Author Archives: Anne Kotipuro

Nevan esikoislevy on soljuvaa kotimaista

Published by:

Orivesiläisbändi Neva julkaisi tammikuun lopussa esikoislevynsä Vuodenajat ovat hylänneet meidät.
Suomenkielistä uutta, kevyttä rockmusiikkia. Tunnelmapaloja kesäfiiliksistä syviin vesiin, toiveikkuutta unohtamatta. Näin luonnehtii bändi itseään.

– Meitä on viisi tyyppiä, joilla kaikilla omat suosikit, tässä myllyssä ne ovat jauhautuneet. Kyllä me tunnistetaan Nevassa ihan oma juttumme, Niko Hildén ja Hannu Häkli  kuittaavat kysymyksen esikuvista.

Hannu Häkli kuvailee, että alku oli vähän epämääräistä, nyt touhuun on tullut tiettyä määrätietoisuutta ja luovuutta. Koko ajan on uutta muhimassa.
– Kun itse ei välttämättä aina ehdi tai jaksa, on hyvä, jos joku painaa eteenpäin. Hildénin Nikolla ja vähän myöhemmin mukaan tulleella Suhosen Jussilla on ollut intoa panostaa tähän, Hannu kuvailee.

– Jokaisella meistä on oma roolinsa, ei tästä muuten tulisikaan mitään. On rikastuttavaa, että meillä on erilaista osaamista, miehet kuvailevat bänditouhunsa luonnetta.

Kymmenen kappaletta, kestoa 45 minuuttia, tunnelma etenee kevyestä vähän syvällisempään. Hirveän synkiksi ei kuitenkaan heittäydytä. Kolme levyn kappaleista on soinut jo aiemmin singlenä.
Levykanneksi sopivan kirahvitaulun Niko huomasi, kun Eija Mäkelä-Häklin eläintauluja oli esillä Rönnin lastenpäivässä. Ei sitä kauempaa tarvinnut hakea.

Mitä tapahtuu, kun kirppu ja leijona painivat?

Published by:

Kyllä sisaruskateus on rankkaa, vaikkei koko rääpälettä vielä ole edes maailmassa. Sen aistii joka solullaan olemuksestasi Satuteatterin ensi-illan avauskohtauksessa. Ei ihme, jos päätät ottaa hatkat ja lähteä maailmalle mainetta hakemaan.

Samuel Pulkkinen, olet Kirppuna uuden, itse asiassa kantaesityksensä saaneen Kirpun matka maailman ääriin -musiikkisatunäytelmän helmi. Ilmeesi, eleesi, liikekielesi ristikkäisaskeliä myöten kirvoittavat monet naurut. Lauluosuudet olet ratkaissut hienosti puhumalla, ja riimitellyt säkeetkin istuvat suuhusi mainiosti.

Ne säkeet! Näytelmän käsikirjoittaja Jukka Itkonen on piilottanut tekstiin kertta kaikkiaan herkullisia kielikuvia, joita meinaa jäädä tuon tuostakin makustelemaan.

Mutta pientä kirppua kohtaavat matkalla monet vaarat. Me kaikki tiedämme, että maailmalla kaikki eivät tahdo pienille vain hyvää. Luihuja kettuja (sopivasti markkinamiehen elkeitä viljelevä Ilmo Tenhola) ja ketkuja kissoja riittää siellä ja täällä, ainakin ison kaupungin kujilla. Onneksi on myös ystäviä, jotka tarvittaessa auttavat.
Kirppuseni, ihailen itseluottamustasi ja optimistisuuttasi. Ihailen myös komeaa äänenkäyttöä, joka kantaa yleisön takariville asti. Ja miten oletkaan sisäistänyt runsaat vuorosanasi niin, etteivät ne kuulosta vain läpiluetuilta, vaan mukana on aina tunne ja ajatus.

 

Onhan teitä muitakin ihania näyttämöllä. Leijona Sigismund Salo (Eetu Lähteinen) on vahva kuin mikä, mutta samalla hyväksikäytetty näytöseläin, jota rahanahne Kissa Karvanperä (sulavaliikkeinen Iiris Valkeajoki) pitää näpeissään – ja nälässä.
Mainio jänökaksikko (reippaat laulajat Isla Kainulainen ja Silja Rautajoki) kuljettaa tarinaa eteenpäin eikä pienistä hämäänny, vaikka loikkiikin näyttämölle hiukan ennen aikojaan.
Variksiakin on kaksin kappalein (Nella Ottola ja Linnea Uitto), teidän puheenne vain tahtoo jäädä vähän nokan alle… Malttakaa hidastaa hiukan.

