Author Archives: Esa Keskinen

Mistä ottaa koppi?

Published by:

Kunnan päättäjien toivotaan usein “ottavan koppia” asioista. Asioista, joiden ajatellaan edistävän paikkakunnan vetovoimaa, yritystoimintaa tai näkyvyttä.
Vaikuttaa siltä, että Oriveden ja Juupajoen lähinaapurissa Mänttä-Vilppulassa on otettu koppia vähän isommin kokonaisen lentokenttäasuinalueen kanssa. Projektissa mukana oleva italialainen Osanna Group lupaa satsata satoja miljoonia rakennus- ja matkailuhankkeisiin ympäri Suomea.
Seura-lehti (5.2.2020) ja Yle (7.2.2020) esittelivät laajalti yrittäjä Osannan taustoja verkkosivuillaan. Taustalta löytyi epäselviä omistajuuskuvioita, rahattomia firmoja ja tekaistuja yrityksiä, eikä juuri todellista näyttöä toiminnasta.

 

Toki kaikki voivat olla väärässä ja Osannan hanke onnistuu. Onhan Mänttä-Vilppula tehnyt ihmeitä ennenkin: teollisuuden lisäksi siellä on jättimäinen huippumuseo, joka tuo turistivirtoja.
Pahimmillaan tällainen hanke voi kuitenkin olla suuri taloudellinen harha-askel. Esimerkiksi Sunny Car Centeristä koitui lopulta rahallisia korvausvaatimuksia myös hankkeessa kaupunkia edustaneelle henkilölle. Puhumattakaan millainen henkinen ja julkisuudellinen tragedia siinä voi koitua koko kylälle.

 

Mistä sitten tietää, mikä riski on järkevä riski? Ei välttämättä mistään. Taustaselvityksiin ja konsulttien prujuihin on hyvä nojata päätöksenteossa, mutta niistä ei kannata hakea totuutta.
Ei ole helppoa olla kunnanisä tai -äiti. Helppoa on huudella, että hei tästä ja tästä sellutehdas- / lentokenttä- / konserttihallihankkeesta voisi ottaa kopin. Lisäksi osaan asioista ei voi vaikuttaa, kuten globaalin talouden heilahteluihin ja muuttoliikkeeseen.

 

Uusia avauksia pitää silti elääkseen tehdä. Aluetutkija Timo Aro on todennut, että pelkillä omakotitalotonttien kaavoittamisella yhdenkään keskuksen asukasluku ei kuitenkaan lähde kasvuun. Pitäisi siis kehittää yritystoimintaa, tapahtumia, palveluita, liikenneinfraa.
Toisaalta pitää löytää rohkeus olla tuhoamatta teollisuustoiminnan takia vaikkapa luontoarvoja, joita jokainen kunta korostaa markkinoinnissaan. Kaksinaismoraali ei näytä hyvältä ulospäin. Luonnonläheisyydellähän (sivulauseissa) Mänttä-Vilppulankin hanketta lopulta markkinoidaan.

 

Koppia voi ottaa toki arkisemmissa asioissa joka päivä. Ne ovat siellä jossain uusien tienvarsimainosten (uusi pinkki toimii hienosti) ja lentokenttäkompleksien välissä.
Keskikokoisten ja pienten kuntien matalan riskin syömähammas voi olla esimerkiksi viestintä ja tapahtumat, joihin on selkeästi Orivedellä satsattu viime vuosina.
Jokaiseen oljenkorteen ei ole kannattavaa tarttua, vaikka kuntatalouden näkymät olisivat kaikkialla vaikka kuinka huonot. Eli rohkeutta tukea paikallisia versoja, mutta ei ehkä lentokenttäkompleksia.

 

Esa Keskinen

Ranskanrapeat lauantaina koolla Opistolla

Published by:

