Jussi Viljanen vei historiaan, soittokunta tarjosi elämyksen

Anne Kotipuro 14.11.2017 16:54 | Lähetä palautetta artikkelista
Helsinkiläinen Jussi-Jaakko Mankki on yksi Varusmiessoittokunnan kapellimestarilinjan oppilaista. Soittokunnan konserttti Orivedellä oli mahtava yleisömenestys.

Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan konsertin alussa puhunut kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jussi Viljanen veti laajan kaaren sadan vuoden takaa tähän päivään ja vähän eteenpäinkin.
Sata vuotta sitten elettiin nurkillamme varsin sekavaa aikaa. Venäjällä käytiin vuoden aikana kaksikin vallankumousta ja ensimmäinen maailmansota oli käynnissä.
Suomi kääntyi ensin länsimaiden puoleen itsenäisyytensä tunnustamisen kanssa, mutta sai kehotuksen saada tunnustus ensin Venäjältä. Käynnissä olleet kuningashankkeet kariutuivat Saksan hävittyä sodan. Suomi kuitenkin sai tunnustuksen 6. joulukuuta eduskunnassa hyväksytylle itsenäisyysjulistukselleen Neuvosto-Venäjän kansankomissaarien neuvostolta tammikuussa 1918. Seurasi katkera sisällissota.

Tuolloin elettiin myös säännöstelyn aikakautta. Säännöstelyn alaisen sokerin korttiannos henkeä kohti oli 200 grammaa. Tällä hetkellä sokeria kulutetaan reilut 30 kiloa vuodessa henkeä kohti.

– Monet asiat ovat – kiitos vanhemman sukupolven – nykypäivänä paremmin kuin sata vuotta sitten. Joissain asioissa voisimme taas nykyään ottaa oppia menneistä ajoista, kuten ikäkysymyksessä.
– Sukupolvi sitten ikääntyneiden arvostus oli usein itsestäänselvyys, mutta nykyään näin ei valitettavasti enää aina ole. Ikääntyneillä todella olisi sitä jotakin mitä tavoitella ja kadehtia – viisautta ja elämänkokemusta, Jussi Viljanen muistutti.

Vuonna 1917 Suomessa alle 25-vuotiaita suomalaisista oli 50 prosenttia. Tuolloin syntyi 81046 lasta, kun vuonna 2016 heitä syntyi 52645 – itsenäisyyden ajan pienin määrä. Viljanen muistutti, että ensimmäistä kertaa Suomen historiassa kuolleiden määrä oli viime vuonna isompi kuin syntyneiden.

Jussi myös siteerasi maahanmuuttajan tytärtä, joka puhui viime itsenäisyyspäivänä eräässä lähilukiossa:
”Mä olen todella iloinen, että olen syntynyt tänne Suomeen, keskelle puhdasta ja kaunista luontoa, keskelle mahdollisuuksia ja turvallisuutta. Täällä yhteiskunta on rakennettu huolehtimaan kansastaan ja täällä kaikille ainakin tarjotaan mahdollisuutta elämässä pärjäämiseen. Samalla mä tiedän, kuinka mun serkkuni Länsi-Afrikassa kamppailee koulun lukuvuosimaksujen kanssa ja kuinka mun tyttöserkut joutuu odottamaan, kunnes pojille on koulut hoidettu. Sitten on vasta tyttöjen vuoro.”

Kannattaisiko meidän kaikesta valittajien ja mielensäpahoittajien ottaa tästä puheenvuorosta oppia?

– Tänä juhlavuonna meillä on erityinen syy kunnioittaa sotaveteraanejamme ja lottiamme, ja koko sodan ajan sukupolveamme. Heidät lähetettiin aikanaan sotaan nuorina, osa lähes lapsina.
Viljasen mukaan meille tulee helposti harha siinä perspektiivissä, kun näemme sotaveteraaneja itsenäisyyspäivän juhlissa tai katsomme elokuvia, joissa nelikymppiset esittävät sotilaita.

Jussi Viljanen katseli myös kohti tulevia sataa vuotta. Niitä on vaikea, kenties mahdoton ennustaa, mutta muutamaan asiaan hän kuitenkin uskoo.
– Kaupungistuminen jatkuu niin globaalisti kuin täällä Suomessakin. Olen silti täysin vakuuttunut siitä että muun muassa Oriveden kaltaiset maaseutumaiset seutukaupungit tulevat pärjäämään jatkossakin. Hallinnon rakenteet voivat muuttua, mutta on arvo sinänsä asua lähellä suurta kaupunkia, mutta väljemmin ja edullisemmin, hyvien kulkuyhteyksien- ja peruspalvelujen läheisyydessä.
Hän myös uskoo teknologian kehittyvän edelleen, ja sen avulla pystytään tuottamaan uusia ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin.

Varusmiessoittokunnan konsertti, jonka tämän erikoisyksikön eri linjat tapahtumatuotanto- ja viestintälinja mukaan lukien hoitivat tehokkaasti, aliupseerikoulun 2-vaiheen kapellimestarioppilaiden heiluttaessa vuorollaan tahtipuikkoa, oli musiikin juhlaa.

Tottahan siellä kuultiin myös aina yhtä koskettava Finlandia, jonka johti oppilas Jussi-Jaakko Mankki. Hänen oma soittimensa on alttoviulu, ja hän myös keikkailee lähinnä kvartettikokoonpanolla.
Kapellimestarikoulutus on Jussi-Jaakolle ollut kiinnostava kokemus. Konsertin jälkeen hän tunnustaa hiukan jännittäneensä, olihan alla ennen Finlandian johtamista vain pari teosta yleisön edessä johdettuna.
– Orkesterin kanssa on tosin tehty niin paljon töitä yhdessä, että heidän läsnäolonsa antoi vahvaa tukea tähän tilanteeseen, hän kiittelee.

Lue lisää konsertista keskiviikon 15.11. lehdessä!