Erityismaininnan ansaitsee Lotta Mönkäre herkällä Myrskytuulen laulullaan. Myös hänen taikurikohtauksensa on hykerryttävä.
Sävellykset ovat Esa-Markku Juutilaisen ja Reijo Karvosen käsialaa, ja rikastuttavat hienosti kokonaisuutta. Säestäjä Kristiina Kivistö-Rahnasto myös auttaa tarvittaessa nuoria laulajia, jos sanat meinaavat unohtua. Plussaa huiluosuuksista!

 

Puvustus on ihan huippua, kiitos Kati Joen ompelutaitojen! Kaikki natsaa yhteen, ja asuissa on sopivasti näyttävyyttä. Kati on osallistunut myös lavastuksen toteutukseen yhdessä valaistusmestari Tapani Neron kanssa, samoin kuin Näpsän lapset sienillään. Metsää riittää mukavasti edessä ja takana.
Aurinko (Jessica Kvist) ja Kiertotähti (Sabina Ali) ovat puvuissaan ihan oma lukunsa. Heidän kohtaamisensa korostaa osaltaan tarinan sadunomaisuutta, ja eläinhahmojen puvut taas sallivat kunnon liikehdinnän painia myöten.

 

Siili Taneli Harmaisen piikit vain rapisevat keinutuolin pinnoihin, kun hän istuskelee teetä nauttien kodikkaassa mökissään. Siilin osaan ei esiintyjää löytynyt, joten ohjaaja Kari Honkanen ryhtyi siiliksi ja debytoi Satuteatterin näyttämöllä.
Hänen hahmossaan on sopivasti haikeutta, mutta lopullisen poislähdön tunnelma ei kuitenkaan käänny ahdistavaksi. Kaiken kaikkiaan näytelmä sopii aika pienillekin.

Kirppukin huomaa lopulta, että kotona on oikeastaan ihan hyvä olla, ja riemastuttaa paluullaan ikävöivät vanhempansa (Ella Timonen ja Iisakki Tuomaala).
Erityispisteet kaikille reippaille laulajille! Se ei varmasti ole helppoa salintäyden yleisön edessä. Esitystä on vielä kolme kertaa jäljellä, joten kiiruun vilkkaa Suojalle kokemaan jotakin ihan erityistä. Ensimmäinen niistä on jo tänään keskiviikkona.

 

Kokki, joka kuusikymppisenä aloitti hotellinpidon

Published by:

Istumme Jussi Teppolan kanssa entisen Opiston tiloihin syntyneen hotelli Sointulan aamiais- ja oleskeluhuoneessa. Vaikka nettisivut olivat vasta valmistumassa, varauksia on tullut jo mukavasti, ja kesää kohti kysyntä vain kasvaa. Paikalla on myös vaimo Birgit, joka edelleen tekee kolmea päivänä viikossa omaa työtään vanhusten kanssa Tampereella Viola-kodissa.

Siivoamista riitti, mutta varsinaista remonttia ei juuri tarvinnut tehdä. Kuukauden päivät aherrettiin täysillä ennen ensimmäisiä majoittujia. Oleskelutilaan hommattiin astianpesukone, samoin vieraiden käytössä on pyykkikone ja ruoanlaittovälineitä.
– Yllättävän paljon meni vuodevaatteisiin, jotka on teetetty varta vasten tänne, ei mitään kaupan halpislakanoita.
Ravintolan keittiö päärakennuksessa on jo kunnossa, salia vielä laitettiin.
– Ei sen ihan näin pitänyt mennä, mutta olihan tästä ollut jo monta vuotta puhetta Ahlmanin kanssakin. Jo pari vuotta sitten yritin tätä vuokrata, mutta pitivät ennemmin tyhjillään, hän kuvailee.

