Author Archives: Anne Kotipuro

Jämsän kylien uusi elinvoimakoordinaattori löytyi läheltä – Vielä ehtii vastata kolmen kylän yhteiseen kyläkyselyyyn

Published by:

Taina Puonnas keksittiin Elävät kylät -hankkeen elinvoimakoordinaattoriksi hankkeen seurantaryhmästä.

Taina kokee, että hänellä on seurantaryhmäläisten vahva tuki takanaan. Edeltäjä pohjusti hänet tehtävään, ja tälle pohjatyölle on Tainan mukaan helppo rakentaa ja jatkaa alulle saatuja asioita.

– Juuri nyt ajankohtainen mainio kyläkysely on Tiinan käsialaa, ja siihen ehtii vastata huhtikuun aikana. Siihenhän voisi paneutua vaikka pitkinä pääsiäisen pyhinä, kun tässä on pakko pysytellä kotioloissa, Taina kannustaa.

Kyselyyn on tähän mennessä tullut 120 vastausta, joten rivakka alkutahti on hiukan hiljentynyt. Nyt olisi vauhtia Tainan mukaan kiritettävä, sillä jokainen vastaus on tärkeä.

– Vielä kun saataisiin kauttaaltaan eri-ikäisten vastauksia nuorista ikäihmisiin, hän toivoo.

Kyselyyn pääsee osallistumaan verkossa tästä linkistä . Linkki löytyy myös Elävät kylät -hankkeen Facebook-sivulla. Se toimii myös hankkeen tiedotuskanavana. Taina kaipaa sinne erityisesti tietoa julkisesti myyntiin ilmoitetuista tai hiljaisessa myynnissä olevista tonteista ja taloista maalla. Niille olisi kysyntää, sillä suunta ei ole yksin maalta kaupunkiin.

Hanke on sisällöltään ja tavoitteiltaan todella monipuolinen. Kehitysideoita odotetaan erityisesti kyliltä ja kyläläisiltä. Aivan ensiksi tehdään kyläsuunnitelmat joka kylälle ryhmätyönä, johon otetaan tekijöitä myös kyliltä. Myös kaupungin kanssa viritellään uusia yhteistyökuvioita. Työsarkaa Tainalla siis riittää.

 

Valokuvaajan ammattitutkinto merkitsi Marjo Aspegrenille hyppyä uuteen – Opiskelu Voionmaalla antoi kokeneellekin kuvaajalle valtavasti

Published by:

Marjo Aspegren Oriveden Leppähampaalta toimii päätyökseen Keliakialiitossa perusjärjestötyössä vapaaehtoistoiminnan asiantuntijana. Hän on harrastanut kuvaamista koko ikänsä ja nauttii siitä erityisesti. Toissa syksynä hän päättikin tehdä hypyn johonkin uuteen.

Hän jäi vuodeksi opintovapaalle ja lähti opiskelemaan valokuvaajan ammattitutkintoa. Tai oikeastaan aivan alussa hän ehti opiskella pari kuukautta valokuvauksen kansanopistolinjalla, pyörimässä 18-vuotiaiden kanssa, koska ei heti tohtinut lähteä suorittamaan tutkintoa. Marjo nosti tavoitetta ja pystyi vaihtamaan linjaa.

– Kaikki lähti siitä, kun tajusin että Voionmaan opisto muutti Ylöjärven perukoilta Tampereen keskustaan ja että siellä voi opiskella valokuvausta. Olen ollut päätökseeni äärettömän tyytyväinen. Se oli yksi elämäni parhaita vuosia, ja opetus oli erittäin monipuolista ja tasokasta.

Opiskelu oli vuoden ajan täyspäiväistä, ja viime kuukaudet Marjo on viimeistellyt tutkintoa työn ohessa. Tutkinto painottuu näyttöihin ja on vahvasti työssä oppimista. Tutkinto on käytännössä jo valmis, mutta viimeinen näyttö vielä jäljellä, jotta Marjo on voinut pitää jalan oven välissä ja pysyä kirjoilla Voionmaan koulutuskeskuksessa. Elokuussa hän aikoo ottaa paperit ulos.

Tuntiopettajina toimii hyvin erilaisia valokuvaajia, joiden kautta Marjo pääsi perehtymään valokuvauksen osa-alueisiin: studiotyöskentely, henkilökuvaus, jo nuoruudesta tuttu pimiössä työskentely, video ja editointi, tuotekuvaus ja luontokuvaus. Ohjelmassa oli paljon myös kuvankäsittelyä.

