Ilman lupaamisia

Juha Jäntti 09.01.2020 10:01 | Lähetä palautetta artikkelista

Enpä rasittanut päätäni tälläkään kertaa uudenvuoden lupauksilla. Joskus olen kai jotain sellaista yrittänyt harrastaa, mutta mieleen ei ole jäänyt mitään mainittavampia tuloksia. Näillä eväin siis mennään.
Hyviä tavoitteita on kyllä aina mielessä yltäkyllin. Voisin järkevöittää omaa elämääni ja kohdella itseäni paremmin. Varmastikin myös kanssaihmisiäni. En taida olla ihan vielä aivan täydellinen kuitenkaan.
Lupaaminen on kuitenkin aika iso juttu. Olen ollut taipuvainen lupaamaan vaikkapa tekeväni asioita enemmän kuin ehdinkään. Kun lupaa, pitää ymmärtää mitä lupaa, jotta lupaus myös pitää.
En luvannut olla tässä suhteessa parempi kuin ennen. Mutta koitan pitää tämän kuitenkin mielessä. Kun olen muistanut miettiä ensin ja luvata jotain vasta sitten, elämä on ollut luultavasti siitä kohtaa kohtuullisempaa. Niin itselleni kuin muillekin.

En luvannut harrastaa liikuntaa enemmän kuin viime vuonna. Tarvetta kyllä voisi olla. Lenkkeilyt ovat jääneet ajoittain hyvin satunnaisiksi. Auto on ollut vähän turhan usein alla työmatkoilla. Tässä on parannettavaa, mutta en aio ottaa siitä silti paineita. Koitan kuitenkin muistaa tehdä välillä itseni ja ympäristön kannalta hyödyllisiä valintoja.
En luvannut syödä terveellisemmin. Tein viime vuonna jo sellaisen ison muutoksen, että siirryin melkein-kasvissyöjästä ihan oikeasti kasvissyöjäksi. Luulen, että muutoksella on ollut hyviä vaikutuksia itseeni ja hyvinvointiini. Tarkempi analyysi seuraa, kunhan aikaa kuluu hiukka enemmän. Mutta siis, syön melko kevyesti ja terveellisesti. En tee tämän pidemmälle kurkottavia lupauksia syömiseni suhteen. Olen perso makealle edelleen, ja pikku herkuttelu on välttämätön osa elämää.

En luvannut pitää yhteyttä sukulaisiini ja ystäviini tiiviimmin kuin ennen. Tunnen, että olisi hyvä, jos elämässäni olisi enemmän sijaa yhteydenpidolle tärkeisiin ihmisiin. Olen kuitenkin itselleni armollinen ja ymmärrän, että elämässä on itse kullakin aika tavalla tekemistä ja usein jaksamista. Niin itsellänikin. Se on jo aina pieni voitto, kun muistan ja ehdin soittaa yksin elävälle äidilleni ennen kuin hän soittaa seuraavan kerran. Joskus puheväli on kovin pitkä, vaikka soitto onkin vain parin hipaisun päässä.

En luvannut olla tänä vuonna parempi ihminen. Mutta varmaan löydän asioita, joissa voin muuttua ja kehittyä kun vain haluan ja päätän niin. Jääköön tämäkin elämään mielen pohjalla omaa elämäänsä ilman täsmällisiä lupauksia ja tavoitteita. Kun taival jatkuu, saatan aina silloin tällöin ymmärtää jotain pientä tai suurempaakin uutta ja arvokasta matkaeväiksi.