 

– Firma on liikaakin henkilöitynyt minuun, aina pyydetään – edes laulamaan, Jussi pohdiskelee.
Laulaminen on kulkenut Jussin mukana mukana lukuun ottamatta 25 vuoden taukoa, kun pikkupoikaa raahattiin laulamassa jos missä kissanristiäisissä. Se ahdisti niin, että sanatkin unohtuivat. Kun karaoke sitten tuli, kesti kauan, ennen kuin hän tarttui mikrofoniin.
– Itsekseni saatoin laulaa, vaikka Kalastajatorpan pitkässä käytävässä rakennusten välillä. Siellä oli mahdottoman hieno akustiikka, vetäisin siellä Hopeisen kuun ja joku oli kuullut, kehuivat ääntäni. Sitten ravattiinkin kaikissa karaokekuppiloissa, Birgit kulki matkassa.
– Orivedellä aloin myös ottaa laulutunteja. Näyttelemisestä tykkäisin enemmänkin, jos olisi aikaa käydä harjoituksissa. Ehkä minä vielä kokeilen jossakin kesäteatterissa!

Ralli oli 30 vuotta sitten täysillä Jussin kuvioissa. Leipomoyrittäjänä toimiessaan hän ajoi itse monet rallit ja toimi vuosikausia kartturina, myös taloudellisuusajokisoja tulli kierrettyä pitkin Pohjoismaita.
Viime kesänä Jussi palasi ralleihin nuoren Konsta Saarisen kartanlukijaksi, ja vuosi sitten ajoi itse ensimmäisen kerran 25 vuoteen.
– Selvisin maaliin, enkä edes viimeisenä!

Kuhmoisista alkoi aikanaan WRC-tiimien testimuonitus, kiitos vanhojen tuttavuuksien. Testiporukat tulevat joka kesä, mutta ensi kesänä ralliväki majoittuu Sointulaan, eikä kaikkia aterioita tarvitse enää kuskata metsään.
– Ovat kovia herkkusuita nämä merkkitallien taustajoukot, eivätkä kraanavettä suostu juomaan, pakettiautolasteittain pullovettä on heille kuskattu.

 

Jussin yrittäjäntaival on ollut pitkä, monipolvinen ja usein mutkainen. Rohkeuden puutteesta häntä ei ainakaan voi moittia, mutta oppirahat on maksettu moneen kertaan.
– Ehkä se oli eniten tietämättömyyttä: kun innoissaan lähdetään johonkin, ei loppuun asti ajatella.
Birgit täydentää lempeästi taustalta, että Jussi on impulsiivinen ja herkästi innostuva ja jos on jotakin päättänyt, sen myös tekee.

Loppiaisen aikaan ollut 60-vuotispäivä jäi juhlimatta, kun hotellin aloitus työllisti. Viikonloppuna aikuiset tyttäret kuitenkin yllättivät viemällä Jussin Putous-ohjelman studioyleisöksi. Ehkä ne juhlatkin vielä pidetään, keväämmällä.

 

Lue Jussin värikkäästä kokintaipaleesta keskiviikon lehdessä!

Tarkkaavaisina on istuttu tunnilla, mutta nyt mentiin – lukulomalle!

Published by:

Oriveden lukion abit ovat istuneet ilmeisen tarkkaavaisina oppitunneilla, sillä vuodesta 2017 eli heti lukion alusta lähtien he ovat tarllentaneet opettajien kuolemattomia lausahduksia. Toivottavasti korvien väliin on uponnut muutakin.

Näitä repliikkejä kelpasi hyödyntää torstaina penkkareiden ohjelmassa, olipa niitä päätynyt abivideollekin. Ennen lähtölaulua ja abivideota lukion jättävät lahjoivat tutuksi tulleita opettajia pienillä pehmoleluilla, muuta henkilökuntaa suklaalla.

Tai ei niin ihan pienilläkään. Minna Hannus (nimi korjattu, AK) sai halattavakseen abien sijasta melko isokokoisen laaman. Rehtori-Jarille ja apulaisrehtori (titteli korjattu, AK) Jounille ojennettiin poliisipukuinen pehmo-Jori.

 

Penkkarikuvia ja -tunnelmia lisää keskiviikon lehdessä!

Abilaulu hoilattiin Eppujen Tahroja paperilla -laulun nuotilla, sanat oli kirjoitettu uudelleen. Kirjava joukko valmiina lukulomalle.

