Nostot

Uusimmat uutiset

Kokki, joka kuusikymppisenä aloitti hotellinpidon

Published by:

Istumme Jussi Teppolan kanssa entisen Opiston tiloihin syntyneen hotelli Sointulan aamiais- ja oleskeluhuoneessa. Vaikka nettisivut olivat vasta valmistumassa, varauksia on tullut jo mukavasti, ja kesää kohti kysyntä vain kasvaa. Paikalla on myös vaimo Birgit, joka edelleen tekee kolmea päivänä viikossa omaa työtään vanhusten kanssa Tampereella Viola-kodissa.

Siivoamista riitti, mutta varsinaista remonttia ei juuri tarvinnut tehdä. Kuukauden päivät aherrettiin täysillä ennen ensimmäisiä majoittujia. Oleskelutilaan hommattiin astianpesukone, samoin vieraiden käytössä on pyykkikone ja ruoanlaittovälineitä.
– Yllättävän paljon meni vuodevaatteisiin, jotka on teetetty varta vasten tänne, ei mitään kaupan halpislakanoita.
Ravintolan keittiö päärakennuksessa on jo kunnossa, salia vielä laitettiin.
– Ei sen ihan näin pitänyt mennä, mutta olihan tästä ollut jo monta vuotta puhetta Ahlmanin kanssakin. Jo pari vuotta sitten yritin tätä vuokrata, mutta pitivät ennemmin tyhjillään, hän kuvailee.

 

– Firma on liikaakin henkilöitynyt minuun, aina pyydetään – edes laulamaan, Jussi pohdiskelee.
Laulaminen on kulkenut Jussin mukana mukana lukuun ottamatta 25 vuoden taukoa, kun pikkupoikaa raahattiin laulamassa jos missä kissanristiäisissä. Se ahdisti niin, että sanatkin unohtuivat. Kun karaoke sitten tuli, kesti kauan, ennen kuin hän tarttui mikrofoniin.
– Itsekseni saatoin laulaa, vaikka Kalastajatorpan pitkässä käytävässä rakennusten välillä. Siellä oli mahdottoman hieno akustiikka, vetäisin siellä Hopeisen kuun ja joku oli kuullut, kehuivat ääntäni. Sitten ravattiinkin kaikissa karaokekuppiloissa, Birgit kulki matkassa.
– Orivedellä aloin myös ottaa laulutunteja. Näyttelemisestä tykkäisin enemmänkin, jos olisi aikaa käydä harjoituksissa. Ehkä minä vielä kokeilen jossakin kesäteatterissa!

Ralli oli 30 vuotta sitten täysillä Jussin kuvioissa. Leipomoyrittäjänä toimiessaan hän ajoi itse monet rallit ja toimi vuosikausia kartturina, myös taloudellisuusajokisoja tulli kierrettyä pitkin Pohjoismaita.
Viime kesänä Jussi palasi ralleihin nuoren Konsta Saarisen kartanlukijaksi, ja vuosi sitten ajoi itse ensimmäisen kerran 25 vuoteen.
– Selvisin maaliin, enkä edes viimeisenä!

Kuhmoisista alkoi aikanaan WRC-tiimien testimuonitus, kiitos vanhojen tuttavuuksien. Testiporukat tulevat joka kesä, mutta ensi kesänä ralliväki majoittuu Sointulaan, eikä kaikkia aterioita tarvitse enää kuskata metsään.
– Ovat kovia herkkusuita nämä merkkitallien taustajoukot, eivätkä kraanavettä suostu juomaan, pakettiautolasteittain pullovettä on heille kuskattu.

 

Jussin yrittäjäntaival on ollut pitkä, monipolvinen ja usein mutkainen. Rohkeuden puutteesta häntä ei ainakaan voi moittia, mutta oppirahat on maksettu moneen kertaan.
– Ehkä se oli eniten tietämättömyyttä: kun innoissaan lähdetään johonkin, ei loppuun asti ajatella.
Birgit täydentää lempeästi taustalta, että Jussi on impulsiivinen ja herkästi innostuva ja jos on jotakin päättänyt, sen myös tekee.