Työssäoppimisjaksolle
myös Tallinnaan

Työssäoppimisjaksot olivat hänellä viikon mittaisia. Se tuntui sopivalta kestolta.

– Viro-fanina tungin itseni Tallinnassa The Baltic Guide -matkailulehteen. Myös sanomalehtiin tein töitä ja pääsin paikkoihin, joihin ei muuten ikinä pääsisi, esimerkiksi seuraamaan hyönteisten kasvatusta ruoaksi.

Viherpiha-lehteen hän on tehnyt useita juttuja. Marjon vahvuutena on myös taito kirjoittaa, ja näin hän voi tarjota juttukokonaisuuksia, ei pelkkiä kuvia. Oriveden kaupungille hän pääsi harjoittelukeikoille kuvaamaan tapahtumia, ensin vanhoja taloja ja pihoja ja sitten elokuisia turnajaisia. Hän myös otti tilannekuvia kaupungin uusia nettisivuja varten, jotka on tarkoitus julkistaa kesän alussa. Nettisivujen teosta lisää keskiviikon 8.4. lehdessä.

Marjo on pitänyt 10 vuotta puutarhablogia, ja nyt rinnalle on tullut valokuvausblogi  Hän koettaa koko ajan tehdä kuvauskeikkoja, ja haaveena on vaikka hiukan lyhentää työaikaa, jotta kuvaamaan ehtisi enemmän.

– Vaikka onhan palkkatyössä puolensa. Onneksi ei tullut tehtyä loikkaa free lanceriksi tässä tilanteessa, hän naurahtaa.

Räiskimisen sijaan
suunnitelmallisuutta

Valokuvaajana hän kokee tutkintoa tehdessään monipuolistuneensa. Opinnoissa silmät ovat auenneet sille, miten laaja kuvaamisen kenttä oikeastaan on. Intohimo kuvaamiseen on vain kasvanut.

– Sain myös paljon teoriatietoa, ei vain tekniikasta vaan esimerkiksi kuvakulmista, kuvasarjojen rakentamisesta ja kuvaussuunnittelusta. Ennen tuli enemmänkin räiskittyä kuvia, suunnitelmallisuus ja pitkäjänteisyys ovat uutta. Sitä miettii enemmän, mitä tekee ja miten.

– Dronekuvaakin olen ottanut, sillä sain joululahjaksi dronekopterin. Sen käyttö on näinä aikoina ihanaa, sillä se vaatii täydellisen keskittymisen ja siinä kyllä unohtaa muun. Viime viikolla koitti vihdoin ensimmäinen päivä, kun pystyin ottamaan dronella lumikuvia, kunei tarvinnut etätyöskentelyn ansiosta kiirehtiä aamulla töihin Tampereelle.

Hänen toinen intohimonsa on puutarhanhoito. Marjo on hyötytarhuri, joka kasvattaa entisellä koulunpihalla pääasiassa syötäviä kasveja – hyvää, tuoretta ruokaa. Puutarhanhoito merkitsee hänelle myös käsillä tekemistä ja silmän iloa, kasvun seuraamista ja onnistumisia. Hän uskoo, että näinä aikoina omavaraistalous saattaa saada uudenlaisen nosteen.

 

MARJO ASPEGREN

  • syntynyt 1964
  • muuttanut perheineen Oriveden Leppähampaalle pääkaupunkiseudulta 1992
  • naimisissa, kolme aikuista tytärtä
  • halonhakkuun naisten SM-hopea 2015
  • pitää kahta blogia, aiheina puutarha ja valokuvaus
  • parasta Orivedellä: rauhallisuus, luonto, uimahalli.

Seinät kaatuvat joskus Ullankin päälle, kun yksinolo on määrätty ulkoa

Published by:

– Välillä kyllä tuntuu seinät kaatuvan päälle. Hankalinta on sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen, tunnustaa Ulla Seppälä karanteeninomaisissa oloissaan Oriveden Kiikanmäessä.

Tuttuja on siunaantunut, onhan Ulla asunut vuodesta 1971 Orivedellä. Nyt yhteyttä pidetään Facebookin välityksellä ja puhelimitse. Puhelimella tämäkin haastattelu on tehty. Yhtenä päivänä tuli kahdeksan puhelua, ja pisimmät kestivät toista tuntia,

– Sellaisetkin tutut ovat nyt soitelleet, joista ei ole pitkiin aikoihin kuulunut mitään. Ja sellaisen huomion olen tehnyt, että ihmiset ovat huomattavasti ystävällisempiä ja tarjoavat toisille apua.