Kultavuoren 4B-läiset tuunaavat ja kierrättävät vaatteitaan

Published by:

Kultavuoren luokkien yhteisen Erasmus-esittelyn jälkeen, josta juttua keskiviikon lehdessä, poikkesin vielä 4B-luokassa kysymässä vähän tarkemmin kierrätyksestä. Neljäsluokkalaiset sen jo osaavat!
– Meillä oli tuunaa vaatteesi -valinnaiskurssi, jolla ompelin repun vanhoista farkuista. Oli se vähän vaikeaa, myöntää Elsa Lenkkeri.
Daniel Korkiakoski ompeli vanhoista paidoista tyynyliinoja ja Elsa Keskinen teki paidoista kasseja. Tämä porukka ei varmaan paljon muovikasseja tarvitse!

Pieneksi jääneet vaatteetkin kiertävät tehokkaasti.
– Ne menevät pikkusiskolle, kertoo Sandra Sutinen.
– Ja äidin työkaverien lapsille, jatkaa Iida Sutinen.
– Ihan risat vaatteet laitetaan roskiin, parempikuntoiset UFF:n laatikkoon ja joskus niitä myydään Facebookissa, tietää Oskari Kymäläinen.
Aino Liuskan kotona ne viedään kirpputorille tai annetaan jollekin.
– Menevät meiltä pikkuserkulle, kertoo Emma Vehmas.
Viittaajia on paljon, joten vaatteet näyttävät kiertävän hyvin.

Sillä aikaa, kun toiset tuunasivat vaatteita, osa kokeili, miten kirjoitetaan ulkovaatteista sanoja. Luontotaidettakin tehtiin. Ja ekologista ruokaa.
Neloset kävivät myös ruokakaupassa haastattelemassa kauppiasta hävikin vähentämisestä.

Keväällä on tulossa ainakin tuunaa tavara -valinnaiskurssi ja luontopolkukurssi, jolla tehdään itse rasteja.
Näyttää siltä, että ympäristötietoisuudessa pojista ja tytöistä polvi paranee… Kai teillä jo lajitellaan roskat?

Kultavuoren neljäsluokkalaiset Oskari Kymäläinen ja Romeo Otabor esittelevät riemukkaalla videollaan vegepitsan valmistusta. Tässä maistellaan jo herkullista lopputulosta.

 

Kultavuoren ja Hirsilän kansainvälisessä Erasmus-projektissa uppoudutaan muun muassa energiantuotantoon, kierrätykseen ja hävikkiruoan vähentämiseen sekä tuunataan vanhasta käypää.

LP Vampula vei pisteet Orivedeltä

Published by:

Oriveden Ponnistus pelasi pitkästä aikaa kotihallissaan. Verkon toisella puolella oli LP Vampula, joka vei pisteet mennessään erin 1–3 (18–25, 25–19, 20–25, 23–25).

LP Vampula otti vahvasti ohjat pelissä jo heti alusta asti, kun OrPon puolella eivät pallot tahtoneet nousta.

Valmentaja Sotiris Gkotsis kokeili jo ensimmäisessä erässä kakkospasssari Carina Lehtoa, joka pelin lopussa viipyi kentällä pitempäänkin, mutta passaripeliin ei OrPo kaatunut. Kun pallot eivät oikein nousseet, on kellä tahansa passarilla vaikea luoda kunnon hyökkäyksiä. Vierasjoukkueella pallot taas näyttivät nousevan paikasta kuin paikasta.

 

Kakkoserässä aloitus oli tasainen, mutta tilanteesta 5–5 lähtien OrPo aloitti nousun, jota LP Vampula ei saanut katkaistua sen paremmin tuplavaihdolla kuin kahdella peräkkäisellä aikalisälläkään.

Toisen aikalisän jälkeen keskihyökkäys toi Vampulalle pisteen numeroihin 13–7, ja heti perään OrPon hyökkäysvirhe toisen. Kolmas peräkkäinen piste tuli OrPon käsittelyvirheestä, ja sitten oli jo kotijoukkueella aikalisän paikka. Illan tuomaristo puhalsikin tarkasti käsittelyvirheet molemmin puolin verkkoa.