Loppiaisen aikaan ollut 60-vuotispäivä jäi juhlimatta, kun hotellin aloitus työllisti. Viikonloppuna aikuiset tyttäret kuitenkin yllättivät viemällä Jussin Putous-ohjelman studioyleisöksi. Ehkä ne juhlatkin vielä pidetään, keväämmällä.

 

Lue Jussin värikkäästä kokintaipaleesta keskiviikon lehdessä!

Vanhat tanssivat perinteisiä kuvioita ja viime vuosikymmenten hittirytmejä

Published by:

Oriveden lukion vanhojen tanssit loivat katsauksen menneisiin aikoihin, mutta mukana oli myös tuoreempi rytmejä. Liikuntahallin parketillä pyörähteli 27 paria, mikä on likimain ennätysmäärä.

– Tähän tilaan ei oikeastaan isompaa joukkoa enää sopisikaan, liikunnanopettaja Harri Raitala tuumaili hiukan ennen perjantain ensimmäisen esityksen h-hetkeä.

Ohjelmassa oli monia tutuiksi tulleita tansseja aiemmilta vuosilta. Poloneesi, hans vili vili, wienervalssi ja cicapo ovat melkoisen pysyviä perinteitä. Tango tuli nyt mukaan muutaman vuoden tauon jälkeen. Jenkka toi oman annoksensa vauhtia esitykseen.

Loppushown teemana oli tällä kertaa aikamatka viime vuosikymmenien hittikappaleiden tahdissa.

Lue lisää 12.2. ilmestyvästä numerostamme.

 

 

Kiskobussi ja henkilöauto törmäsivät Tähtiniemen ylikäytävällä Orivedellä – autossa olleet loukkaantuivat

Published by:

Kiskobussin ja henkilöauton yhteentörmäys sattui perjantaina kello 11 Tähtiniemen ylikäytävän kohdalla Orivedellä. Autossa olleet henkilöt loukkaantuivat, mutta vammojen vakavuudesta ei ole tietoa. Junassa oli kuljettajan lisäksi kaksi matkustajaa, eivätkä he loukkaantuneet.
Taajamajuna törmäsi vartioimattomalla tasoylikäytävällä citymaasturin vasempaan takakulmaan. Törmäyksen voimasta auto lensi radan sivuun kyljelleen ja vaurioitui lunastuskuntoon.

Junan vaurioista ei ole tietoa, mutta juna pääsi jatkamaan matkaa omin avuin. Tilanne on pelastuksen ja ensihoidon osalta ohi, ja rata avataan poliisin tutkinnan jälkeen.

Tarkkaavaisina on istuttu tunnilla, mutta nyt mentiin – lukulomalle!

Published by:

Oriveden lukion abit ovat istuneet ilmeisen tarkkaavaisina oppitunneilla, sillä vuodesta 2017 eli heti lukion alusta lähtien he ovat tarllentaneet opettajien kuolemattomia lausahduksia. Toivottavasti korvien väliin on uponnut muutakin.

Näitä repliikkejä kelpasi hyödyntää torstaina penkkareiden ohjelmassa, olipa niitä päätynyt abivideollekin. Ennen lähtölaulua ja abivideota lukion jättävät lahjoivat tutuksi tulleita opettajia pienillä pehmoleluilla, muuta henkilökuntaa suklaalla.

Tai ei niin ihan pienilläkään. Minna Hannus (nimi korjattu, AK) sai halattavakseen abien sijasta melko isokokoisen laaman. Rehtori-Jarille ja apulaisrehtori (titteli korjattu, AK) Jounille ojennettiin poliisipukuinen pehmo-Jori.

 

Penkkarikuvia ja -tunnelmia lisää keskiviikon lehdessä!

Abilaulu hoilattiin Eppujen Tahroja paperilla -laulun nuotilla, sanat oli kirjoitettu uudelleen. Kirjava joukko valmiina lukulomalle.

Kirppu lähtee maailmalle tekemään sankaritekoja

Published by:

Kirppu-poika ei pidä siitä, että perheeseen syntyy pieni vauva, joka sotkee kaiken ja parkuu ja potkii. Kirppua myös suututtaa kaikenlainen pieni. Hän lähtee maailmalle tekemään suuria tekoja.