Ullan ei tarvitse miettiä, miten ruokansa ovelle saisi, sillä omat pojat ja lapsenlapsi tuovat kaupasta ja apteekista kaiken, mitä hän tarvitsee.

Herkutteluun hän ei diabeetikkona kuitenkaan sortunut, vaan koettanut jopa syödä vähän terveellisemmin, koska on niin paljon paikallaan. Jos oikein kovasti tekee hyvää mieli, hän on päättänyt leipoa itselleen leipää, vaikkei mikään himoleipoja olekaan.

Omavaraisuuden suhteen Ulla Seppälällä on oivallinen tilanne. Pari viikkoa sitten hän sulatti ja inventoi pakastimen ja on nyt säntillisesti syönyt sieltä tavaraa pois vanhenemasta, edellispäivänäkin keitteli hirvikeittoa.

 

Huolto siis pelaa, mutta pää on kovilla.

– Kyllähän tämä karanteenioloissa pysyminen on tämmöiselle menevälle ihmiselle aika paha jarru. Kyllä minä yksinkin välillä haluan olla, omasta päätöksestäni, mutta kun ulkopuolinen yhdessäolon kieltää, se tuntuu ikävältä, hän tunnustaa.

Kun nyt on ollut pakko pysyä kotona, Ulla on todennut, miten paljon hänellä on kirjoja ja vaikka mitä tavaraa. Ihmeellisiä löytöjäkin on vastaan tullut. Viimeksi hän löysi 40–50-lukujen suolihuuhtelukannun! Nyt se pääsee uusiokäyttöön, luultavasti kukkapurkiksi rivitalon terassille. Pelakuutkin jo odottavat kevään tuloa.

Pari viikkoa sitten Ulla oli vielä Härmän kylpylässä, matkassa linja-autolastillinen Eläkeliiton naapuriyhdistysten väkeä. Hän ei muista koskaan olleensa niin hiljaisessa kylpylässä. Paluumatkalla poikettiin Keskiselle Tuuriin, ja hyvin rauhassa sai sielläkin ostokset tehdä.

– Lähdettiin, kun ei tullut Härmästä kieltoa. Olihan siellä hyvät ruoat, karaokea ja uintia, hyvä fiiliskin meillä. Se oli sillä rajoilla, että ehdittiin käydä. Viimeisenä iltana oli jo vedetty hedelmäpelien päälle peitot.

Sunnuntaina viimeksi oli naapurikaupungista kyselty, onko kukaan sairastunut. Silloin ei koronaa varmaan edes ollut Pohjanmaalla.

– Tauti muhii sen minkä muhii, mutta kunhan nyt sairaalapaikat riittäisivät, Ulla lausahtaa.

Parikymppisenä hän tuli emännäksi Suomasemaan, muutti avioeron jälkeen kylälle ja sai toimistosihteerin paikan silloin uudesta mielenterveystoimistosta, jossa ehti työskennellä 20 vuotta, neljän eri työnantajan leivissä.

 

Vilkas ja juttelevainen Ulla on toiminut kaiken maailman yhdistyksissä, istunut valtuustossa ja ollut mukana seurakunnan toiminnassa.

Erityisen huolissaan Ulla Seppälä on yrittäjistä ja lapsiperheistä.

– Kyllä tämä poikkeustila tuottaa ennen pitkää lapsiperheille ongelmia. Se ikäpolvi ei ole tottunut olemaan näin pitkään neljän seinän sisällä yhdessä, mikä lisää varmaan mielenterveysongelmia ja muita ikäviä ilmiöitä. Minun ikäiseni ovat ehkä paremmin tottuneet tähän pakolliseen yhdessäoloon, elihän maatilalla monta polvea rinnatusten.

– Kaikki eivät pysty laskemaan kymmenen. Mutta lapset ovat meidän tuleva kansa, siksi huolettaa, jos lapsille aiheutuu paljon epävakautta eikä yhteiskunnalla ole vastetta tähän. Siitä voi tulla rumaakin jälkeä.

Myös yrittäjistä hän kantaa suurta murhetta, toimihan hän runsaat 20 vuotta maatalousyrittäjänä.

– Vaikka iso konkurssiaalto on varmasti tulossa ja aika syvällä käydään, tästä ajasta jää varmasti jotain hyvääkin yhteiskuntaan. Yleinen välittämisen ilmapiiri ja toisten huomioon ottaminen tulevat taas pinnalle. Samalla tavoin kuin veljeshengestä, joka oli vallalla sota-aikana ja josta olen sekä veteraaneilta että omilta vanhemmiltani kuullut, jokin murunen tästäkin varmaan jää, hän uskoo.

