Author Archives: Juha Jäntti

Hiihtokoululaiset valtasivat Hiihtomaan

Published by:

OrPon tämän talven hiihtokoulu starttasi sunnuntaiaamun kipakassa pakkasessa. Kylmyys ei haitannut menoa, kun lapset ottivat ensi tuntumaa uuden Hiihtomaan latuihin ja kumpareisiin.

Hiihtokoulussa on tänä vuonna lähes 90 lasta ja nuorta, mikä on kymmenisen hiihtäjää enemmän kuin vuosi sitten.

Suosio perustuu siihen hyvään pohjatyöhön, jota OrPon hiihtojaosto on tehnyt vuosien mittaan. Hiihtomaa tuo oman osuutensa hiihtoinnostukseen kasvuun.

– Hiihto on pinnalla joka puolella. Tärkeää on se, että vanhemmat innostavat lapsiaan hiihtoharrastuksen pariin, hiihtokoulun yhteyshenkilö Minna Kaila sanoo.

Hiihtomaa on osoittanut heti alkuun toimivuutensa. Tila riittää suurellekin määrälle pieniä hiihtäjänalkuja.

– Paikasta tuli parempi kuin osasimme odottaa. Täyttömaata tarvitaan vielä lisää, ja muutamme jonkin verran korkeuseroja ja kallistuksia ensi kesän aikana. Mutta Hiihtomaa on jo tällaisenaan ollut myönteinen yllätys, Kaila kiittää.

Nuorimmat hiihtokoululaiset ovat nelivuotiaita, jotkut hiukan allekin. Varttuneimpien ryhmissä on lapsia 10 ikävuodesta ylöspäin.

Hiihtokoulu on yhdessäoloa leikkien ja pelien kautta. Pienimmät saavat totutella rauhassa suksilla liikkumiseen. Pinkit ja vihreät tekevät jo tekniikkaharjoitteitakin.

Hiihtokoulu kokoontuu kuutena peräkkäisenä sunnuntaina. Lapset on jaettu kahteen isoon ryhmään. Ensimmäinen ryhmä aloittaa varttia vailla kymmenen, ja toinen ryhmä tuntia myöhemmin.

Mahdolliset uudetkin tulijat mahtuvat vielä mukaan. Vanhemmat voivat ottaa yhteyttä Kailaan, jonka yhteystiedot löytyvät OrPon hiihtojaoston verkkosivuilta.

Lue lisää hiihtokoulun kuulumisista 16.1. ilmestyneestä numerostamme.

Hyvä valmentaja uskaltaa olla oma itsensä

Published by:

Jääkiekkoseura Fortunan valmennuspäällikkö Ville Lehmus sai itsenäisyyspäivänä paikallisen Vuoden nuorisovalmentaja -tunnustuspalkinnon.

Valintaperustelujen mukaan Lehmus tekee merkittävää työtä lasten kanssa kasvattaen heitä terveelliseen ja liikunnalliseen elämäntapaan. Hän ottaa kaikki lapset huomioon ja osaa tsempata aremmatkin lapset mukaan. Lehmus näyttää kasvaville valmentajille omalla esimerkillään tietä oikeanlaiseen toimintaan lasten kanssa.

Lehmus sai jääkiekon perusopit Fortunan junnukiekkoilun kautta. Kymmenisen vuotta kului ulkojäillä treenaten ja pelaten. Sen jälkeen mies syventyi opiskeluun ja työntekoon, kunnes kiekkoilu alkoi tuntua jälleen houkuttelevalta.

– Lähdin ensin höntsykiekkoon ihan omaksi ilokseni. Kun oma tytär halusi kiekkokouluun, tulin mukaan Fortunan ympyröihin.

Seura imaisi Lehmuksen valmentajarinkiinsä. Hän toimi alkuun kiekkokoulun vastuuvalmentajana. Kokemusta kertyi myös tyttökiekkoilusta ja G-junnujoukkueen valmentamisesta.

Fortuna tarjosi Lehmukselle valmennuspäällikön pestiä neljä vuotta sitten. Hän otti tarjouksen vastaan ja aloitti samalla kaksivuotiset lasten ja nuorten valmennukseen liittyvät opinnot Vierumäellä.

Nyt on menossa toinen vuosi päätoimisena valmennuspäällikkönä. Oman seuran lisäksi myös kaupunki toimii Lehmuksen työllistäjänä. Hän vetää koulujen liikuntakerhoja ja toimii lukion urheilulinjan jääkiekon lajivalmentajana. Fortunassa vastuualueena on juniorivalmennukseen osallistuminen ja sen kehittäminen.