 

Tästä jatkui taas OrPon pisteiden saalistus, ja erityisesti Carly Beddingfield onnistui hyvin hyökkäyksissään. Seuraava tiukka paikka tuli kotijoukkueen päästyä 20 pisteen paremmalle puolelle. Vieraat alkoivat tilanteesta 21–11 hivuttautua piste pisteeltä lähemmäksi, ja pääsivätkin 17 pisteeseen. Kolmas eräpallo toi kuitenkin kotijoukkueelle erävoiton.

 

Pitkän erätauon jälkeistä kolmoserää mentiin pitkään aivan tasatahdissa, tilanteeseen 10–10 asti, sitten LP Vampula alkoi piste pisteeltä ottaa kaulaa OrPon sekavan pelin siivittämänä. Kotijoukkueen aikalisäkään ei karkumatkaa saanut loppumaan. Tässä erässä vahvoja otteita esittivät varsinkin LP Vampulan juonikas passari, joukkueen kapteeni Mila Viljanen sekä vasurillaan lujaa kakkospaikalta hyökännyt Iina Andrikopoulou. Passarivaihdos Luntamosta Lehtoonkaan ei OrPoa auttanut, ei liioin toinen aikalisä tilanteessa 11–19.

Sitten Vampula jämähtää 23 pisteeseen ja OrPo onnistuu kolmesti peräkkäin. Vampulakin käyttää aikalisän, ennen kuin erä saadaan pakettiin numeroin 20–25.

Neloserää(kin) leimasivat lukuisat syöttövirheet puolin ja toisin. OrPo johti jo 11–9, mutta LP Vampula otti pienen johdon ja sillä mentiin erä loppuun asti. Eroa ei missään vaiheessa ollut kolmea pistettä enempää, mutta kotijoukkue ei vain löytänyt lääkkeitä sen kuromiseen. Silloinkin kun hyökkäykset muuten sujuivat, joku onnistui olemaan juuri verkossa.

LP Vampula kaivoi peliin pallon kuin pallon, vain jonkun kerran nähtiin Lauryn Gillisin mojovia hyökkäksiä kovaa ja korkealta.

Myös OrPon Sanna Häkkisellä oli hyvä ilta, ja hänet palkittiinkin OrPon parhaana. Erä päättyi 23–25 LP Vampulan passarin Mila Viljasen toisen kosketuksen jujuun.

Lue lisää pelistä keskiviikon lehdessä!

Länki-Äijät loihtivat kylänraitin puutorsoihin siistimpää jälkeä ja suojaa sieniltä

Published by:

Talkoot veivät runsaat kaksi tuntia, kun Eläkeliiton Längelmäen yhdistyksen miesalajaosto Länki-Äijät kävi läpi kylänraitin puut ja hoiti niitä hellästi taannoisen Destian urakoitsijan kaltoinkohtelun jäljiltä.

Perusteluna oksien krouville karsimiselle oli tienhoidon vaatima vapaa tila. Tätä eivät Länki-Äijätkään kiistä, mutta työhön käytetty kone vain teki turhan pahaa jälkeä. Siksi he parantelivat karsinnan jälkiä siististi sahalla ja lopuksi sivelivät joka ikisen sahatun oksanpään terva-vernissaseoksella, jotta sienitaudit eivät heti iskisi kauniisiin puihin. Moni pitää nitä kylänraitin komistuksena.

Ylimpänä asiantuntijana puiden hoidossa luotettiin metsänhoitaja Yrjö Vähätupaan. Pieni lumituiskukaan ei työtä haitannut, kun välineinä olivat erilaiset moottorisaha, käsisahat ja yksi akkukäyttöinen sahakin. Jäljet siivottiin tietenkin saman tien, kuten oli jo kertaalleen siivottu edellisen karsinnan jäljiltäkin.

Komea kolonna eteni iltapäivän aikana jäähallilta ensin Längelmäentien vartta ja siitä Länkipohjantien laitaa Salen kohdalle asti. Sen jälkeen äijille ja oksienkeruussa auttaneelle Längelmäen Hennalle, Tuula Laurilalle, maistuikin jo Eija Helpiölän keittämä talkooruoka Hiukkaalla.

 

Lisää Länki-Äijien talkootempauksesta ensi viikon lehdessä!

Vedontunteeseen auttavat oikeat säädöt – ilmanvaihto vaatii osaamista

Published by:

Vanhemmissa taloissa on kylpyhuoneiden kuivana pitämiseksi asennettu usein huippuimuri katolle, uusissa taloissa sama hoidetaan pari piirua fiksummin koneellisilla tulo- ja poistoilmapumpuilla sekä lämmön talteenotolla poistoilmasta.