Kirpun matka maailman ääriin on Oriveden Teatterin musiikkisatunäytelmä, joka saa ensi-iltansa 9. helmikuuta. Näytelmä pohjautuu kirjailija Jukka Itkosen satukirjaan, josta kirjailija itse on tehnyt myös näytelmäkäsikirjoituksen. Suojalla nähdään nyt näytelmän kantaesitys.

Kirppu kohtaa matkallaan metsän eläimiä ja muita olentoja. Hän auttaa Siiliä kirjaamaan sävellyksensä talteen. Kissa myy Kirpulle voimajuomaa, joka ei ehkä ole ihan sitä, mitä myyjä lupaa. Pupujussit ja varikset seuraavat matkantekoa.

Ratkaiseva voimainkoetus on edessä, kun Kirppu haastaa leijonan kamppailuun. Ottelu ei pääty aivan siten, kuin ennalta voisi kuvitella.

– Tarina kertoo siitä, että me olemme kaikki erilaisia ja eri kokoisia. Se ei ole kuitenkaan tärkeää, kuka on vähän pienempi tai suurempi. Kirppu myös oppii matkansa aikana, että maailmalta ei etsimällä löydä mitään parempaa kuin oma koti, ohjaaja Kari Honkanen tiivistää esityksen viestin.

– Kuten näytelmän laulukin sanoo: Jos jotain suurta viisautta haet maailmasta, ei ole yhtään jättiläistä ilman pientä lasta.

Kirppua näyttelee jo kokenut teatterintekijä, 12-vuotias Samuel Pulkkinen. Hän pitää roolia mukavan oloisena ja hyvin itselleen sopivana.

– Laulaminen on ollut tässä haastavinta, mutta ne osuudet menevät onneksi vähän sovellettuina.

Päähenkilö kohtaa matkallaan monenlaisia hahmoja, joista jotkut ovat ystäviä, jotkut jotain vähän muuta. Vastaan tulee mietittävää ja erilaisia elämän pieniä ja suuria viisauksia.

– Kirppu näkee matkallaan, että kuka tahansa pystyy ihan kaikkeen kun vain haluaa. Hän ei kuitenkaan löytänyt sitä mainetta ja kunniaa, joita hän lähti etsimään. Kotona on lopulta parempi olla.

Lue lisää satumusikaalista 5.2. ilmestyneestä numerostamme.

Silmut ja neulaset olivat tarkassa syynissä talvisella puuretkellä

Published by:

Talvinen puuretki Oriveden Kampuksen alueella kokosi kolmisenkymmentä kiinnostunutta kuulemaan, kun hortonomi Esa Kallio avasi eri lajien tunnistamisen saloja. Suuretkin puut tunnistaa joskus parhaiten pienistä silmuista. Joskus puulle pitää vain sanoa päivää.

Esa aloitti kierroksen päärakennuksen edustalta ja kertoi yleisiä asioita puiden tunnistamisesta. Jutustelu alkoi portaiden pielessä komeilevan kanadantuijan äärellä.

– Moni puuvartinen kasvi on helpompi tuntea näin talvella, kun lehdet ovat poissa. Kun tekee pientä hiplausta, skrapaa kynnellä vähän kuorta ja nuuhkaisee tai tutkii silmuja, siinä lajimääritys usein selkenee.

Kanadantuija oli helppo kohde. Sillä on omanlainen tuoksunsa, eikä puun olemuksesta voi muutenkaan erehtyä helposti.

– Tämä vain on arka puu kevätahaville, kun lumisen talven jälkeen kevät tulee äkkiä. Se on ikivihreä puu, jonka pitää yhteyttää koko ajan.

Pieni silmäys kertoi, että näköpiirissä on monia puulajeja. Tien varrelta löytyvät mänty, haapa, tuomi, hieskoivu ja puistolehmus – ainakin nämä ja paljon muuta.

– Tuollapa liitelee varpushaukka, paikallinen lintuasiantuntija Kari Salo keskeytti Esan puheen hetkiseksi.

Isosta männystä löytyi viimein tarpeeksi matala oksa, jossa oli käpy kiinni. Makedonianmännyn käpy muistuttaa kuusen käpyä, kun taasen sembramännyn käpy on pyöreähkö.

