Keitettäisiinkö kunnon kahvit?

Oriveden Sanomat 11.10.2019 22:03 | Lähetä palautetta artikkelista

Muistaakseni olen nautiskellut kahvista jo äidinmaidon kera ja paljon ennen kouluikää keitelleeni itselleni kahvia sen aikaisella kaasuhellalla. Tosin ajat olivat erilaiset eikä ajatuksissani käynyt kahvinviljelyn määrät tai kulutusluvut.
Paljon ovat ajat muuttuneet: harva enää keittää kahvin itsepaahdetuista ja jauhetuista pavuista, saati edes valmistaa kahvin kiehuvaan veteen pannukahvina.

 

Maailman kahvintuotanto ja -kulutus ovat lähes tuplaantuneet viimeisen 30 vuoden aikana ja itsekin olen kummasti lisännyt aamuista kahvinjuontiani. Tosin se on harmittavan vähän nykyisestä noin 10 miljardin kilonn vuotuisesta kahvintuotannosta.
Kahvia siis kuluu maailmassa melkoisesti ja on yllättävää, että juuri suomalaiset ovat maailman kahvinjuonnin kärkipäässä muiden eurooppalaisten ja amerikkalaisten edellä.

 

Mikä kahvista sitten tekee niin hyvää ja välttämätöntä? Monikaan meistä ei tahdo saada päivän askareita alkuun ilman kunnon aamukahvia. Sama koskee suomalaisten lisäksi lähes kaikkia maiden ja mantereiden rajoista ja tavoista riippumatta. Tämän on tietysti myös havainnut eräs aiemmin konkurssikypsä kahvilaketju, joka brändin kehityksen mukana tarjoaa lähes samanlaista kahvijuomaa miltei maailman jokaisessa kolkassa. Minäkin usein poikkean itselleni valmistetun kahvimukin äärelle samanlaisessa kahvilassa niin Aasiassa kuin Amerikassa ja tietysti Helsingissäkin, ja hyvää on ollut.

 

Kahvimaailman kehitys alkoi edetä voimakkaasti jo 60-luvulla, jolloin saatavillemme tulivat ensin kansainväliset pikakahvit ja sitten suodatinpaperit ja kahvinkeittimet. Pakkaskuivatun pikakahvin käyttö oli helppoa kuumaan veteen, vaikka lopputulos ei ollut kotikahvin veroinen.
Uuteen kapselikahvivillitykseen tutustuin jo 90-luvun puolivälissä: johtavan yhtiön tutkimuskeskuksen laitteista tarjoiltiin espressoa mielen mukaan. Yhtiö kehittikin lopulta maailmanlaajuisen luksusbrändin ja parin gramman metallisia kahvipaketteja löytynee useimmista kodeista kautta maailman.

 

Vanhasta tottumuksesta keitän kahvini tutulla kahvinkeittimellä. Tosin muutama vuosi sitten hankin pienen kahvimyllyn ja ostan kahvin paahdettuina papuina. Niitä voin sitten itsekin sekoitella ennen jauhamista ja tulos on ollut kohtuullinen.
Hyvän kahvin arvoitus ei kokemustutkimuksestani huolimatta ole minulle vielä ratkennut. Uskoakseni kysymys on mausta ja mielikuvista. Tärkein lienee kahvin alkuperä, aromi ja makuelämys, joita kissat tai elefantit eivät ole mielestäni pystyneet parantamaan.

Yrjö Roos