Lehmus kohtaa työssään monen ikäisiä lapsia ja nuoria. Nuorimmat luistelukoululaiset ovat kolmevuotiaita, ja lukion ryhmissä vanhimmat ovat 18-vuotiaita.
Lasten opettaminen ja valmentaminen on oma maailmansa, joka poikkeaa monin tavoin aikuisten valmennuksesta.

– Kiekkokoulussa ja nuorempien junnujen ryhmissä tärkein tavoitteeni on saada lapsi innostumaan harrastuksestaan. Haluan tehdä asioita niin, että kipinä syttyy.

Pienten kanssa kaiken perustana on turvallinen ilmapiiri. Kun lapset tulevat jäälle ensi kertaa, Lehmus tutustuttaa heidät jäällä olemiseen ja halliympäristöön.

– Moni tulija on luistimilla ensimmäistä kertaa, ja se on jo kovin jännittävää. Kun siitä rohkeus kasvaa, lapset pääsevät oppimisen makuun.

Lue lisää Ville Lehmuksen ajatuksia 9.1. ilmestyneestä numerostamme.

Sotainvalidien Oriveden osasto piti viimeisen kokouksensa

Published by:

Sotainvalidien Veljesliiton Oriveden osasto on pitänyt viimeisen kokouksensa. Vuonna 1944 alkanut toiminta päättyi yhteiseen jouluateriaan Palvelutalolla.

Osaston johtokunta oli kutsunut päätöstilaisuuteen mukaan toiminnassa mukana olleita sotainvalidien puolisoita, leskiä ja muita läheisiä. Paikalla oli myös Niilo Ala-Heikkilä, toinen Orivedellä vielä elossa olevista sotainvalideista.

Alueen ensimmäinen Sotainvalidien Veljesliiton alaosasto näki päivänvalon Längelmäellä. Sen kotipaikkana olivat sekä Längelmäki että Orivesi. Jäseniä oli runsaat 30.

Oriveden osaston perustaminen tuli ajankohtaiseksi, kun orivesiläisten sotainvalidien määrä kasvoi Längelmäen vahvuutta suuremmaksi. Osaston perustamiskokouksessa oli paikalla 16 sotainvalidia, jotka valitsivat ensimmäiseksi puheenjohtajaksi Lauri Pohjosen.

Eräjärvi perusti keväällä 1945 oman alaosastonsa, johon siirtyi 12 Oriveden osaston 67 jäsenestä. Kun Eräjärven osasto lopetti toimintansa vuonna 1998, sen jäsenet palasivat Oriveden vahvuuteen.

Pohjosen lisäksi puheenjohtajina ovat toimineet vuosien varrella Eero Hänninen, Matti Saario ja Erkki Järvinen. Viimeinen puheenjohtaja Pertti Päivärinta hoiti tehtävää 18 vuoden ajan.

Lue lisää sotainvalidien kuulumisista 19.12. ilmestyneestä numerostamme.

Toimittajankin totuuden hetki

Published by:

Osallistuin alkusyksystä Helsingissä järjestettyyn Journalismin päivään. Vuosittain toistuvassa tapahtumassa oli tälläkin kertaa mukana nelisensataa media-alan ammattilaista.
Yksi päivän puheenvuoroista käsitteli ilmastonmuutosta. Vihreä Lanka -lehden toimittajat haastoivat meidät muut ottamaan ilmastonmuutoksen huomioon työssämme uudella tavalla ja asenteella.
Ympäristönsuojelu on ollut esillä lehdissä, televisiossa ja verkkomediassa vaihtelevasti. Eri teemat ovat nousseet keskusteluun vuoron perään. Muovijäteongelma on ollut vahvasti esillä.
Viimeisimpien ilmastonmuutoksen seurantatulosten ja ennusteiden julkistamisen jälkeen pääaihe on nyt selkeästi – ilmastonmuutos.

 

En epäile, etteikö ilmastonmuutos olisi todellisuutta. Seuranta kertoo, että ilmasto on lämmennyt maailmanlaajuisesti vajaan asteen reilussa vuosisadassa. Osa lämmönlisästä on siirtynyt merivesiin, jotka nekin ovat lämmenneet.
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut merkittävästi. Suurin osa muutoksesta johtuu ihmisen toiminnasta. Lisääntyvä hiilidioksidi on suurin tekijä ilmaston lämpenemisessä.
Luotan ennusteisiin siitä, että muutos etenee nopeammin kuin olemme osanneet ymmärtää. Muutos tekee elinympäristöstämme arvaamattomamman. Elämä muuttuu monin paikoin maapallolla vaikeammaksi ja jopa mahdottomaksi.
Näyttää siis olevan painavia syitä ottaa asian esillä pitämisen haaste vakavasti.