Jos käpyä ei löydy käsiin, Esa kehotti tutkimaan uusinta vuosikasvua. Jos alkavan verson pinta on kalju, kyseessä on makedonianmänty.

– Suomessa kasvavissa männyissä on 2 tai 5 neulasta yhdessä. Makedonianmännyllä, sembramännyllä ja strobusmännyllä on 5 neulasta, kotimaisella männyllä on 2. Kun vedät ne hienosti sormella yhteen, ne muodostavat täydellisen ympyrän.

Väliin Esa muistutti, että puu kasvaa aina latvasta ylöspäin. Siten oksat pysyvät aina samalla korkeudella koko puun eliniän.

 

Makedonianmännyn ihmettelyä.

Makedonianmännyllä, sembramännyllä ja strobusmännyllä on 5 neulasta yhdessä, kotimaisella männyllä 2.

Sitten tultiin vaahteran luo. Esa kertoi vetäneensä ylös tuhansia vaahterantaimia. Tämä puu menestyy vähän liiankin hyvin.

– Vaahteran silmu on tällainen punainen, iso ja töpäkkä, kuin pieni piikki.

Askel vei komean kuusen juurelle. Esa otti oksan pään käsiinsä ja nyppäsi pari neulasta pois.

– Kotimaisen kuusen neulaset ovat pienen koron päässä. Kun neulaset otetaan pois, oksan pinta jää karhean röpöläiseksi. Neulasen poikkileikkauspinta on salmiakin muotoinen.

 

Vaahteran silmu.

Esa kehui, että perennat, pensaat ja kuuset kukkivat viime kesänä todella hyvin. Se oli toissavuoden hellekesän ansiota. Kukka-aiheet kehittyvät aina edellisenä vuonna seuraavan kesän kukintaa varten.

– Nyt voi tulla melkein yhtä hyvä vuosi, Esa arveli.

Hortonomi johdatti porukan nuokkusyreenin luo. Se on vähän arempi kuin pihasyreeni. Unkarinsyreeni taasen tuoksuu vahvemmin ja kukkii vähän myöhemmin kesällä.

– Kasvin pensasmainen muoto tulee aina siitä, että oksan kärkisilmusta kasvanut verso kuolee. Sivusilmuista lähtee kaksi uutta haaraa, ja kasvu jatkuu samalla tavalla eteenpäin.

 

Nuokkusyreeni.

Rauduskoivun karhea pinta on täynnä piinystyjä.

Ulkorakennuksen seinustalta löytyi nuori koivunalku. Esa kutsuu lähemmäs tunnustelemaan vielä hyvin ohutta ja taipuisaa runkoa.

– Tässä kohtaa ei ole tarpeen nähdä mitään, kun vain vähän hiplaa. Millään muulla puulla ei ole pinnassaan niin paljon piinystyjä kuin rauduskoivulla. Hieskoivun pinta on puolestaan pehmoinen. Lehdissä on se ero, että rauduskoivun lehdet ovat kahteen kertaan sahalaitaiset, hieskoivulla vain kertaalleen.

Matka jatkui, ja Esa löysi uuden hyvän puskan. Kauniit silmut kiinnittivät huomion. Niissä ei ollut lainkaan suojussuomuja, vaan minilehdet odottivat jo kevään tuloa.

– Tämä on villaheisi. Minkään lehtipensaan silmu ei ole samankaltainen. Se on tässä kuin faaraokoira, korvat pystyssä.

Sitten löytyi henkipattolaji. Esa arvioi löydön kurtturuusuksi, jotka pitää hävittää EU:n alueelta kesäkuuhun 2022 mennessä.

Pensasruusuja tunnistettaessa on katsottava viime vuoden ja edellisvuoden versoja, jotka ovat eri värisiä. On katsottava, ovatko piikit suoria vai käyriä, ja miten tiheässä ne ovat.

– Kiulukka on tärkeä osa kasvia. Kun ruusun kukkapohjus suurenee, siitä tulee syötävä kiulukka. Nämä kiulukat näyttävät kurtturuusulta.

 

Villaheisi ja sen silmu.