Poikkeusolot ovat myös muistuttaneet meitä taas omin käsin tekemisen tuomasta ilosta ja tyydytyksestä.

 

Ulla Seppälä tunnustaa, että ajokortin menettämien olisi ”pieni kuolema”. Kuolemakin on lähelle tullut, sillä Ullan vanhempi sisar kuoli juuri pari kuukautta sitten. Sisaren yli 90-vuotias miehensä menetti lyhyellä aikaa vaimon, sisaren ja veljenvaimon. Ja heti perään ajokortin.

Samalla viikolla hautajaisten jälkeen lanko joutui ajokokeeseen. Hän oli jättänyt silmälasit omaan autoonsa ja ajokokeen vastaanottaja joutui kerran jarruttamaan: siinä meni korttikin. Monta luopumista yhdellä kertaa.

Ulla on aina keksinyt keinoja selviytyä. Yksi hänen konstinsa on huumori, vaikka aina ei ole sitäkään saanut esiin kaivettua.

– Se kuuluu persoonaani, se ei ole pilkkaa ja ivaa, vaan sellaista hyväntahtoista. Monelle tämä on kuitenkin aika totinen paikka, mutta olen pohjimmiltani optimisti.

Yksi 4H-liiton alueellisista stipendeistä Lindalle Talviaisiin – Korkeasaaren hirvet kiittävät ahkeraa kerppujen tekijää

Published by:

Linda Berggren Talviaisista saa yhden tämänvuotisista 4H-liiton alueellisista stipendeistä, joita koko maahan jaetaan yhteensä vain 18. Aiemmin tapana ollutta juhlavaa palkitsemistilaisuutta ei koronaoloissa päästä järjestämään, mutta huomionosoitus lämmittää silti.

Lindan perhe asuu vanhalla maatilalla, ja hän on sisarustensa ja isänsä kanssa jo vuosia tehnyt tuhansia ja taas tuhansia lehtikerppuja Korkeasaaren hirvieläimille. Ainekset löytyivät suurimmaksi osaksi omista metsistä. Joskus on siistitty myös jonkun tutun pellonreunoja.

Kerppujen on kuivuttava nopeasti, jotta ne eivät homehtuisi. Laadusta onkin tullut kiittävää palautetta Korkeasaaresta. Yhtä väärinymmärrystä lukuun ottamatta ei ongelmia ole ollut.

– Yksi samettilehtinen pajulajike menee kuivuessaan harmaaksi, ja sitä luultiin ensin homeeksi, mutta sekin selvitettiin, Linda kertoo.

Kerppujen teossa saa itse määrätä omat työaikansa, milloin alkaa ja kuinka pitkän päivän tekee. Yhdessä sisarusten kesken sovittiin työajat, sillä kerppuhommat on lähes aina tehty kimpassa. Loppuaikana ne olivat enää isän ja Lindan juttu, kun Santtu-velikin oli jo muuttanut kotoa pois.

Korkeasaaren hirvieläimiä on useammankin kerran käyty katsomassa ja nähty, kuinka ne mutustavat Talviaisista tuotuja kerppuja.

– Meidän perhe on aika hyvällä panoksella osallistunut 4H-toimintaan, sillä äiti oli toiminnanjohtajana Längelmäellä ja sisko on nyt Oriveden yhdistyksen hallituksessa. Myös Santtu on palkittu kerppujen teosta, Linda naurahtaa.

Heidän taloudestaan ei nyt ole kerppujenteolle jatkajaa tiedossa. Linda toivookin jonkun ahkeran nuoren keksivän tästä itselleen työmahdollisuuden ja jatkavan kerppubisnestä.

Talviaisten puuhakerhossa, jota Linda ja hänen siskonsa ohjaavat vuoroviikoin Salkolahden serkusten kanssa, kerholaisia on yleensä vähintään kuusi, joskus enemmänkin.

Linda oli jo aloittanut kerhonpidon päästessään kerhonjohtajakurssille. Sieltä tuli evääksi hyviä neuvoja esimerkiksi turvallisuusasioissa ja uusia vinkkejä, miten virkistää kerhotoimintaa, ettei aina mennä samalla kaavalla. Kaiken kaikkiaan Linda pitää kerhonohjausta hyvin mielekkäänä ja motivoivana.

Viime kesän hän työskenteli Talviaisten tuottajatorilla ja loppuvuoden Eräjärvellä Jullisen tilalla, missä osallistui sadonkorjuuseen ja teki metsässä taimikoiden heinäntorjuntaa.

