Käsi lehmän sisään ja etsimään

Anne Kotipuro 11.04.2018 15:36 | Lähetä palautetta artikkelista

Paraikaa on menossa kevätlukukausi kolmannella vuosikurssilla Tarton eläinlääketieteellisessä. Koko lukuvuosi on ollut mielenkiintoisempi kuin yksikään aiemmista. Oppiaineet ovat alkaneet kuvastaa käytännöllisemmin uravalintaani. Haluaisin sisäistää kaiken kursseilla keräämäni tiedon, vaikka tuntuukin, että sitä on valtavasti.
Syksyllä opiskelimme farmakologiaa, toksikologiaa, infektiotauteja, keinosiemennystä ja lisääntymistieteitä, endokrinologiaa, etiikkaa, hygieniaa, patologista anatomiaa, sekä hevosen ja naudan kliinistä tutkimista.
Nyt keväällä kurssit ovat puolestaan keskittyneet pieneläinten kliiniseen tutkimukseen, farmakologiaan, patologiseen anatomiaan, kirurgiaan, parasiitteihin, sekä siipikarjatauteihin.

Nautojen siemennyskurssi on ollut yksi vuoden parhaimmista, kurssilla olen päässyt opettelemaan käytännön taitoja – esimerkiksi rektalisointia ja tiineystarkastuksia.
Ei muuta kuin käsi lehmän takaberberiin ja haparoiden etsimään kaikkea: ”Jaa, tuossa onkin lantion reunat, seuraavaksi löydän kohdunkaulan ja hetken päästä myös munasarjat”. Kurssin loppupuolella nämä värkit löytyvätkin jo hyvin tottuneesti.
Patologisessa anatomiassa on aloiteltu käytännön kuolinsyytutkimuksen tekemistä ja sairauksista aiheutuvien kudosmuutosten tunnistamista. Patologia vaikuttaa hurjan mielenkiintoiselta!

Ennen vuoden vaihdetta lähdin kurssitoverin kanssa kansainvälisen eläinlääkäriopiskelijayhdistyksen järjestämälle symposiolle Etelä-Afrikan Johannesburgiin. Reissun teema oli ”The big five of veterinary medicine”.
Matkan aikana näimme eläimiä laidasta laitaan – norsuja, kirahveja, sarvikuonoja, leijonia… Pääsimme myös kurssin aikana tekemään käytännön harjoituksia,muun muassa ultraamaan hevosten jalkojen jänteitä sekä rokottamaan lehmiä slummikylissä.
Osa ryhmistä kävi hoitamassa pieneläimiä slummeissa. Slummialueille mentäessä erityisesti jännittivät eläinten käyttäytyminen, useat tarttuvat taudit sekä ihmisten suhtautuminen meihin. Saamamme lämmin vastaanotto kaiken sen äärimmäisen köyhyyden keskellä oli kuitenkin käsin kosketeltavaa.
Unta saimme matkan aikana vain muutaman hassun tunnin yössä, sillä ohjelmaa oli jokaiselle päivälle enemmän kuin tarpeeksi. Aiheet ja opetukset olivat kuitenkin niin kiinnostavia, että matkan jaksoi mainiosti kahvin ja adrenaliinin voimalla.
Afrikka oli ollut minulle paikka, jonne olin pitkään unelmoinut pääseväni. Tämä reissu varmisti, että haaveilen jatkossakin sinne matkustamisesta, sillä savannille jäi vielä paljon nähtävää!

Kesällä odottavat jälleen uudet haasteet työelämässä, tällä kertaa suuntaan Jyväskylään pieneläinklinikalle, jossa saan tehtyä samalla kouluun liittyvää harjoittelua.
Aika Tartossa on mennyt kovin nopeasti. Tuntuu kummalliselta, että jäljellä on enää kolme vuotta opintoja, kunnes pitäisi olla valmis toimimaan todellisena ja pätevänä eläinlääkärinä ammatin haasteissa.

 

Evie Rekola

Kirjoittaja on längelmäkeläinen, joka opiskelee eläinlääketiedettä Tartossa.