Kurtturuusun kiulukka. Laji kuuluu vuoden 2022 kesään mennessä hävitettävien lajien listalle.

Tuomen tuoksu jää mieleen loppuiäksi. Riittää kun vähän skrapaa kuorta pois ja haistaa. Tuomen silmu on musta, ja siinä on useita valkearaitaisia suojussuomuja.

– Tuomi on melkein ikuinen puu. Se ei kuole moottorisahalla tai vesurilla.

Neljän kuusamapensaan ryhmä sai Esan jälleen kertomaan silmujen yksityiskohdista. Kuusamien erikoisuus on silmujen kasvaminen päällekkäin, jonosilmuiksi.

– Sinikuusamalla voi olla kolmekin silmuparia päälletysten. Siinä ne ovat kuin isokarhu ja pikkukarhu. Kuusamat kukkivat isoina pinkinvärisinä pilvinä, ja siksi se on puutarhan hienoin pensas kukinta-aikaan.

Sitten löytyi jotain hienoa ja tärkeää – kuoleva raita.

– On tärkeää jättää luontoon pystyyn kuolevia puita. Ne toimivat vaikka tikkojen pesimäpuina. On aika hirveää, että moni vetää tonttinsa ihan steriiliksi ja poistaa kaiken tällaisen arvokkaan.

Raita on suurin kotimainen pajulaji. Nimi tulee siitä, että vanhaan raitaan ilmaantuu pystyraitoja. Raidat ovat keväällä ensimmäinen ravinnon lähde kimalaisille.

Oksan hangasta löytyy raidan tunnusomainen ruskea kääpä, raidankääpä, joka kasvaa aivan rungon pintaa pitkin.

 

Kuolevaa raitaa tutkailemassa.

Raita on Suomen suurin pajulaji. Sen puuaines tulee ajan mittaan raidalliseksi.

Lehtipuunsyöpä eli lehtipuunkoro on vaivana tässä puistolehmuksessa.

Useiden puistolehmusten joukosta löytyi sellainenkin, jonka äärellä Esa kertoi monen lehtipuulajin vitsauksesta. Puun kyljessä oli kolme isoa soikionmuotoista syöpymää, jotka olivat jo melko syvällä puun sisällä.

– Tämän taudin nimi oli ennen lehtipuunsyöpä, nyt se on lehtipuunkoro. Tässä ei ole mitään vanhaa oksantynkää. Tauti on vain iskenyt tähän kohtaan, ja se lyhentää puun ikää merkittävästi.

– Kun tämä tauti tulee, tilanteeseen auttaa vain puulajin vaihto. Katupuuna voisi käyttää vaikka serbiankuusta.

Kampuksen pikkulammen rannalta löytyi käkkyräinen visakoivu, arvopuu, jota myydään kilohinnalla. Arvokkain puulaji koivuissa on kuitenkin loimukoivu.

Esa kertoi, että lammen ympärillä oli aikoinaan hopeapajujen vyö. Siitä on jäljellä enää yksi komea yksilö lammen rannalla.

– Tälle kaverille sanotaan sitten päivää! Se on siperianpihta, ja se on mukavan tuntuinen kädelle.

Esa laittoi varovasti sormensa yhden neulasen päähän ja painoi sitä. Neulanen taipui mutta ei katkennut. Kyseessä oli aito siperianpihta.
Toinen yleinen sukulainen on palsamipihta, jonka neulanen ei kestä lainkaan taivutusta. Kun nämä kaksi puuta risteytyvät, niiden neulaset katkeavat puolivälissä taivutusta.

– Pihtojen silmut ovat vahapeitteisiä vaaleita palluroita. Ne ovat ihan eri jengiä kuin kuusen suku. Kun otetaan neulanen pois, oksan pintaan ei jää lainkaan röpökantaa.

 

Esa löysi visakoivun.

Kun pehmeä neulanen taipuu mutta ei taitu, kyseessä on aito siperianpihta.

Japanintatar on yksi hävitettävistä kasvilajeista. Olemassa ovat myös jättitatar ja hörtsätatar. Viimeksi mainittu on tavattu vain Hörtsänästä, ja se on juuri japanin- ja jättitatarin risteymä.