Omalla autolla on helppo hurauttaa töihin, ja sillä Linda ajelee myös poikaystävän luokse Tampereelle, missä hän paljon oleilee. Stipendi menee tässä vaiheessa visusti säästöön.

Uhkaavaa pelkoa etenkin laavulla ja vanhassa rakennuksessa – amatöörien kauhuelokuva Torppa sai ensi-iltansa perjantaina 13. päivänä

Published by:

Parisataa katsojaa tekijäporukka mukaan lukien näki Jämsän Kinottaressa ensi-iltansa saaneen länkipohjalaisen Niko Riekkovaaran esikoisohjauksen Torppa.

Torppa-elokuvan ensi-iltapäivä Jämsän Kinottaressa oli sikäli tarkoituksellinen, että ohjaaja Niko Riekkovaara pitää perjantaita 13:tta päivää onnenpäivänään, onhan se hänen hääpäivänsäkin.

Elokuvan ensimmäisiin näytöksiin myytiin yhteensä yli 100 lippua, kutsuvieraitakin oli kutsuttu 170. Viime tipassa koronan painaessa päälle 30 ilmoittautunutta jäi pois, ja nämä liput vapautuivat kassalla myytäviksi. Muuten olisi osalle sisäänpyrkijöistä pitänyt myydä eioota.

Sunnuntaina oli vielä yksi näytös, jossa oli parikymmentä katsojaa, mutta keskiviikon  esitys jouduttiin jo perumaan.

Neljän nuoren kävely Länkipohjan halki, jonka kuvaamiseen on saatu hiukan kaurismäkeläisiä vaikutteita, sekä vaellus metsän halki vie ison osan elokuvan alkupuolesta.

– Sitä kävelyä oli alkuperäisessä leikkauksessa vielä 25 minuuttia enemmän kuin nyt jäi jäljelle, aika raa’asti sitä leikattiin pois. Ja yksi kohtaus jäi pois, koska se oli kuvausteknisesti niin huono, vaikka se olisi kuitenkin vienyt tarinaa eteenpäin, ohjaaja kertoo.

– Siinä vaiheessa väsyneitä nuoria nauratti liikaa, ja kohtaus olisi jouduttu kasaamaan muutaman sekunnin pätkistä. Nuorille vaan tuli hepuli, mutta siinä vaiheessa oli jo kuvattu 10 tuntia, ja oli pakko puhaltaa peli seis.

Maija Mäkinen oli elokuvan jälkeen tyytyväinen etenkin kummipoikansa Jere Reimersin osuuteen elokuvassa.

Muutaman kohtauksen välissä on metka blurrausefekti, koska Riekkovaaran mukaan leikkaus olisi muuten ollut vähän töksähtävä. Kohtausten yhdistäminen toisiinsa ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin ohjaaja oli ajatellut.

Elokuvassa myös kehitellään uhkaavaa pelkoa, etenkin rakennuksen sisällä kuvatuissa kohtauksissa, joissa uhka on hyvin konkreettinen. Sitä huomaa jännittävänsä, kestääkö ovi varmasti ulkopuoliset rynnistykset. Mutta mukana on myös taianomaista mystiikkaa ja katsojan mielikuvituksellekin jätetään sijansa.

Riekkovaara jää pohtimaan, millaista pahuutta juoneen on leivottu.

– Pahuus on päässyt vapaaksi sille alueelle, ja se kaappasi ihmisiä, jotka eivät päässeet pois. Konkreettisesti se näkyy oikeastaan vain yhdessä kohdassa, kirvestä pitelevässä kädessä.

– Meidän piti mennä Tampereelle kuvaamaan yhden roolihahmon kuolema, mutta ei saatu aikatauluja sopimaan, joten elokuvassa ei sittenkään päätä irtoa. Mulla on siellä kaveri, jonka kaveri on ollut oikea stuntti. Olisi saatu vaijerit ja valjaat käyttöön ja tehty loppukohtauksesta näyttävämpi, mutta pitänee kirjoittaa johonkin toiseen leffaan tällainen kohtaus, se olisi ollut hieno toteuttaa verrattuna tähän, mikä nyt tuli.

– Ei lainkaan huono, tuumasivat jämsäläiset kaverukset Janne ja Emil Torppa-elokuvan nähtyään.

Tekeillä Riekkovaaralla on jo seuraava tuotanto, alle puolituntinen lyhytelokuva, jota hän kutsuu humoristiseksi draamaksi. Vielä ei autokorjaamon työnjohtaja kuitenkaan kutsu itseään elokuvaohjaajaksi. Elokuvien on hänelle harrastus, ja filmejä olisi kiva tehdä enemmänkin.

