Karhun elämää talousmetsässä

Oriveden Sanomat 28.11.2019 13:00 | Lähetä palautetta artikkelista
Kirjailija ja luontokuvaaja Kimmo Ohtonheimo kertoi elämästä karhumetsässä.

Suomalaisissa luontokuvissa komeilee idylli, joka on vanha, koskematon metsä. Maisemasta nousee usvaa aamuauringon säteiden osuessa ikääntyneiden havupuiden oksiin. Tyynen järven pinnan päällä leijailee sumukerros.

– Sellaista vanhaa metsää on kuitenkin hyvin vähän jäljellä, ja nekin metsät ovat tyypillisesti pieninä, hajanaisina alueina. Satelliittikuvasta näkee, että Suomi on valjastettu hyvin käyttöön. Maa on täynnä talousmetsää, peltoja ja mökkejä. Ihminen vaikuttaa joka paikassa, toimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Kimmo Ohtonheimo kuvaili Oriveden kirjastolla Elämää karhumetsässä -luennollaan.

– Miltä suomalainen metsä näyttää? Se näyttää metsäteollisuuden menestystarinalta.

Televisiostakin tutusta Kimmo Ohtosesta tuli Ohtonheimo pari vuotta sitten, kun hän meni naimisiin Laura Heimosen kanssa. Pariskunta päätyi yhdistämään elementtejä kummankin sukunimestä.

Ohtonheimo luennoi 140 hengelle niin metsän kuulumisista kuin karhuista. Hän perehtyi karhujen elämään Karhu Voimaeläin -teostaan varten. Aineistoa ja innoitusta teostaan varten hän oli hakenut kuvauskojuista tarkkailemalla.

– En väitä olevani mikään karhuasiantuntija, mutta monet havaintoni ovat asiantuntijoiden vahvistamia. Karhut ovat yksilöitä, ja niiden välillä on suuria eroja. Siksi on mahdotonta sanoa, millainen eläin karhu on. Sen ainakin voin havaintojeni perusteella kertoa, että karhut tekevät paljon muutakin kuin vain syövät.

 

Karhuilta houkutteli kirjastoon toistasataa kuulijaa.

Luontodokumenteista tutussa narratiivissa pedot ovat kovia tappelemaan, mutta Ohtonheimon mukaan tämä liittyy enemmän ihmisten odotuksiin kuin todellisuuteen.

– Dokumentteihin halutaan draamaa, se myy hyvin. Ihmiset haluavat nähdä tappeluita. Todellisuudessa pedot välttelevät konfliktia viimeiseen asti.

Tällä hetkellä karhu nukkuu talviunta. Uni on karhulle välttämätöntä, koska sille ei talvella ole ruokaa. Turkin puolesta karhu kyllä selviäisi kylmistä talvista, mutta ravinnon puute on pakottanut sen sopeutumaan usean kuukauden uneen, joka on raju koettelemus. On ihme, miten karhu selviää unestaan ilman luukatoa.

Keväällä ruoasta on edelleen puutetta, ja monet karhut ovat hyvin voimattomia. Siksi keväiset ruokintapaikat, jollaiselta esimerkiksi Ohtonheimo pääsi tarkkailemaan karhujen toimia, ovat todella tärkeitä.

Ohtonheimon puhe eksyy aina välillä taas metsien tilaan. Hän suree pieneneviä hömö- ja töyhtötiais- sekä kuukkelikantoja. Kyseiset linnut viihtyvät vanhoissa metsissä, jotka ovat käyneet kovin vähiin.

– Suomessa on 73 prosenttia metsäpinta-alaa, ja se houkuttelee tänne luontomatkailijoita. Tästä suurin osa on kuitenkin talousmetsää. Onneksi on myös niitä pieniä saarekkeita vanhaa metsää ja luonnonsuojelukohteita.

Arkaan susikeskusteluunkin päästään luennon aikana, vaikka aina välillä Ohtonheimo korostaa, ettei ole missään nimessä ottamassa kantaa tai syyllistämässä ketään.

– Pitää yrittää nähdä kaikki näkökulmat. Jos joku aihe herättää tunteita, kannattaa pohtia, tiedänkö tästä tarpeeksi.

Ohtonheimon mukaan uutisissakin välähdellyt ”pihasusi” termi on mustamaalaava. Sudet, joiden tappamiselle on saatu poikkeuslupa, koska ne ovat tulleet lähelle pihoja, ovat ruumiinavauksessa usein paljastuneet loukkaantuneiksi. Suurimmasta osasta on löytynyt koteloituneita hauleja.

Susi on myös Suomessa ajettu kovin ahtaalle. Sen reviiri on kaventunut, ja ihmisten aiheuttama uhka rajoittaa liikkumista. Lisäksi metsästysaikaan sen reviirille tullaan jatkuvasti.

– Mitä tulee metsästyskoirien ja susien kohtaamisiin, me emme niistä kaikista tiedä. Metsästyskoiria kuolee vuosittain paljon enemmän auton alle kuin susien takia, mutta niistä kuolemista ei puhuta A-studiossa.

 

Karhut ovat käyneet jo talviunille. Kimmo Ohtonheimo muistutti, että pitkä talviuni on karhulle rankka koettelemus. Karhu selviäisi kylmyydestä turkkinsa turvin, mutta talviaikainen ravinnon puute pakottaa sen aloilleen.

Karhuunkaan ei varmasti moni haluaisi törmätä ainakaan omassa pihassaan tai lenkkipolulla. Kohtaamisista on Orivedellä kokemusta, ja joku yleisöstä nostaa esiin Paltanmäen alueella liikuskelevan karhuyksilön, josta on useita havaintoja.

– Varmasti jokainen metsässä paljon liikkuva on ollut hyvin lähellä karhua joskus, mutta karhu on loistava piiloutumaan ja vikkelä pakenemaan.

Metsän suhteen karhu ei ole kovin nirso, se pärjää kyllä talousmetsässäkin. Jokien varsilla kalastava karhu on kuitenkin harvinaistunut näky Suomen jokien heikon kunnon takia. Tähän faktaan Ohtonheimo törmäsi aloitellessaan kuvausprojektiaan. Hän oli haaveillut kuvaavansa joilla kalastavia karhuja, mutta joutui tyytymään suolla sijaitsevalla ruokapaikalla vieraileviin petoihin.

Luennon lähestyessä loppuaan katsellaan Ohtonheimon ottamia kuvia suossa painivista ja puissa kiipeilevistä karhunpennuista.

– Tätä kaikkien lasten pitäisi tehdä! Emme elä enää lajimme kehitystarinaa. Lasten pitäisi painia suossa ja kiipeillä puissa.

 

Teksti ja kuvat: Anna Weckström