Oriveden Opistolla järjestetään lauantaina Ranskalainen visiitti -tapahtuma, joka kokoaa ranskalaisten autojen harrastajia ja ajajia yhteen. Pääroolissa ovat vanhemmat klassikot, mutta mukaan sopivat kaikki ranskalaismerkkiset autot. Jokainen voi hurauttaa omalla ranskalaisella menopelillään paikalle.
– Tapahtumassa on yleensä ollut joitakin kymmeniä autoja. Hieman kelistä riippuen tietysti. Tapahtuma ei maksa mitään ja on kaikille avoin. Opistolla on mahdollisuus yöpyäkin, jos tulee paikalle kauempaa, Club Renault de Finlanden puheenjohtaja Jarmo Kankare kertoo.
Ranskalainen visiitti kiertää vuosittain ympäri Suomea ranskalaisten autojen merkkikerhojen järjestettävänä. Tämän vuotisen visiitin vetovastuussa on Renault-klubi, virallisemmin siis Club Renault de Finlande.
Orivesi valikoitui tänä vuonna paikaksi muun muassa keskeisen sijainnin ansiosta. Kankareen kontaktina Orivedellä oli Renault-harrastaja ja klubituttu Jussi Hynni. Lauantain tapahtumassa keskitytään autojen ihailuun, niistä keskustelemiseen ja muiden harrastajien tapaamiseen.
Merkkiharrastus onkin Kankareen mielestä paljon enemmän kuin pelkkää autojen kunnostamista ja niillä ajamista. Yhteisöllisyyttä ja uusia tuttavuuksia. Kankareen arvion mukaan ranskalaisten autojen tapahtumaa on järjestetty lähemmäs 30 vuotta. Mukana on jopa kolmannen polven harrastajia. Renault-kerholla on myös oma vuosittainen kesäkokoontumisensa, joita on järjestetty Ranualla asti.
– Kavereilla oli ranskalaisia autoja, sitä kautta harrastus oikeastaan lähti. Hyvästä porukasta. Kai harrastuksen kohteena voisi olla jokin muukin merkki, mutta se on nyt ranskalainen, tällä hetkellä Megane-mieheksi tunnustautuva Kankare toteaa.

 

Toiset rakastavat ranskalaisia autoja, toiset inhoavat. Jotkut vannovat saksalaisen autonvalmistusperinteen nimiin, ja yhdet ovat saabisteja. Vaikka auton osien valmistus olisi siirtynyt muualle automerkin kotimaasta tai valmistus lakannut kokonaan, merkkiuskollisuus elää.
– Siinä on sellaista sopivaa hulluutta, Kankare kuvailee naurahtaen.

Ranskalainen visiitti Oriveden Opistolla 27.5. kello 10–15.

Testissä: uudet kunnanvaltuutetut

Published by:

Kuntavaalit olivat ja menivät. Ehdokkaat ovat vaienneet. Facebookin Orivesi-ryhmä on siirtynyt keskustelemaan sukupuolisuudesta opinnäytetyökyselyä koskevan päivityksen alle. Ihanan rauhallista.

Ylen Äänet on annettu, entä nyt? Näin ajattelee uusi valtuustosi -verkkojutun (10.4.2017) pohjalta voi hieman arvioida tulevaa neljää vuotta.
Oriveden osio perustuu 28 valitun vaalikoneisiin antamaan vastaukseen, kun kuntaan valittiin yhteensä 31 valtuutettua. Valtuutetut ovat laajalti sen kannalla, että kaupungin pitää helpottaa kesämökin muuttamista ympärivuotiseksi asunnoksi. Tämähän on ihan kannatettava idea, jäämme seuraamaan tilannetta.
Lisäksi uudet valtuutetut haluavat tonttialea uusille asukkaille. Lähes yksimielisiä ollaan myös siitä, että peruskoulujen määrää ei pidä tulevalla vaalikaudella vähentää laisinkaan. Eipä niitä enää monta olisi vähennettäväksikään.

Uusi valtuusto on myös vahvasti sitä mieltä, että sosiaali- ja terveysyhteistyö Tampereen kanssa on Oriveden kannalta onnistunut ratkaisu. Sote tullee siis jatkumaan samansuuntaisena, ainakin vielä hetken.
Tuleva valtuusto tulee kohtaamaan historiallisia hetkiä, kun sosiaali- ja terveyspalvelut todennäköisesti siirretään pois kuntien vastuulta. Kuntaliiton asiantuntija Jenni Kuja-aro on arvellut tämän vapauttavan resursseja. Niiden suuntaamista kannattaisi jo alkaa miettiä. Elinvoimaisuus? Koulut? Uusiutuva energia? Entä joudutaanko työvoimaa vähentämään?

Oriveden markkinointi jakoi valtuutettuja Ylen kyselyssä. Markkinoidaan joko väärin tai ei ihan niin väärin. Yhtä kaikki, markkinointi vaikutti olevan keskeinen vaaliteema monelle. Paikkakunnista haetaan usein tietoa ensimmäisenä Wikipedia-artikkelin kautta. Se kannattaa pitää jiirissä. Itse markkinoinnissa saa olla särmää.
Itselleni ovat parhaiten jääneet mieleen itseironiset ja rujotkin iskulauseet. Eräs konduktööri kertoi hyvän kaskun aikanaan Porin-junassa: ”Vai Orinvedelle on matka? Ei sentään ruunan kuselle!”