– Palaute Torpasta on kuitenkin ollut tosi hyvää. Ei sitä tehdessä aika mennyt hukkaan, Riekkovaara toteaa.

 

Torppa-elokuvan työryhmä:

Rooleissa:

Emma Karppanen: Laura, Väinö Hirvelä (Tampere): Saku, Katriina Ylönen: Inka, Jere Reimers: Marko, Leo Riekkovaara: Jasper (lapsena), Sisu Koivunen: Tuukka (lapsena), Markus Hirsilä (Tampere): Jasper (aikuinen), Henri Vuorela: Tuukka (aikuinen), Valtteri Erkkilä: Hugo.

Kukkakaupan myyjä: Visa Martiskainen, koiran ulkoiluttaja: Hilkka Karppanen, metsuri: Eikka Virtanen, tarjoilija: Pirjo Eeli, miehet pöydässä: Jukka Pajunen ja Alpo Eeli, nainen pöydässä: Anita Pajunen.

Niko Riekkovaara: Kuvaus, leikkaus, käsikirjoitus, ohjaus, tuotanto

Kati Korpela: Näyttelijöiden ohjaus / apuohjaus / stuntti

Jein Ylönen: tuotantoassistentti / yleistyöntekijä

Johanna Valkeinen: yleistyöntekijä

Timo Loikas: äänitys, ylestyöntekijä

Airi Loikas: kokki, yleistyöntekijä

Veeti Virta: musiikin sävellys

Kerttu Hirvonen: tunnuskappale Just Fine (sävel ja sanat)

Nuancegate: Mess

Vajaat 10 pikkukoululaista tarvitsee Juupajoella lähiopetusta, varhaiskasvatuksessa myös kymmenkunta

Published by:

Juupajoella kerättiin vanhemmilta tiistaina tietoa siitä, kuinka moni vanhemmista tarvitsee pienille lapsilleen lähiopetusta tai varhaiskasvatuksen palveluja oman, yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisen työnsä takia, kun isommat koululaiset siirtyivät keskiviikosta alkaen kotiin etäopetukseen.

– Lähiopetuksessa on tämän takia yhteensä alle 10 lasta eskarista kolmosluokkaan, kertoo perusopetuksen rehtori Lea Nurminen.

Määrä vaihtelee hiukan, koska eskarien vanhemmista osa on vuorotöissä ja vapaapäivinään pitää lapset kotona.

 

Lapset jakautuvat aika tasaisesti Kopsamon pienten lasten koulun ja Korkeakosken kesken, joten ainakin tämän viikon he opiskelevat omissa kouluissaan. Korkeakoskella kolmosten ope tekee etätöitä kotona olevien kolmosten kanssa ja opettaa samalla luokassa, Nurminen kertoo.

Tilanne saattaa kuitenkin elää ensi viikolla, ja järjestelyjä suunnitellaan viikko kerrallaan. Myös erityisen tuen lasten vanhemmilla on oikeus pyytää lapsilleen lähiopetusta, nyt heitä ei ole yhtään lähiopetuksessa.

Koulukeskuksen keittiöstä lähtevät myös vanhusten ateriapalvelun ruoka-annokset, joten koululaistenkin ruokailu järjestyy samalla, eikä annoksia tarvitse tehdä vain muutamaa syöjää varten.

 

Myös päiväkodissa oli torstaina vajaat 10 lasta, joiden vanhempia tarvitaan työssä.

Lea Nurmisen mukaan rajanvedossa sen enempää päivähoidossa kuin koulussakaan ei ole ollut ongelmia, koska pienessä kunnassa hyvin tiedetään vanhempien ammatit. Toisaalta hän myöntää, että aika laaja on lista kriittisiksi määritellyistä ammateista.

Kaiken kaikkiaan vanhemmat ovat Nurmisen mukaan tosi hyvin pystyneet järjestämään lasten kotiin jäännin, mikä osaltaan vähentää lähikontakteja ja torjuu epidemian leviämistä.

– Seurataan tilannetta ja koululla koetetaan joustavasti vastata kysyntään, sanoo Lea Nurminen, joka tuuraa myös hyvinvointijohtaja Anne Tuovilaa hänen virkavapaansa ajan.

Sote-palvelut puolestaan on ulkoistettu Mäntänvuoren Terveydelle, ja kunnassa niiden toteutumista poikkeusolojen aikaan seuraa kunnanjohtaja.

