Status Quota, Santanaa ynnä muuta, mitä nyt mieleen juolahtikin. Pian kuitenkin huomattiin, että muiden matkiminen oli hiukan masentavaa, kun ei se meidän suorituksemme ihan välttämättä kuitenkaan yltänyt alkuperäisesittäjien tasolle. En tarkkaan muista, mikä oli ensimmäinen biisi joka väsättiin itse, mutta epäilen vahvasti, että sen nimi oli Farmer Johnson ja se oli kantria!

Aika pian kuitenkin päättelimme, että musa saattaisi mennä paremmin perille suomen kielellä ja Blackout tuntui myös vähän tyhmältä nimeltä, joten nimesimme bändimme Ypö-Viideksi, joka tuntui myös ihan tyhmältä nimeltä, mutta se kuitenkin jäi.

Discdogs -verkkokaupassa on näköjään yksi kappale myynnissä, hinta 249 euroa

Biisejä rupesi pikku hiljaa syntymään. Yhä levyttämättömiä klassikoita (ehkä syystäkin) olivat muun muassa Amerikkalainen auto, Tupakointi kielletty sekä Mittavirhe makkarassa! Amerikkalainen auto oli tietenkin amerikkalaisauto-vastainen laulu, Tupakointi kielletty oli puolestaan tupakoinnin rajoittamista vastaan (!) ja Mittavirhe makkarassa lehdestä luettuja lauseita yhdistelevä dadaistinen teos!

Sitten keksimme biisin nimeltä Energia on a ja o. Nyt tuntui se oma ääni löytyneen! Äänitimme biisin kaksiraitamankalla kellarikämpässä ja painatimme siitä omakustanteen, jota kauppasimme viiden markan hintaan kädestä käteen ja postimyynnillä. Nyttemmin se on keräilyharvinaisuus josta pyydetään älyttömiä summia, esimerkiksi discdogs -verkkokaupassa on näköjään yksi kappale myynnissä, hinta 249 euroa.

Tästä seurasi sitten lisää äänitteitä, keikkoja ynnä muuta hauskaa muisteltavaa loppuiäksi.

 

Touhuilua on jatkettu yhdessä ja erikseen näihin päiviin asti eri bändeissä, en sanoisi tätä harrastukseksi saati ammatiksi, pikemminkin elämäntavaksi. Kokeilin joskus 90-luvulla jopa ihan ammattilaiseksi ryhtymistä, mutta se tappoi hauskuuden välittömästi, kun alkoi toimeentulo huolettamaan. Älä jätä päivätyötäsi! Se antaa täydellisen taiteellisen vapauden, kun ei tarvitse miettiä, mistä se leipä tulee. Joten teen biisejä, levyjä ja keikkoja silloin, kun sattuu huvittamaan.

Jos katselee näitä musiikkikilpailuohjelmia telkkarista, voi helposti saada kuvan, että taiteessa on kyse kilpailusta. No ei ole. Nämä ohjelmat antavat täysin väärän kuvan siitä, mistä pitäisi olla kyse. Se paraskin laulaja on oikeasti vain kopio jostakin alkuperäisestä. Loput sitten tietenkin nauretaan ulos ja passitetaan takaisin sinne, mistä ovat tulleet.

Jos katselee näitä musiikkikilpailuohjelmia telkkarista, voi helposti saada kuvan, että taiteessa on kyse kilpailusta. No ei ole.

Mitä tällä haluan kertoa? Säilytä intosi, kulje omia polkujasi. Älä lannistu. Teet sitten mitä tahansa omaehtoista asiaa, ei välttämättä musiikkia. Kun tekee omaa juttua, on siinä silloin paras. Olen aika taitamaton laulaja eikä tuo kitaransoittokaan suju ihan Albert Järvisen malliin, mutta oltiinpa biiseistäni mitä mieltä tahansa, niin ne ovat jumankauta omiani, eikä niitä olisi kukaan muu pystynyt tekemään!

Tekninen taitavuus ei ole kaikki kaikessa. Onko väärin, jos ei osaa laulaa puhtaasti? Miten tylsä ajatus! Onko taiteessa muka jotain sääntöjä olemassa? Mitä väliä, pääasia, että tunne välittyy.