Takaisin asiaan. Valtuutettujen tyhjänpäiväinen morkkaaminen on pelkkää laiskuutta. Ota siis itse selvää ja osallistu. Kuntapolitiikka ei ole helppoa. Tulossa on sotea ja maakuntauudistusta.
Monenlaista myrskyä on mennyt kuntien yli ennenkin. Kuntajärjestelmämme pohjana on vuoden 1865 kunnallisasetus eli Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallis hallituksesta maalla. Kunnat perustettiin siis nälkävuosien Suomeen. Ei mikään helppo alku.
Pahoja paikkoja on ollut sittemminkin. Ensimmäiset yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvat kunnallisvaalit järjestettiin 1918, kun iso osa äänestäjistä virui vankileireillä. Kiperiä vaiheita seurasi 1920-luvulla, sitten tuli maailmansota ja evakkosijoittamiset.
Kyllä me tästäkin kaudesta selviämme.

Joulupukkikisaan tuli yli 400 vastausta

Published by:

Pukin naamarin takaa kurkisteli monelle tuttu kasvo. Kisan vihjeet juupajokelaisesta puolukkapäivien helpottajasta veivät suurimman osan veikkaajista Kopsamolla asuvan yrittäjän jäljille. Kuukuppeja valmistavan Lunette-firman Heli Kurjanenhan se pukki oli!

Perinteikkääseen joulupukkikisaan tuli yhteensä 407 vastausta, joista jopa 371 osui oikeaan. Erityisesti juupajokelaiset vastaajat tunnistivat oman kylän naisen.

Kisaan tuli myös hieman villimpiä vastauksia. Yksi uumoili pukin olevan Juha Mieto, toinen Leonardo DiCaprio. Oriveden Sanomien omaa väkeäkin veikattiin, mutta kyseessä ei ollut Hannele Havas tai Heli Rahkonen.

Vastaajien keskuudesta voittajaksi arvottiin Jani Jokinen Lylystä. Oikean vastauksen löytymisessä avitti puoliso Satu Jokinen. Kurjanen on heille tuttu entuudestaan.
– Olemme myös yrittäjiä näillä suunnilla, joten veikkaus oli meille helppo, Jokiset kertovat.

Voittaja saa Oriveden Sanomien 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi 90 euron lahjakortin paikalliseen liikkeeseen.
Lisäksi Oriveden Sanomien palkinnon saajaksi arvottiin Hilja Jokinen, Aune Repo ja Armi Oksa.

Herrasmies huligaanien lajissa

Published by:

Jussi Viljanen alkoi pelata rugbya miesten tasolla 15-vuotiaana. Nyt Viljanen on sopinut puoliammattilaissopimuksen Englantiin. Nuori mies on kulkenut tien Oriveden Suojan kentältä Suomen ykköspelaajaksi.

 

Aamuisin ohikulkijat saattoivat ihmetellä jämerää hahmoa. Suojan kentällä juoksenteli nuori mies yksinään, temppuillen soikean pallon kanssa. Pian tuo nuori temppuilee Lontoossa.

Orivesiläislähtöinen Jussi Viljanen, 23, on rugbyn kärkinimiä Suomessa. Hän on sopinut puoliammattilaissopimuksen lontoolaisen Dartfordin kanssa. Dartford pelaa Englannin viidennellä sarjatasolla. Suoritus on kova lajissa, joka on yksi maailman suosituimmista.

 

Ennen lähtöä Viljanen on käymässä Orivedellä. Kuopiossa asuva nuorimies on ehtinyt viikonlopun aikana tavata paikkakunnalla asuvia perheenjäseniä ja vanhoja kavereita. Muuttovalmistelut ovat nekin käynnissä. Tyttöystävä lähtee jo hieman aikaisemmin Britteihin. Hän vaihto-opiskelee Bradfordissa, Englannissa. Viljanen itse opiskelee tällä hetkellä Savonia-ammattikorkeakoulussa.

Nyt on palattu rikospaikalle. Täältä kaikki alkoi, Suojan kentältä. Rugby vei nuorta poikaa. Viljanen järjesti lukio-opintonsakin niin, että pääsi aamulla harjoittelemaan pariksi tunniksi ennen luentoja. Nyt ilta-auringossa hän muistelee, kuinka keksi aikanaan käyttää moukarihäkin verkon tolppia maalina harjoitellakseen maalipotkuja.

– Kun niitä levitti vähän etäämmälle toisistaan, se toimi aivan hyvin.

Rugby on Suomessa nuori laji.