 

Kunnanvirastolle on syytä soittaa, jos vanhuksen kaupassakäynti ei muuten hoidu. Kauppa-asioista tai vastaavista ei kuitenkaan vielä ole tullut kuntaan yhteydenottoja, mutta ikäihmisten kannattaa muistaa, että tämä mahdollisuus on olemassa, koska heidät on velvoitettu pysymään kotona.

Ketään ei siis jätetä yksin tyhjän jääkaapin ääreen, ellei läheisiä tai naapureita ole avuksi.

Erityisryhmiin kuuluvien kannattaa asioida kaupassa heti aamusta – tosin muitakaan asiakkaita ei voi kieltää tulemasta silloin

Published by:

Kaupasta on näinäkin aikoina aina välillä haettava ruokatäydennystä, vaikka kuinka olisi vetäytynyt neljän seinän sisälle. Miten välttää turhat lähikontaktit kauppareissulla, etenkin jos kuuluu koronan suhteen erityisen riskialttiiseen ryhmään?

– Meillä on ensimmäinen tunti kello 7–8 rauhallinen, ja neuvomme erityisryhmiin kuuluvia asioimaan silloin. Kauppaa ei voida tuolloin sulkea muiltakaan asiakkailta, mutta toivottavasti he ymmärtävät rivien välistä, että annetaan riskiryhmien tuolloin asioida rauhassa, kertoo Oriveden K-Supermarketin kauppias Sofia Siili-Malinen.

Hänen mukaansa ruoan ja muiden tuotteiden hamstraus jatkuu suunnilleen samaa tahtia kuin viime viikolla. Kaikkia tuotteita ei ole koko ajan saatavilla, koska logistiikka ei ole pystynyt vastaamaan täysin kasvaneeseen kysyntään. Jokaisesta tuoteryhmästä löytyy kuitenkin korvaavia tuotteita.

– Vaikka sitä tuttua vessapaperimerkkiä ei olisi hetkellisesti saatavissa, jotain toista merkkiä aina löytyy. Samoin maitotaloustuotteissa ja lihoissa on vaihtoehtoja. Kaikissa tuoteryhmissä on jonkin verran aukkoja hyllyissä, mutta kuljetukset pelaavat kyllä, ja koko ajan tulee uusia tuotteita kauppaan, korvaavia ainakin, Siili-Malinen kertoo.

Leivonta on taas alkanut kiinnostaa suomalaisia, ja hiiva pääsi loppumaan monesta kaupasta. K-Supermarketistakin se oli hetkellisesti loppu.

– Jos pakattu jauheliha loppuu, jauhamme itse lisää mahdollisuuksien mukaan. Sitä on nyt jauhettu joka päivä. Kyllä kaikkia perustuotteita edelleen saa, Siili-Malinen vakuuttaa.

Verkkokauppatilaajia kauppias neuvoo, että kannattaa tilata kaikki kerralla ja hyväksyä myös korvaavat tuotteet. Nyt kaupassa joudutaan ottamaan tilaukset heti keräilyyn, koska niitä on niin paljon – selkeästi tavallista enemmän.

Mitä tulee lähikontaktien välttämiseen, Siili-Malinen sanoo, ettei ole huomannut erityistä kyräilyä asiakkaiden kesken. Hän lisää kaupan olevan sen verran iso, että ”kyllä tänne mahdutaan”.

Korkeakosken Salen myymäläpäällikkö Jaana Haaparanta kertoo, että vaikka kauppa ei ole kauhean suuri, yllättävän hyvin on etäisyyttä pidetty asiakkaiden välissä.

– Asiakkaita myös käy tasaisen harvakseltaan.

Vaikka tavarakuormia tulee joka päivä, Korkeakoskellakin ovat jauhelihat ja broilerisuikaleet välillä päässeet loppumaan, vessapaperia kuitenkin löytyy.

– Ja käsidesiä hamstrattiin ihan törkeästi, silloin kun sitä vielä oli: jopa 10 kappaletta saattoi asiakas viedä. Nyt sitä ei ole edes ollut saatavissa, mutta jahka tulee, siihen on rajoitus tulossa: vain yksi per asiakas.

Erityisryhmillä ovat tiistai- ja torstaiaamut muotoutuneet vakiokäyntiajoiksi, ja he asioivat usein aamun varhaisina tunteina, jolloin asiakkaita on tavallistakin vähemmän. Asiakkaat myös suojautuvat itse.

– Osa tulee kertakäyttöhanskat kädessä ja heittävät käsineet roskiin lähtiessään. Se on ihan fiksua, sillä vaikka kaupassa siivotaan tavallista ahkerammin kärryjä, vaakanäppäimiä ja sen sellaisia, niin pintoja nyt vain on paljon. Niitä samoja käsineitä ei tietenkään kannata käyttää uudestaan.