– Tämän hävittämisessä on tekemistä. Juuret ovat syvällä, ja jostain se vain aina kasvaa. Ihan hirvee potku on tällä tyypillä.

Norjanangervon kohdalla tuli yksi pysähdyksistä. Pensaasta ei uskoisi ensi näkemältä, että siihen tulee tuhansia kukkia.

– Silmut ovat naurettavan pieniä, mutta tästä tulee kukkivana todella kaunis.

Puistolehmusten alta kulkiessaan Esa kehotti porukkaa lukemaan Asterix-sarjakuvia. Ne tuovat Keski-Euroopan vanhojen metsien valtavat tammet ja metsälehmukset esille sellaisia kuin ne ovat olleet.

Sitten löytyi kaveri, joka ei todellakaan sanonut mieluisalla tavalla päivää.

– Tämä on okakuusi. Sille kun sanot päivää, niin kyllä pistelee. Neulaset ovat teräviä kuin naskalit, mutta niiden väri on hieno.

Viimeinen ihmetyksen aihe oli kahden metrin korkeudelle vartettu riippapihlaja. Runkona oli tavallinen peruskotipihlaja.

– Näihin vartetaan kaksi tai kolme riippapihlajan vartetta. Se on metkaa, että kun puu tuottaa tyvestä uusia versoja, ne ovat kotipihlajaa. Siten ajan mittaan kotipihlaja puskee esiin puun riippaoksien lomasta, jos niitä ei poisteta.

 

Japanintatar kuuluu kahden vuoden sisällä hävitettäviin lajeihin.

Idänkanukka kasvaa aina uudelleen, vaikka sen raivaisi maan tasalle.

Norjanargervopensaaseen tulee kesällä tuhansia kauniita kukkia.

Kun japaninhappomarjan piikki pääsee pistämään ihoa, haavakohta tulehtuu melkoisella varmuudella.

Pihapihlajan runkoon on vartettu riippapihlajan vartteita.

 

Kultavuoren 4B-läiset tuunaavat ja kierrättävät vaatteitaan

Published by:

Kultavuoren luokkien yhteisen Erasmus-esittelyn jälkeen, josta juttua keskiviikon lehdessä, poikkesin vielä 4B-luokassa kysymässä vähän tarkemmin kierrätyksestä. Neljäsluokkalaiset sen jo osaavat!
– Meillä oli tuunaa vaatteesi -valinnaiskurssi, jolla ompelin repun vanhoista farkuista. Oli se vähän vaikeaa, myöntää Elsa Lenkkeri.
Daniel Korkiakoski ompeli vanhoista paidoista tyynyliinoja ja Elsa Keskinen teki paidoista kasseja. Tämä porukka ei varmaan paljon muovikasseja tarvitse!

Pieneksi jääneet vaatteetkin kiertävät tehokkaasti.
– Ne menevät pikkusiskolle, kertoo Sandra Sutinen.
– Ja äidin työkaverien lapsille, jatkaa Iida Sutinen.
– Ihan risat vaatteet laitetaan roskiin, parempikuntoiset UFF:n laatikkoon ja joskus niitä myydään Facebookissa, tietää Oskari Kymäläinen.
Aino Liuskan kotona ne viedään kirpputorille tai annetaan jollekin.
– Menevät meiltä pikkuserkulle, kertoo Emma Vehmas.
Viittaajia on paljon, joten vaatteet näyttävät kiertävän hyvin.

Sillä aikaa, kun toiset tuunasivat vaatteita, osa kokeili, miten kirjoitetaan ulkovaatteista sanoja. Luontotaidettakin tehtiin. Ja ekologista ruokaa.
Neloset kävivät myös ruokakaupassa haastattelemassa kauppiasta hävikin vähentämisestä.

Keväällä on tulossa ainakin tuunaa tavara -valinnaiskurssi ja luontopolkukurssi, jolla tehdään itse rasteja.
Näyttää siltä, että ympäristötietoisuudessa pojista ja tytöistä polvi paranee… Kai teillä jo lajitellaan roskat?

Kultavuoren neljäsluokkalaiset Oskari Kymäläinen ja Romeo Otabor esittelevät riemukkaalla videollaan vegepitsan valmistusta. Tässä maistellaan jo herkullista lopputulosta.