– Lähes kaikki suomalaiset pelaajat tuntee nimeltä, Viljanen sanoo.

Kuvaavaa on, että Viljanen ja muutama muu muodostivat Orivedellä Suomen ensimmäisen juniorijoukkueen Lauri Ojanperän johdolla. Ojanperä oli Orivedellä opettajana ja lähti vetämään poikien rugbyjoukkuetta. Itse hän oli konkari Tampereella miesten SM-sarjajoukkueessa.

Sinne Viljanenkin lähti. Hän pelasi ensimmäisen SM-sarjapelinsä 15-vuotiaana Tampere Rugby Clubin riveissä. Silloin hän tuli kentälle vaihdosta. Toisessa pelissä Viljanen pelasi koko matsin ja teki hattutempun. Pian hänet asetettiin kuitenkin pelikieltoon. Rugbyliitto huomasi, että sääntöjen mukaan alle 17-vuotias ei saa pelata miesten sarjatasolla.

– Silloin vitsailtiin, että olin liian hyvä, joten meikäläinen piti siirtää sivuun. Mulle haettiin sitten poikkeuslupaa, Viljanen naurahtaa sydämellisesti.

Tampereen riveissä hän voitti Suomen mestaruuden 2013. Finaali oli tiukka ja päättyi yhden pisteen erolla 24–23. Muutettuaan Kuopioon hänestä tehtiin välittömästi Kuopio Rugby Clubin kapteeni. Maajoukkueessa Viljanen on pelannut useamman vuoden.

– Pelasin varmaan urani parhaimman pelin Bosniaa vastaan vuonna 2014.

Suomi oli häviöllä jo 20–0, mikä tarkoittaa noin kolmen maalin takaa-ajoasemaa. Suomi voitti pelin kuitenkin muutamalla pisteellä, pitkälti Viljasen ansiosta. Hän teki kaksi tryta eli juoksumaalia, ja tuli valituksi pelin parhaaksi.

– Se oli aikamoinen rynnistys.

img_9398verkkoonpieni

Viljanen oli jo lapsena monipuolinen liikkuja. Yleisurheilua, jalkapalloa ja monia muita pallopelejä. Ennen rugbya hän pelasi jääkiekkoa. Yläasteella Viljasen ikäluokan pelaajia jätti aktiivisen jääkiekon pelaamisen ja joukkue pieneni. Piti etsiä jotain tilalle.

Vaihto kontaktilajista toiseen kävi luontevasti. Rugby on viihdyttävä laji. Siinä on kaikkea, mitä urheilulta kaivataan: vauhtia, vaaraa ja strategiaa.
Lisäksi Viljaseen ovat alusta lähtien vedonneet lajiin liittyvät arvot. Ne sisäistetään osaksi lajia ja elämää.

– Ero moneen muuhun lajiin on esimerkiksi vastustajan ja tuomarin kunnioittaminen. Isoinkin pelaaja sanoo rikkoessaan tuomarille sorry, sir. Jos muissa lajeissa on säännöt, niin rugbyssa on lait.

Väkivaltaiselta vaikuttava peli on pohjimmiltaan rehtiä.

– Rugbyssa on kontaktia. Voit ratkaista asiat sääntöjen puitteissa pelaamalla kovaa.

Viljanen viittaa myös ikuiseen vastakkainasetteluun serkuslajien, jalkapallon ja rugbyn välillä.

– Jos saat futiksessa keltaisen, siinä on puoli joukkuetta kitisemässä tuomarin ympärillä. Vaikka ymmärränkin sen tarkoituksen, mielestäni se ei kuulu joukkueurheiluun.

Kliseinen sanonta kuuluukin, että jalkapallo on herrasmiesten peli, jota pelaavat huligaanit, mutta rugby on huligaanien peli, jota pelaavat herrasmiehet.

Herrasmiestä rauhallisesti ja harkiten puhuva Viljanen muistuttaakin. Kehonrakennusta tosissaan harrastanut Viljanen on omiaan pelinrakentajan paikalle. Hänellä on sopivassa määrin vahvuutta, nopeutta ja peliälyä.

Toisiaan ruhjovien pelaajien herrasmiesmäisyyteen kuuluu myös sosiaalinen puoli. Sarjatasosta riippumatta asiaan kuuluu, että pelin jälkeen mennään vastustajan kanssa syömään ja jutellaan pelistä.

– 80 minuuttia tapellaan kentällä. Sen jälkeen pilli soi, kätellään ja lähdetään vastustajien kanssa viettämään iltaa. Muistan lätkäajoilta, että jos pelissä tapahtuu jotain ikävää, niin siitä voi jäädä kauna.

