Heinäsirkkaa ja jauhomatoja – vai kotimaista kalaa?

Oriveden Sanomat 21.03.2018 16:01 | Lähetä palautetta artikkelista

Nykypäivä on täynnä mitä erilaisempia ruokatrendejä ja kaikenlaisia dieettejä, joilla näyttäisi olevan ainakin psykologisia ja uskomuksellisia vaikutuksia. Hiljattain pistäydyin eräässä tamperelaisessa hypermarketissa ja havaitsin hyllyjen notkuvan vegaani- ja sporttituotteita. Eli toisin sanoen laitetaan pakettiin, mitä äkkiä saadaan ja kerätään kuluttajien rahat silloin kun se parhaiten onnistuu.
Niinpä ostin kilon paketin erästä kasvisproteiinijauhetta, koska halusin mielenkiinnosta nähdä, mistä on kyse. Paketti oli viimeisintä pussiteknologiaa eli muovinen kierrätyspaperijäljitelmä. Arvelin designin olettavan, että se saa vihreimmänkin kuluttajan vakuuttuneeksi pakkauksen ekologisuudesta ja tuotteen viattomuudesta. Tosin pussin pohjassa oli muovinen ikkuna, josta jauhetta sai katsella ja ihailla. Pakkauksen sai hienosti avattua repäisynauhalla. Kaiken kaikkiaan hyvinkin ihailtavaa teknologiaa nykyihmisille.
Entäpä pakkauksen edullisuus ja ekologisuus? Uskoisin, että pakkauksen hinta pakkaajalle on ainakin 1 euron tai jopa suurempi – joskin kallis kuluttajalle. Pakkaus tietysti laitetaan luontoon kiertoon eli poltetaan ympäristön suojelemiseksi, koska sitä ei voida käyttää uudelleen eikä kierrättää muullakaan tavalla. Hyvänä puolena on ennen kaikkea pakkauksen innovatiivisuus, joka on syntynyt tuotekehityksen ja älykkyyden tuloksena ja antanut leivän tekijöilleen, toivottavasti Suomessa.
Pakkauksessa oli siis kasviproteiinia, joka oli rahdattu toiselta puolelta maapalloa. Pussin avattuani totesin, että tuoksu toi mieleeni rehuteollisuuden eikä tuote ainakaan omia makumieltymyksiäni vastannut. Proteiinin lisäksi jauheessa oli kymmenkunta prosenttia rasvaa. Jauhe oli hyvin hienojakoista eli partikkelien pinta-ala oli suuri.
Luonto yleensä kapseloi herkimmät ainesosat kasvien soluihin ja siemeniin. Usein voidaan väittää, että mitä pienemmiksi luonnon säilövät rakenteet rikotaan sitä nopeammin tapahtuu pilaantumista. Ostamani valmiste oli käynyt läpi proteiinien rikastamisprosessin ja kuivauksen mahdollisten muiden prosessien lisäksi. Tuoksu ainakin omasta mielestäni todisti herkkien öljyjen hapettumista ja härskiintymistä. Rasvan hapettuessa hapettuu myös proteiini, enkä itse ainakaan uskoisi valmisteen kovinkaan hyvin edustavan terveellistä ja ravintorikasta dieettiä.
Pakkauksen logoviidakko ja väittämät selittivät jotain aivan muuta – jauhetta suositeltiin erinomaiseksi proteiinilähteeksi vaikkapa smootheihin tai muihin vegaanikeittiön käyttötarkoituksiin.
Sirkkaleipä onkin aivan erilainen trendi, ja kaukana vegaanien ajatuksista. Vaikka itse syön mielelläni katkarapuja niin samalla suren sitä, miten moni luontokappale on menettänyt henkensä nautintoni edestä. Sirkkaleipää en vielä ole maistanut, mutta asia on listalla kunhan löydän tuotetta lähikaupasta.
Hyönteisten proteiinien kerrotaan sisältävän hyviä aminohappoja. Hyönteiset pitää käyttää kokonaisina ja perkaamatta ja niiden väitetään olevan erinomaisia kivennäisaineiden, terveellisten öljyjen, vitamiinien ja antioksidanttienkin lähteitä. Minua kuitenkin mietityttää hyönteisten laatu. Heinäsirkat tai jauhomadot kasvatetaan ja kuivataan kalliisti ja energiaa säästämättä.
Ja luontokappaleiden määrä on valtava, sillä 1 kiloon jauhetta tarvitaan 15 000 sirkkaa. Sama koskee jauhomatoja, joita 1 kilossa jauhetta on 200 000 kappaletta. Näiden otuksien tavoista, sairauksista tai monista muistakaan riskeistä ei olla kovinkaan hyvin selvillä.
Kaikesta huolimatta ja leivän puuttuessa tilasin kokeeksi pussilliset sirkkajauhoa ja jauhomatoja. Pussit olivat pieniä ja jauheet aistivaraisesti arvioituina melko samanlaisia kuin ostamani kasvisproteiinijauhe. Kyllähän kaikkea voi syödä ja laimentaminen vaikka leipään on erinomainen ajatus.
Aika määrä yksilöitä, terveitä tai sairaita, mutta joka tapauksessa uusi alue ja elinkeino. Tosin Suomessa sallitaan vain kokonaisten hyönteisten käyttö. Ne voidaan rouhia tai jauhaa, mutta mitään ei saa poistaa. Terveelliseksikin voidaan väittää – tutkimustuloksia ei ole olemassa puolesta eikä vastaan.
Maailmassa on kohta 10 miljardia ihmistä, joista suurin osa tulee olemaan kehitysmaiden asukkaita. Olisikohan kasvisproteiineista tai ekologiseksi väitetystä hyönteiselintarviketuotannosta avuksi ravinto-ongelmien ratkaisuihin?
Selvittelin hyönteisjauhojen valmistusta ja hintaa. Hinta on tuotettakin herkullisempi eli kilo heinäsirkkajauhetta on 300 euron paikkeilla ja kokonaiset sirkat ovat vieläkin kalliimpia. Jauhomatoja saa hieman halvemmalla. Ehkäpä hyönteiset ovat halvempia tulevaisuudessa, mutta paljon niitä tarvitaan.
Nykyiset tuottajat ovat ottaneet käyttöön kalleimpia mahdollisia kuivaustekniikoita, eikä ekologisuus ja ympäristön säästökään näytä olevan tuotannon tukena. Kehitysmaissakaan ei taideta vielä ymmärtää jauhomatojen hienoutta, kun tarjolla on parinkin tuuman mittaisia heinäsirkkoja ja kämmenen kokoisia  sokeritorakoita hienoina herkkuina.
Suomessa on suuri määrä järviä ja paljon pieniä kaloja. Niiden syöminen tuoreena olisi hyvä trendi – tunnettua terveellistä proteiinia ja ravinteita vaikka kokonaisina halsterissa tai jauheena kalaleivässä.
Katsotaan miten pitkään trendit jatkuvat – syödäänkö vegaaniravintolassa papujauhetta tai parituhatta sirkkaa leipäpalassa vai pari pikkukalaa kotijärvestä.

Yrjö Roos