 

Kultavuoren ja Hirsilän kansainvälisessä Erasmus-projektissa uppoudutaan muun muassa energiantuotantoon, kierrätykseen ja hävikkiruoan vähentämiseen sekä tuunataan vanhasta käypää.

Matikkaa hauskalla otteella Juupajoen Kopsamolla

Published by:

Kopsamon pienten lasten koululla joustavassa esi- ja alkuopetuksesa pidettiin viime viikolla matikkapajoja. Siinä oli monenmoista pähkimistä kerrakseen. Tehtävät vaihtelivat, ja lapset olivat intoa täynnä.

Joka keskiviikkoaamu menee joustavan parissa, tällä kertaa oli matikkapajan vuoro. Joustavassa on 66 oppilasta, joista eskareita on 17, ekaluokkalaisia 28 ja tokaluokkalaisia 21.

Matikkaa opitaan monella eri tavalla, ja samalla harjoitellaan vuorovaikutustaitoja. Tärkeää on myös oppia auttamaan kaveria.

Viime keväänä tehtiin Aakkosentien Sanomat, ja tämä projekti jatkuu tulevana keväänä. Näin viime syksynä aloittaneet eskarit pääsevät siihenkin mukaan. Yhteisiä metsäretkiä on suunnitteilla myös.

Lue lisää Kopsamon koulun matikkapajoista 5.2. lehdestä!

LP Vampula vei pisteet Orivedeltä

Published by:

Oriveden Ponnistus pelasi pitkästä aikaa kotihallissaan. Verkon toisella puolella oli LP Vampula, joka vei pisteet mennessään erin 1–3 (18–25, 25–19, 20–25, 23–25).

LP Vampula otti vahvasti ohjat pelissä jo heti alusta asti, kun OrPon puolella eivät pallot tahtoneet nousta.

Valmentaja Sotiris Gkotsis kokeili jo ensimmäisessä erässä kakkospasssari Carina Lehtoa, joka pelin lopussa viipyi kentällä pitempäänkin, mutta passaripeliin ei OrPo kaatunut. Kun pallot eivät oikein nousseet, on kellä tahansa passarilla vaikea luoda kunnon hyökkäyksiä. Vierasjoukkueella pallot taas näyttivät nousevan paikasta kuin paikasta.

 

Kakkoserässä aloitus oli tasainen, mutta tilanteesta 5–5 lähtien OrPo aloitti nousun, jota LP Vampula ei saanut katkaistua sen paremmin tuplavaihdolla kuin kahdella peräkkäisellä aikalisälläkään.

Toisen aikalisän jälkeen keskihyökkäys toi Vampulalle pisteen numeroihin 13–7, ja heti perään OrPon hyökkäysvirhe toisen. Kolmas peräkkäinen piste tuli OrPon käsittelyvirheestä, ja sitten oli jo kotijoukkueella aikalisän paikka. Illan tuomaristo puhalsikin tarkasti käsittelyvirheet molemmin puolin verkkoa.

 

Tästä jatkui taas OrPon pisteiden saalistus, ja erityisesti Carly Beddingfield onnistui hyvin hyökkäyksissään. Seuraava tiukka paikka tuli kotijoukkueen päästyä 20 pisteen paremmalle puolelle. Vieraat alkoivat tilanteesta 21–11 hivuttautua piste pisteeltä lähemmäksi, ja pääsivätkin 17 pisteeseen. Kolmas eräpallo toi kuitenkin kotijoukkueelle erävoiton.

 

Pitkän erätauon jälkeistä kolmoserää mentiin pitkään aivan tasatahdissa, tilanteeseen 10–10 asti, sitten LP Vampula alkoi piste pisteeltä ottaa kaulaa OrPon sekavan pelin siivittämänä. Kotijoukkueen aikalisäkään ei karkumatkaa saanut loppumaan. Tässä erässä vahvoja otteita esittivät varsinkin LP Vampulan juonikas passari, joukkueen kapteeni Mila Viljanen sekä vasurillaan lujaa kakkospaikalta hyökännyt Iina Andrikopoulou. Passarivaihdos Luntamosta Lehtoonkaan ei OrPoa auttanut, ei liioin toinen aikalisä tilanteessa 11–19.