Rugbypiireissä tilanteet selvitellään pelaamalla ja pelaajan kanssa pelin jälkeen yhdellä tuopillisella. Juuri seurallisuus pallopeleissä meitä taitaa viehättää. Joukkuelajit ovat ominaisia ihmiselle, sosiaaliselle eläimelle. Uudessa-Seelannissa rugby muistuttaakin uskontoa. Suomen kokoinen valtio tuottaa jatkuvasti maailman parhaita pelaajia.

img_9410verkkoonpieni

Viljanen on pelaajaksi vielä nuori iältään. Maailmanluokan pelaajat ovat tosin aloittaneet täysimittaisen harjoittelun jo lapsena, kun Viljanen oli jo lukiolainen harjoitellessaan tosissaan. Viljanen on kuitenkin ylittänyt Suomen tason. Englannissa Viljaselle tarjotaan ylläpito ja järjestetään työmahdollisuuksia, mutta ei makseta palkkaa.

– Pääsyy ulkomaille lähdössä on se, että voi oikeasti kehittyä paremmaksi ja testata sitä omaa tasoa. Näkee vähän, mitä pelaaminen on kovemmissa sarjoissa. Siellä, missä laji on oikeasti iso.

Vaikka häntä on jo tiedusteltu pelaamaan vielä kauemmas ulkomaille kovempaan liigaan, hän on realistinen.

– Voi olla aika kova haaste, että saisi rahaa ammattilaisena. Suomen mestaruus olisi vielä kiva voittaa. Kerta ei riittänyt.

Keltaisessa pelipaidassaan palloa pyörittelevä Viljanen poseeraa kuin luonnostaan. Kuvaamisen jälkeen hän pukee sponsorihupparin takaisin päälleen. Viljanen on melkoinen kultakimpale suomalaiselle rugbylle. Keulakuva, joka raivaa lajille tietä marginaalista. Hän on esimerkiksi ensimmäinen suomalainen rugbypelaaja, joka on perustanut omat sosiaalisen median sivunsa, ja kommunikoi niillä englanniksi, tietenkin. Seuraajia on satoja.

Viljanen on hyvin perillä myös mainostajien lajiin kohdistuvasta kiinnostuksesta. Hän on ollut mukana pohtimassa lajin yhteisiä markkinointisuunnitelmia. Viljasen mielestä rugby sopisi suomalaiseen mielenlaatuun, vähän kuin jääkiekko. Suomessa muutama suosittu laji, kuten jääkiekko ja jalkapallo, vie valtaosan junioreista.

– Olympialaiset toivat ensi kertaa mukana olleelle rugbylle valtavasti huomiota. Kun joku pääsee ulkomaille ja tehdään töitä lajin parissa, niin harrastajamäärät kasvavat, Viljanen toteaa.

Hän uskoo, että rugbya aletaan hiljalleen pitää oikeana lajina myös Suomessa. Se palkitsee varmasti vielä enemmän kuin parhaan pelaajan pystit.

Kun tämä juttu ilmestyy, Viljasella on muutakin tekemistä. Keskiviikkona iltapäivällä lentokone vie herrasmiehen seuraavaan seikkailuun. Pelaamaan huligaanien peliä sen syntykotiin.

 

Viljanen pelaa Suomen paidassa Viroa vastaan 22.10 Helsingin Myllypurossa.

 

img_9465verkkoonpieni

RUGBY

  • rugby on kehittynyt Rugby Schoolissa Rugbyssä Englannin Warwickshirellä pelatusta jalkapallon esimuodosta
  • rugby on jakautunut kahteen erilliseen muotoon rugby unioniin ja rugby leagueen
  • rugby unionin säännöistä on myös kehitetty oma seitsemän pelaajan joukkueella pelattava versio, jota nähtiin pelattavan Rion olympialaisissa
  • rugbyssa ei saa syöttää käsillä palloa eteenpäin, vaan palloa täytyy kuljettaa kantamalla, taaksepäin syöttämällä tai potkimalla
  • pisteitä tehdään kuljettamalla pallo vastustajan maaliviivan yli siten, että se koskettaa maata maalialueella (try), potkaisemalla pallo maalihaarukan läpi (conversion) maalipotkusta, jonka joukkue saa tryn jälkeen, pudottamalla kesken pelin pallo maahan ja potkaisemalla siitä (pudotusmaali eli dropgoal) tai rangaistuspotkuista
  • eri maalintekotavoista annettavat pisteet vaihtelevat
  • lajin kärkimaita ovat Uusi-Seelanti, Australia, Etelä-Afrikka, Brittein saarien valtiot, Argentiina, Ranska, Italia ja Fidzi

 

Kun tekee omaa juttua, on siinä paras

Published by:

NÄKÖKULMA
Miika Söderholm

 

Rakennettiin kitarat. Se oli jo mielenkiintoista sinänsä.