Aina kun puhutaan ilmastoinnista, osa asukkaista alkaa puhua vedosta. Vedontunteeseen auttaa usein ilmanvaihdon säätäminen oikein.
Huippuimurit on yleensä säädetty käymään täysillä vain niihin aikoihin, kun siihen on suurin tarve eli kun käydään suihkussa tai laitetaan ruokaa.

Uusissa taloissa ilmanvaihtolaitteita ei sammuteta lainkaan, ja tarvittavat säädöt hoidetaan taajuusmuuntimilla, jotka muuttavat pumppujen kierrosnopeutta portaattomasti.
– Vanhoissa taloissa on tärkeää huolehtia korvausilman saannista. Yleensä rakenteissa on sen verran rakoja, että tämä hoituu luonnostaan esimerkiksi kylppärin oven alta, Tredussa tulevia kiinteistönhoitajia opettava Janne Sulkava tietää.

Vihoviimeinen temppu on mennä tukkimaan korvausilmaventtiilejä, ”tilkitä” poistoilmakanavia villasukalla tai teipata umpeen – ”kun niin vetää”. Sillä tuhotaan ennen pitkää rakenteita. Tällaisiin omatoimiasennuksiin kiinteistönhoitajat kuitenkin tavan takaa törmäävät.
Sulkava tietää, että vedon tunne on yksilöllinen, mutta talotekniikka on kuitenkin tehty asukkaiden hyödyksi ja ongelmat on ratkaistava muuten kuin väliaikaisvirityksin.

Janne Sulkava näkee tekniikan myös asumisturvallisuuden lisääjänä.
– Lattialämmityskohteisiin on helppo järjestää esimerkiksi palveluasumisessa tunnistin, joka havaitsee ihmisen liikkeen lattiasta. Esimerkiksi sairauskohtauksen tullessa automaatio havaitsee, liikutaanko huoneessa. Se antaisi turvallisuuden tunnetta, sillä jollei saa hälytystä itse tehtyä eikä pääse vessasta mihinkään, voi kulua pitkäänkin, ennen kuin tilanne havaitaan.

– Muistan, kuinka jo 90-luvun alussa ollessani turva-alan töissä hotellien hisseissä oli tunnistimet kertomassa, moniko meni mihinkin kerrokseen. Tällöin mahdollisissa hälytystilanteissa tiedettiin, missä kerroksissa oli asukkaita, hän kuvailee tekniikan mahdollisuuksia.

 

Lisää juttua asumisesta ja rakentamisesta tämän viikon Oriveden Sanomissa, jota jaetaan myös Asta-messuilla Oriveden kaupungin osastolla!

Eri hoitaja

Published by:

Keskiviikkona 8.1. oli lehdessä juttua Taysin uudesta D-rakennuksesta. Kuvatekstiin oli eksynyt nimivirhe. Vastasyntyneiden tehohoitoyksikössä keskoskaapin vieressä seisoi Heidi Auno, ei Miia Leivo.

Kenraali Timo Rotonen jäi asumaan Orivedelle, vaikka työura heitteli etelään – kauppakamari palkitsi elinkeinovaikuttajana

Published by:

Timo Rotonen oli Pääesikunnan logistiikkapäällikkönä johtamassa logistiikkalaitoksen suunnittelua, valmistelua ja sijoittumista Tampereelle.
Vuodenvaihteessa eläkkeelle siirtynyt kenraaliluutnantti evp palkittiin perjantaina pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta työstä Pirkanmaan elinkeinoelämän hyväksi Vuoden elinkeinovaikuttajana Tampereen kauppakamarin puheenjohtajagaalassa.
Rotonen perheineen asettui Orivedelle toimiessaan Asevarikon päällikkönä. Koti on pysynyt paikkakunnalla senkin jälkeen, vaikka se on tiennyt vuosien mittaan pitkiäkin jaksoja repputöitä, viikot muualla asuen.

 

– Logistiikkalaitoksen suunnittelutyö oli haastavaa, mutta mielenkiintoista, rakennettiinhan kokonaan uutta organisaatiota tehtävineen, prosesseineen ja rakenteineen. Tuloksena ei ollut eikä ole minkään aiemman materiaalilaitoksen kopio, vaan parhaista käytänteistä koostuva kokonaisuus, Rotonen sanoo.

