Hulluja nuo suomalaiset

Esa Keskinen 10.07.2015 08:53 | Lähetä palautetta artikkelista
Oriveden Sanomien toimittajien kommentteja ja huomioita ilmiöistä, asioista ja elämästä yleensäkin.

Pari ystävääni rakensi omin käsin traktorin perässä vedettävän paljun.

Olin minäkin melko tiiviisti mukana, mutta lähinnä PR-puolella.

Koko mahtipontinen paljuhanke oli täysin järjetön, ja rationaalisesti ajateltuna tuokin aika olisi kannattanut käyttää johonkin oikeasti tuottavaan.

Paljun avajaisiakin vietettiin Pitkäjärvellä kireässä pakkasessa ja lähes myrskytuulessa. Vesi saatiin kuitenkin lämpimäksi.

Jälkeenpäin ajateltuna projekti tiivistää paljon olennaisia asioita meistä pohjolan ihmisistä.

Aina on vähän puuhattava jotain kummallista. Mennä elämässä tietyllä vimmalla.

Sama vimma saa toimistotyötä tekevän keski-ikäisen pihamaalle kuokkimaan, hankkimaan veneen, pyöräilemään sata kilometriä tai remontoimaan ties mitä erittäin tärkeää nurkkaa. Teinit lähtemään keskellä yötä mopoautolla Kangasalta Kuopioon. Yhdistykset talkoovoimin järjestämään festareita, vaikka on enemmän kuin todennäköistä, että kesäviikonloppuna sataa.


Tämä kaikki on varmasti tiettyä kylähulluutta.

Se on kenties jonkinlainen keino pysyä järjissään täällä pohjoisessa. Tosin ei ole niin kovin kauaa, kun hengissä pysyminen vaati ympärivuorokautista työtä ja puuhastelua.

Jos mennään vielä kauemmas historiassa, voidaan todeta, että jotain vikaahan esi-isissämme on ollut. Miksi kukaan lähtisi lempeiltä ilmanaloilta ja kulttuuriseuduilta pimeään korpierämaahan?

Onhan vuodenkierto täällä yhä varsin skitsofreeninen. Pitkä kalsa pimeys ja sitten lyhyt valon yliannostus.

Mentaalitasolla elämä on edelleen yhtä vastaan rimpuilemista, vaikka yhteiskuntamme on maailman kehittyneimpiä ja vakaimpia.

Kylähulluja on katsottu viime vuosikymmeninä kieroon, mutta aikojen saatossa oudot hahmot ovat myös nauttineet kunnioitusta. He ovat olleet yhteisönsä merkkihenkilöitä, joiden kautta on kanavoitu monenlaisia tuntemuksia.

Lähes kaikkien sukujen historiasta löytyy näkijöitä ja tietäjiä. Monesti nämä henkilöt olivat hieman, sanotaanko, tärähtäneitä. Juuri erilaisuutensa vuoksi heillä on katsottu olevan joitain erityisiä kykyjä.


Kylähulluus liittyykin osaltaan pohjoisen shamanismiin.

Tänään takahikiän cross-dresser on oman elämänsä shamaani siinä missä muinaissuomalaisten loveenlankeajat.

Nykyään kylähullu on myös arvonimi oman naapuruston, kylien tai maaseudun asioita kehittäneelle tai muuten ansioituneelle henkilölle. Suomessa jopa valitaan valtakunnan virallinen kylähullu kahden vuoden välein.

Laajemmin suomalaiset ovat koko Euroopan omia kylähulluja. Eräs ulkomaalainen totesikin minulle kerran, että te suomalaiset olette maanosan japanilaisia, kulttuuriltaan kaukaisia kummajaisia.
Outolintuja saunoineen ja metsän keskeltä kohoavine pikkukaupunkeineen.

Brändityöryhmät pinnistelevät turhaan Suomi-kuvan kiillottamiseksi, koska jonkun mielestä suomalaisten tapa olla ja käsittää maailma on jo nyt omintakeinen. Se jos mikä on ylpeyden aihe.

Vähän kuin se työläslämmitteinen palju keskellä pimeintä pakkaspäivää.


 

Kirjoittaja on Oriveden Sanomien kesätoimittaja vuosimallia 2015.