 

Tylsyys. Kun sunnuntaisena iltapäivänä seuraa kelmeässä auringonvalossa pölyhiukkasten laskeutumista ja kello seinällä hiljaa raksuttaa, on selvää, että pikkuhiljaa alkaa tuntua tylsältä. Nykyään voi tällaisessa tilanteessa tietenkin heti tehdä jonninjoutavia somepäivityksiä, mutta ennen vanhaan sekään ei ollut mahdollista. Päivän lehdetkin oli jo luettu moneen kertaan eikä radiosta tullut mitään ja telkkariohjelmat eivät olleet vielä alkaneet.

Ihmismieli kaipaa kuitenkin toimintaa ja kun olin sitä lajia, joka aina valittiin toiseksi viimeisenä pesäpallojoukkueeseen liikuntatunnilla – viimeisenä valittiin se, joka ei suostunut edes liikkumaan paikaltaan – piti toimeliaisuus suunnata toisaalle. Tekniikan Maailma -lehteä selatessa tuli vastaan kitaran rakennusohjeet ja siitähän saimme kaverini kanssa kimmokkeen. Rakennettiin kitarat. Se oli jo mielenkiintoista sinänsä.

 

Nykyään voi ostaa paremmat soittimet kaupasta satasella, mutta opittiinpa käden taitoja ja kitaran rakennetta. Kitaroiden valmistuttua oli loogista rakentaa myös vahvistimet, ja niin tehtiin. Edelleen loogisena seurauksena tästä oli bändin kokoaminen ja soittamaan opettelu.

Opeteltiin soittamaan kaikenlaisia biisejä, Hurriganesia, Status Quota, Santanaa ynnä muuta, mitä nyt mieleen juolahtikin. Pian kuitenkin huomattiin, että muiden matkiminen oli hiukan masentavaa, kun ei se meidän suorituksemme ihan välttämättä kuitenkaan yltänyt alkuperäisesittäjien tasolle. En tarkkaan muista, mikä oli ensimmäinen biisi joka väsättiin itse, mutta epäilen vahvasti, että sen nimi oli Farmer Johnson ja se oli kantria!

Aika pian kuitenkin päättelimme, että musa saattaisi mennä paremmin perille suomen kielellä ja Blackout tuntui myös vähän tyhmältä nimeltä, joten nimesimme bändimme Ypö-Viideksi, joka tuntui myös ihan tyhmältä nimeltä, mutta se kuitenkin jäi.

Discdogs -verkkokaupassa on näköjään yksi kappale myynnissä, hinta 249 euroa

Biisejä rupesi pikku hiljaa syntymään. Yhä levyttämättömiä klassikoita (ehkä syystäkin) olivat muun muassa Amerikkalainen auto, Tupakointi kielletty sekä Mittavirhe makkarassa! Amerikkalainen auto oli tietenkin amerikkalaisauto-vastainen laulu, Tupakointi kielletty oli puolestaan tupakoinnin rajoittamista vastaan (!) ja Mittavirhe makkarassa lehdestä luettuja lauseita yhdistelevä dadaistinen teos!

Sitten keksimme biisin nimeltä Energia on a ja o. Nyt tuntui se oma ääni löytyneen! Äänitimme biisin kaksiraitamankalla kellarikämpässä ja painatimme siitä omakustanteen, jota kauppasimme viiden markan hintaan kädestä käteen ja postimyynnillä. Nyttemmin se on keräilyharvinaisuus josta pyydetään älyttömiä summia, esimerkiksi discdogs -verkkokaupassa on näköjään yksi kappale myynnissä, hinta 249 euroa.

Tästä seurasi sitten lisää äänitteitä, keikkoja ynnä muuta hauskaa muisteltavaa loppuiäksi.

 

Touhuilua on jatkettu yhdessä ja erikseen näihin päiviin asti eri bändeissä, en sanoisi tätä harrastukseksi saati ammatiksi, pikemminkin elämäntavaksi. Kokeilin joskus 90-luvulla jopa ihan ammattilaiseksi ryhtymistä, mutta se tappoi hauskuuden välittömästi, kun alkoi toimeentulo huolettamaan. Älä jätä päivätyötäsi! Se antaa täydellisen taiteellisen vapauden, kun ei tarvitse miettiä, mistä se leipä tulee. Joten teen biisejä, levyjä ja keikkoja silloin, kun sattuu huvittamaan.