 

Nyt Timo Rotonen totuttelee eläkkeellä oloon. Hän kertoo tuntuvan vielä kuin olisi pitkällä lomalla. Saa nukkua aamulla myöhään, eikä tarvitse tehdä mitään, jos ei huvita.
– Ihan ensiksi vedän vähän henkeä ja harrastan asioita, jotka ovat viime aikoina jääneet vähemmälle, eli luontoa ja mökkeilyä Pudasjärvellä. Perheen ja läheisten kanssa aion myös viettää enemmän aikaa kuin kiireisinä työvuosina.
Suunnitelmissa on myös jatkaa maanpuolustustyötä jossain muodossa.
Timo Rotonen oli yhtenä kenraaleista kantamassa presidentti Mauno Koiviston arkkua. Viimeinen kunniatehtävä oli ottaa vastaan itsenäisyyspäivän valtakunnallinen paraati Tampereella.
– Ne ovat olleet kunniatehtäviä ja mieliinpainuvia hetkiä. Jälkimmäisessä varmaan painoi pitkä palvelus Pirkanmaalla ja Tampereella.

 

Armeijauralle lähtöön Rotosella painoivat hyvät kokemukset omalta varusmiesajalta, joskin se oli jo asepalvelukseen mennessä vahvasti yhtenä vaihtoehtona. Eipä hän silti osannut arvata jäävänsä siviiliin kenraalina.
– Kukaan ei siinä vaiheessa pysty arvioimaan, mihin asti pääsee. Siinä kohtaa näkee vain joukko-osaston elämän ja harjoitusmaailman siellä. Myöhempien tehtävien myötä avautuvia näkymiä ja urapolkuja en osannut tuolloin kuvitella, mutta näin taaksepäin katsoessa olen yllättynyt niiden monipuolisuudesta, etenkin kun ajattelen työtehtäviä viimeisen 20 vuoden ajalla.

 

Rotosen peukalon alla sotatalouspäällikkönä olivat myös miljardiluokan hankinnat: merivoimien Laivue2020-korvetit sekä HX-hävittäjät. X tarkoittaa, että valintaa ei ole vielä tehty. Niiden hankintapäätös ajoittuu ensi vuodelle.
Hävittäjähankintaa hän seuraa mielenkiinnolla, mutta sanoo, ettei hävittäjistä ole omaa suosikkia muodostunut. Nythän ehdokkaiden koelennot ovat parhaillaan menossa Pirkkalan tukikohdasta.

 

Vuoden elinkeinovaikuttaja ja Vuoden yritysjohtaja palkittiin Tampereen kauppakamarin puheenjohtajagaalassa perjantaina. Vuoden yritysjohtajana palkittiin Tampereen Seudun Osuuspankkia 2010–19 johtanut kauppaneuvos Mikko Rosenlund.

 

Keskiviikon lehdessä lisää Logistiikkalaitoksen perustamisesta ja vaikutuksesta Pirkanmaan elinkeinoelämään!

 

Timo Rotonen

  • Kadettikoulu 1979–1982
  • Kapteenikurssi, Ilmatorjuntakoulu 1986–1987
  • Patterinpäällikkö, Oulun Ilmatorjuntapatteristo 1987–1988
  • Yleisesikuntaupseerikurssi, Sotakorkeakoulu 1988–1991
  • Osastopäällikkö, Ilmatorjuntakoulu 1991–1995
  • Vanhempi osastoupseeri, Pääesikunta 1995–1997
  • Päällikkö, Oriveden asevarikko 1998–2002
  • Puolustusvoimien Materiaalilaitoksen esikunta 2002–2004
  • Komentaja, Helsingin Ilmatorjuntarykmentti 2004–2006
  • Esikuntapäällikkö, Puolustusvoimien/Maavoimien Materiaalilaitoksen esikunta 2006–2009
  • Huoltopäällikkö, Maavoimien esikunta 2012
  • Logistiikkapäällikkö, Pääesikunta 2012–2014
  • Logistiikkalaitoksen johtaja 2015–2017
  • Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö 2018–2019.
  • YK-tehtävät: 1998 Balkan ja 2009–11 Lähi-itä.