Sitten Vampula jämähtää 23 pisteeseen ja OrPo onnistuu kolmesti peräkkäin. Vampulakin käyttää aikalisän, ennen kuin erä saadaan pakettiin numeroin 20–25.

Neloserää(kin) leimasivat lukuisat syöttövirheet puolin ja toisin. OrPo johti jo 11–9, mutta LP Vampula otti pienen johdon ja sillä mentiin erä loppuun asti. Eroa ei missään vaiheessa ollut kolmea pistettä enempää, mutta kotijoukkue ei vain löytänyt lääkkeitä sen kuromiseen. Silloinkin kun hyökkäykset muuten sujuivat, joku onnistui olemaan juuri verkossa.

LP Vampula kaivoi peliin pallon kuin pallon, vain jonkun kerran nähtiin Lauryn Gillisin mojovia hyökkäksiä kovaa ja korkealta.

Myös OrPon Sanna Häkkisellä oli hyvä ilta, ja hänet palkittiinkin OrPon parhaana. Erä päättyi 23–25 LP Vampulan passarin Mila Viljasen toisen kosketuksen jujuun.

Lue lisää pelistä keskiviikon lehdessä!

Tuulivoimaloista ei haittaa Puolustusvoimille

Published by:

Holma–Kokkolan alueelle mahdollisesti rakennettavilla tuulivoimaloilla ei ole merkittävää vaikutusta Puolustusvoimien toimintaan. Siten Puolustusvoimat ei vastusta hanketta.

Konsulttitoimisto Auria Wind oy selvittää mahdollisuutta kahdeksan tuulivoimalan rakentamiseen Holmasta pohjoisen suuntaan sijaitsevaan maastoon. Selvitykset kohdistuvat tässä vaiheessa laajahkolle alueelle, jonka keskipiste on Hongistonvuoresta hiukan koilliseen.

Voimaloiden suunniteltu enimmäiskorkeus lavan kärkeen asti on 280 metriä. Voimaloiden lopullinen määrä selviää vasta kaavoitusprosessin yhteydessä.

Auria Wind lähetti lausuntopyynnön Puolustusvoimille osana tavanomaista tuulivoimalahankkeiden valmisteluprosessia. Pääesikunta lähetti lausuntonsa tiedoksi myös Oriveden kaupungin ympäristölautakunnalle.

Toimitusjohtaja Ari Ylä-Mononen kertoo, että tuulivoimalahanke on vielä vaiheessa, jolloin toimisto tekee erilaisia perusselvityksiä. Puolustusvoimien kanta on aina merkittävä tuulivoimaloiden yhteydessä. Neuvottelut mahdollisten kohdealueiden maanomistajien kanssa ovat meneillään.

– Etenemme jalat maassa, hitaasti ja varmasti, mutta toisaalta mahdollisimman ripeästi. Toivon mukaan pääsemme esittämään Oriveden kaupungille kaavoitusprosessin aloittamista vielä tämän vuoden aikana.

Jos yhtiö tekee esityksen tuulivoimala-alueen kaavoittamisesta, kaupunki päättää, aloittaako se tuulivoimayleiskaavan laadinnan. Toistaiseksi yhtiö ei ole ollut suoraan yhteydessä kaupungin suuntaan.

Pirkanmaan ely-keskuksella ei ole myöskään vielä tarkempia tietoja hankkeesta.

– Jos hanke on todella etenemässä, meidänkin on hyvä saada yhteydenotto hanketta suunnittelevalta taholta mahdollisimman pikaisesti. Vaikka hanke ei olisikaan niin mittava, että se tarvitsee väistämättä yva-menettelyn eli ympäristövaikutusten arvioinnin, haluamme kuitenkin selvittää yva-menettelyn tarpeen, ylitarkastaja Leena Ivalo toteaa.

Kaavan valmistelun lisäksi hanke voi  vaatia ympäristövaikutusten arvioinnin yva-menettelyssä erillisenä prosessina.

Edit 31.1.2020 22.03 Juha Jäntti: Tarkennettu yva-menettelyyn liittyviä tietoja.