Jos katselee näitä musiikkikilpailuohjelmia telkkarista, voi helposti saada kuvan, että taiteessa on kyse kilpailusta. No ei ole. Nämä ohjelmat antavat täysin väärän kuvan siitä, mistä pitäisi olla kyse. Se paraskin laulaja on oikeasti vain kopio jostakin alkuperäisestä. Loput sitten tietenkin nauretaan ulos ja passitetaan takaisin sinne, mistä ovat tulleet.

Jos katselee näitä musiikkikilpailuohjelmia telkkarista, voi helposti saada kuvan, että taiteessa on kyse kilpailusta. No ei ole.

Mitä tällä haluan kertoa? Säilytä intosi, kulje omia polkujasi. Älä lannistu. Teet sitten mitä tahansa omaehtoista asiaa, ei välttämättä musiikkia. Kun tekee omaa juttua, on siinä silloin paras. Olen aika taitamaton laulaja eikä tuo kitaransoittokaan suju ihan Albert Järvisen malliin, mutta oltiinpa biiseistäni mitä mieltä tahansa, niin ne ovat jumankauta omiani, eikä niitä olisi kukaan muu pystynyt tekemään!

Tekninen taitavuus ei ole kaikki kaikessa. Onko väärin, jos ei osaa laulaa puhtaasti? Miten tylsä ajatus! Onko taiteessa muka jotain sääntöjä olemassa? Mitä väliä, pääasia, että tunne välittyy.

Yhdistysrekisteristä poistumassa paikallisia yhdistyksiä

Published by:

Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) poistaa yhdistysrekisteristä toimintansa lopettaneita yhdistyksiä tammikuussa 2017. Poistomenettely perustuu heinäkuussa 2016 voimaan tulleeseen yhdistyslain pykälään.

Poistomenettelyyn on otettu mukaan yhdistykset, joiden viimeisestä yhdistysrekisteriin tehdystä ilmoituksesta on kulunut vähintään kaksikymmentä vuotta ja joiden toiminnan ei muutoin ole syytä olettaa jatkuvan.

Joukossa on myös yhdistyksiä Orivedeltä ja Juupajoelta, jotka eivät ole lopettaneet virallisesti toimintaansa.

Yhteensä poistomenettelyssä on mukana noin 40 000 yhdistystä. Näiltä yhdistyksiltä ei ole tullut ilmoitusta yhdistysrekisteriin vuoden 1995 jälkeen. Poistumassa voi siis olla vielä toiminnassa olevia yhdistyksiä, joilla ei ole ollut tarvetta ilmoittaa muutoksista PRH:lle.

Toisaalta yhdistyksen tietojen päivittäminen vuosittain tuo kustannuksia yhdistykselle. Esimerkiksi yhdistyksen puheenjohtajan tai nimenkirjoittajan vaihtuminen sähköisessä asiointipalvelussa maksaa 20 euroa.

Ilmoitus toiminnan jatkumisesta tulee tehdä yhdistysrekisteriin 12.1.2017 mennessä.

 

Lista poistomenettelyssä mukana olevista yhdistyksistä (pdf, 21.48 Mt)

 

PRH:n virallinen kuulutus ja ohjeet ilmoituksen tekoon.

Puinnit etenevät sateista huolimatta

Published by:

Oriveden ja Juupajoen seudulla on päästy puimaan kuurosateista huolimatta.

Jukka Äikäs pui Suomasemassa ohraa rehuksi. Keväällä kylvetty ohra pääsi jo kypsymään vähän liiaksikin lämpimän jakson aikana.

– Toisaalta se on niin kuivaa, ettei se ime sadetta itseensä niin paljoa, Äikäs pohtii.

Äikäs tekee yhteistyötä Mika Kurjasen kanssa, joka välittää viljan Pessin tilalle Ruovedelle. Lisäksi Äikkäällä on puitavana mallasohraa.

 

IMG_9873 jukka ja julius verkko

Puintihommia kahden polven voimin. Jukka Äikäs ja Julius Äikäs, 6, puivat viikonloppuna Suomasemassa. Puinnit aloitettiin jo viikolla, mutta voimakkaat kuurosateet ovat tämän tästä pakottaneet keskeyttämään hommat.

 

Lue lisää puinneista keskiviikon Oriveden Sanomista.