 

Ilmastonmuutos on iso asia, joka koskettaa meitä jokaista. Siitä on siten tärkeää kertoa lukijoille. Mutta miten siitä kertoisin? Millä tavoin sen tulee olla osa omaa työtäni?
Hyviä kysymyksiä, vastauksia vielä puuttuu.
Journalismin päivän vetoomus tarkoitti, että meidän toimittajien pitää tehdä enemmän kuin vain kirjoittaa erikseen ilmastonmuutokseen liittyvistä aiheista. Ilmastoasiat pitäisi ottaa esille kaikissa mahdollisissa yhteyksissä.
Mitä nuo yhteydet ovat paikallislehdessä? Miten tavoitteet teollisuuden, lämmityksen tai liikenteen päästövähennyksistä näkyvät omassa elinpiirissäni? Miten tänne suhteutuvat pohdinnat metsien ja maatalouden hiilitasapainosta?
Yksi tavoite on nostaa ilmastoasiat esille aina, kun kerromme uusista merkittävistä hankkeista niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Miten ilmastonsuojelu on huomioitu kaavoituksessa, rakennussuunnittelussa tai tiehankkeissa? Tuleeko aika, jolloin ilmastovaikutukset painavat päätöksissä enemmän kuin mikään muu yksittäinen ohjaava tekijä?
Yhtä lailla katsomme ilmiötä yksilön ja hänen valintojensa kannalta. Miten yksittäinen ihminen voi jarruttaa ilmastonmuutosta?
Tärkeää on osata tuoda uhkakuvien takaa esille mahdollisuudet. Kiirettä jo pukkaa, mutta voimme tehdä paljon, yksin ja yhdessä. Siinä lienee tärkein viesti.
En ole harrastanut uudenvuodenlupauksia, mutta nyt teen toisin. Lupaan oppia ja kirjoittaa ilmastonmuutoksesta ensi vuonna enemmän kuin tähän mennessä yhteensä.

Auto katolleen Eräjärventiellä

Published by:

Henkilöauto suistui tieltä ja päätyi ojaan katolleen Eräjärventiellä varhain torstaiaamuna. Onnettomuus sattui Rönnin ja Eräjärven välisellä tieosuudella.

Kuljettaja oli autossa yksin. Pelastushenkilöstö ohjasi hänet ensihoitajien tutkittavaksi.

Pelastuslaitoksen tiedotteen mukaan tien pinta oli tapahtumapaikalla liukas.

Metsästyskoira on myös lemmikki

Published by:

Voi hyvin -viikon metsästyskoiratapahtuma houkutteli Loilon ampumaradalle toistasataa kävijää. Nähtävillä oli parikymmentä eri koirarotua. Tavoitteena oli tuoda esille, että metsästyskoira on entistä useammin myös omistajalle ja perheelle läheinen lemmikki.

– Moni luulee, että metsästyskoira asuu navetan nurkalla tai tarhassa odottaen vain ruokaa ja metsälle lähtöä. Se on kuitenkin yhä useammin aidosti perheenjäsen, Längelmäveden riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Reijo Leinonen kertoi.

Tapahtuman järjestäjinä olivat riistanhoitoyhdistyksen lisäksi Oriveden seudun koirakerho, Jämsän seudun pystykorvakerho, Hämeen pystykorvakerho ja Oriveden kaupungin nuorisotoimi. Nähtävillä oli noin 20 koirarotua.

Yleisö sai tutustua monenlaisiin koirarotuihin. Useimmat metsästykseen käytettävistä yli 30 koirarodusta ovat sopivia myös seurakoiriksi.

Tapahtuma kertoi Leinosen mukaan alueen yhdistysten hyvästä yhteistyöhengestä. Metsästäjät tarvitsevat koirakerhojen apua esimerkiksi riistaeläinten etsintään kolari- ja haavoittumistilanteissa. 

– Yhteispeli on sujunut hyvin, ja haluamme kehittää sitä edelleen.

Metsästyskoirapäivä oli osa Metsästäjäliiton alullepanemaa valtakunnallista teemaviikonloppua.

Lue lisää metsästyskoira-asiaa 7.11. ilmestyneestä numerostamme.

Idea kehittyi tuotteeksi osaavien ihmisten avulla

Published by:

Ravintolayrittäjä Katri Valdes Reveco keksi idean uudenlaisesta alkoholijuomien annostelijasta. Kehitystyö valmiiksi tuotteeksi kesti kaksi vuotta. Hanke onnistui, koska keksijä löysi monen mutkan kautta juuri oikeat  ja osaavat ihmiset tekemään ajatuksesta ja unelmasta totta.

Annostelijan ensimmäinen hahmotelma syntyi kukan kastelutuppilosta, juomapillistä, teipistä, sinitarrasta ja klemmareista. Malli ei ollut toimiva, mutta se antoi mielikuvan siitä, millainen oikea tuotos ehkä voisi olla.