Hyvät tavat kunniaan -kampanja kitkee kiusaamista

Published by:

Koulut alkavat ensi keskiviikkona, mikä nostaa myös koulukiusaamisen puheenaiheeksi. Kampanja tähtää turhan ja typerän lieveilmiön poistamiseen.

Yhteiskoulun oppilaille tehdystä Tampereen seutukunnan nuorisokyselystä kävi ilmi, että Orivedellä kiusataan valitettavan paljon toisia nuoria. Tutkimusten mukaan toistuvan kiusaamisen kohteeksi joutuu keskimäärin 6–10 prosenttia oppilaista.

Orivedellä yläkoulussa sanallisesti kiusatuksi kokee tulleen jopa 22 prosenttia oppilaista ja fyysisesti 10 prosenttia.

Kiusaaminen yleensä vähenee lasten kasvaessa, eli kiusaaminen on alakouluissa vielä yleisempää. Kiusaamisella on kauaskantoiset vaikutukset ihmisen elämään ja pahimmillaan se voi lamauttaa nuoren ja nuoren aikuisen elämän kokonaan estäen esimerkiksi jatko-opinnot ja elämän suunnittelun. Myös kiusaaja itsellään voi olla ongelmia, joista kiusaamisen tarve kumpuaa.

 

Nyt kiusaamiseen puututaan positiivisesti suuntaa muuttaen MLL:n Oriveden yhdistyksen sekä kaupungin etsivän nuorisotyön ja nuorisopalveluiden aloitteesta vaikuttamalla lasten ja nuorten sekä aikuisväestönkin tapoihin toimia.

Tarkoituksena on, että jokainen voi vaikuttaa omalta osaltaan hyvien tapojen parantamiseen ja kiusaamisen vähentämiseen kunnioittamalla itse muita ja puuttumalla havaittuihin epäkohtiin.
Hyvien tapojen tärkeyttä ja kiusaamisteemaa otetaan esille esimerkiksi Eskarista ekaluokalle- tapahtumassa Säynäniemessä 8. elokuuta. Tarkoituksena on tuoda teemaa esille eri paikoissa kaikenikäisille lapsille sekä erilaisissa lasten ja nuorten tapahtumissa. Lisäksi myös vanhempien muistuttaminen asian tärkeydestä on tarpeellista. Nuorten omaa näkökulmaa teemaan liittyen tuovat omilla projekteillaan esiin ainakin Tredun liiketaloudenopiskelijat järjestämällä toimintaa ja tapahtumia.

 

Aloitteen tekemät tahot haastavat kaikki yksityiset henkilöt, paikalliset yhdistykset ja yritykset mukaan ”Hyvät tavat kunniaan” -kampanjaan. Varsinkin nuoria kannustetaan osallistumaan kampanjaan.
Tavoitteena on, että jokainen omalta osaltaan puuttuu mahdollisiin epäkohtiin heti.

Jos asian tiimoilta tulee kysyttävää tai joku haluaisi omalta osaltaan konkreettisesti osallistua tavalla tai toisella toimintaan, niin yhteyttä voi ottaa vapaa-aikaohjaaja Petteri Lähteenmäkeen, puh. 040-1339216 ja petteri.lahteenmaki@orivesi.fi tai MLL:n Oriveden yhdistyksen puheenjohtajaan Marika Mäkiseen, puh. 0400-406363 ja marikamakinen@gmail.com.

Eskarista ekaluokalle- tapahtumassa Säynäniemessä 8. elokuuta.

Ilta-auringon kesätunnelmaa heinäkuun kesäkuvassa

Published by:

Koirat lenkkeilevät ilta-auringossa Heta Kuivasen tunnelmallisessa kuvassa, josta tuli heinäkuun kuva Oriveden Sanomien Kesäilo-valokuvakilpailussa. Välipalkintona kuvaaja saa teettää Foto-Hakalassa kuvakirjan omista kuvistaan.

Kukkaistyttö Aino hymyili kuvaajalleen Satu Salomaalle niinikään välipalkinnon. Ainon kesäilo on kesäkuun kuva.

2706 Satu Salomaa_Ainon kesäilo

Kukkaistyttö Aino hymyilee kesäkuun Kesäilo-voittokuvassa.

 

Vielä on kesää jäljellä, ja Kesäilo-kilpailu jatkuu. Pääpalkinto on isompi kuvakirja voittajan omista kuvista. Sen raati ratkoo viidelle kuvaajalle. Lähettäkää siis kesäisiä otoksianne lehdelle sähköpostitse osoitteella toimitus@orivedensanomat.fi

Kesäkuvakisan antia on katseltavissa Oriveden Sanomien Facebook-sivuilla.