Monen kyselyn ja keskustelun jälkeen Katri löysi hollolalaisen Heino Jukaraisen, joka on kokenut teollinen muotoilija ja mekaniikkasuunnittelija. Ratkaiseva sysäys eteenpäin oli se, että Heino innostui ideasta ja lähti kehittämään siitä oikeaa tuotetta.

Tuotteen kehittelyssä kului aikaa ideoinnin jälkeen varsinkin rahoituksen kokoamiseen. Oman rahan osuus on ollut merkittävä, mutta hanke ei olisi toteutunut ilman ulkopuolista rahoitusta.

Katrin paras sparraaja on ollut hänen veljensä Marko Jussila. Mukana ydintiimissä on myös Markon vaimo Päivi Juusola, joka on markkinoinnin ammattilainen.

Tuote on nyt valmis. Tiedossa on kovaa myyntityötä, jotta annostelija leviää markkinoille, ensin kotimaassa ja myöhemmin myös maan rajojen ulkopuolelle.

Lue lisää idean kehittämisestä tuotteeksi 24.10. ilmestyneestä numerostamme.

Uusi kunnanjohtaja poikkesi yrittäjäkahveilla

Published by:

Juupajoen uusi kunnanjohtaja Jyri Lammela aloittaa työssään 22. lokakuuta, ja perehtyminen tuleviin tehtäviin on jo hyvässä vauhdissa. Keskiviikkona hän osallistui paikallisten yrittäjien aamukahvitilaisuuteen.

– Täällä on vahvaa yhdessä tekemisen tuntua, Lammela kertoi ensivaikutelmistaan leppoisan esittäytymis- ja jutustelutuokion jälkeen.

Paikalle saapui parikymmentä yrittäjää, mikä on ollut viime aikoina totuttu osallistujamäärä. Yrittäjät kokoontuvat vapaamuotoisille aamukahveille joka kuukauden toinen keskiviikko.

Lammela on vuokrannut itselleen ensi vaiheen asunnoksi yksiön Hyytiälän metsäasemalta. Tilavamman asumuksen etsintä on talven ja kevään asioita. Lammelan puoliso hakee töitä Tampereen seudulta, mutta toistaiseksi hän on vielä kiinni nykyisessä työssään Seinäjoen suunnalla.

Kunnanjohtaja toivotti itse kunkin yrittäjän ja kuntalaisen tervetulleeksi juttusille aina, kun on asiaa mielessä. Yrittäjäväki lupasi pitää osaltaan huolta siitä, että kunnanjohtaja saa vähintäänkin sopivasti virikkeitä työpäiviensä täytteeksi.

Lue lisää aamukahvikeskusteluista ja yrittäjien kuulumisista 17.10. ilmestyvästä numerostamme.

Vanhat autot kisaavat leppoisasti tosissaan

Published by:

Historic Rallisprint -sarjan voitto tuli tänä vuonna Lylyyn. Rami Suominen ajoi tasaisesti hyvän kauden vuoden 1990 Daihatsu Charadellaan. Mestaruus ratkesi päätöskisassa Hämeenkyrössä toissa sunnuntaina.

Lähtö sarjaan tapahtui melkolailla harjoittelumielellä. Alkutalven kahdesta ensimmäisestä kisasta tuli luokka voitto, ja mielikin hiukan muuttui moisen salama-avauksen jälkeen.

– Silloin sanoin tiimiläisille, että kolmen parhaan sakkiin tavoitellaan, Suominen kertoo.

Kauden kuudessa osakilpailussa huonoin sijoitus olikin kolmonen. Suominen keräsi pisteitä tasaisen hyvin kaikista kilpailuista. Muissa luokissa kärkipään kuskit ajoivat enemmän ristiin, mikä verotti koko pistesaalista.

Huoltotiimi saa Suomiselta kehut erityisesti päätöskisan urakoinnistaan. Auton moottori hajosi harjoituksissa, ja kisaan piti saada auton nokalle uusi kone.

– Onneksi meillä oli varamoottori olemassa. Mutta kyllähän siinä porukka teki tiukasti hommaa, jotta saimme auton kuosiin ja kisaan mukaan.

Yksittäinen rallisprint-suoritus on tiukka ”rykäisy”, jossa pienikin virhe voi viedä sijoituksissa alaspäin. Erot ajajien kesken ovat usein vain sekunteja ja niiden kymmenesosia. Vauhtia pitää olla, mutta myös tarkkuus on tarpeen.

– Jokainen mutka ja jarrutus näkyy tuloksissa. Kuljettajan pitää pystyä keskittymään suoritukseensa sataprosenttisesti koko kisan ajan.

Lue lisää Rami Suomisen kuulumisista ja suunnitelmista 3.10. ilmestyneestä numerostamme.