– Myös irtopullat pakataan näinä aikoina, siltäkin osin olemme muuttaneet käytäntöä. Nyt vain toivotaan, että pysytään terveinä ja kukaan ei aivastele päin näköä, sanoo Jaana Haaparanta.

Pirkanmaan Osuuskauppa on myös tiedottanut S-Ryhmän osalta, että se suosittelee riskiryhmille kaupassa käynnin ajankohdaksi aamun ensimmäistä aukiolotuntia. Osuuskauppa on myös pyytänyt muita asiakkaita huomioimaan, että ensimmäinen tunti pyhitettäisiin riskiryhmille.

EDIT: Lisätty tieto Pirkanmaan Osuuskaupan suosituksesta 18.3.2020 klo 19.53.

Juupajoen ysien Saksan-reissu pistettiin jäihin ja 4H-kerhot tauolle – SPR:n kirppis avaa edelleen ovensa

Published by:

Juupajoen yläkoulun valinnaissaksan lukijoiden leirikoulu Saksassa on peruttu. Juupajoen koulukeskuksen yläkoulun oppilaat ovat harjoittaneet oppilasvaihtoa Saksassa olevan ystävyyskaupunki Wahlstedtin kanssa useana vuonna.
Tänä keväänä olisi ollut juupajokelaisten vuoro matkustaa Saksaan, mutta tämä reissu on nyt jouduttu perumaan. Lähdön piti olla tulevana sunnuntaina ja paluun keskiviikkona.
– Meillä oli keskiviikkona vanhempainilta, jossa todettiin, että matka on tässä tilanteessa mahdotonta toteuttaa. Nyt emme voi muuta kuin seurata tilanteen etenemistä nähdäksemme, onko mahdollista lähteä matkaan myöhemmin keväällä. Onneksi Finnair on ollut aika joustava näissä muutoksissa, kertoo rehtori Lea Nurminen.
Syksyyn matkaa ei kuitenkaan voi siirtää, koska oppilaat ovat ysiluokkalaisia eivätkä näin ollen yläkoulussa enää ensi syksynä.

Muuten kouluissa on teroitettu yleisiä ohjeita käsihygieniasta ja oikeanlaisesta yskimisestä. Tämä viikko on kuitenkin maanlaajuisesti näyttänyt taudin leviämisen voiman.
– Siksi ohjeistimme tänään (perjantaina), että oppilaat ottaisivat viikonlopuksi kaikki kirjansa mukaan koulusta. Jos viikonloppuna tulee tarve radikaaleihin päätöksiin, heillä olisi näin valmius etäopiskeluun. Totta kai myös koulujen henkilöstö on miettinyt varautumista tilanteen muuttumiseen.
– Lisäksi 4H-kerhot ovat toistaiseksi tauolla, Lea Nurminen tiesi.

Sunnuntaina olisi ollut kuukauden kolmas sunnuntai, jolloin pidetään Terhokerhoa. Yksi sen ohjaajista, Marja Mäkinen, mietti asiaa sen kannalta, ettei aiheuteta huolta omaisissa tai osallistujissa.
Hän ennakoikin, että kerho perutaan varmuuden vuoksi, koska mukana on vanhoja ihmisiä moninaisine sairauksineen. Tilanne haluttiin näin rauhoittaa. Päätös jättää Terhokerho tauolle varmistui perjantaina päivällä. (EDIT: lisätty tieto 13.3. klo 14.30)

SPR:n kirpputori ja kahvila ovat Korkeakoskella auki tiistaisin, ja siellä on tarkoitus jatkaa normaalisti.
– Ei meitä niin paljon ole koolla kerralla, ja moni kaipaa sitä seurustelua. Kahden viikon päästä olisi ohjelmassa kirpputorin 7-vuotiskakkukahvit, joiden pitämistä vielä vähän harkitaan, kertoo Leena Nikulainen SPR:stä.
Hän on vieraillut miehensä kanssa myös Juupakodilla säännöllisesti tuttujaan tervehtimässä ja ajatteli poiketa vielä tänään kertoakseen, miksi ei olla tulossa vähään aikaan.

Ensi tiistaina piti Toivontuvalla olla seurakunnan Yhteisvastuu-myyjäiset. Ne on päätetty perua, samoin kaikki muutkin Toivontuvan tilaisuudet.

Juupajoelta ollaan maaliskuun lopulla lähdössä katsomaan Tampereen Teatteriin Piina-näytelmää. Tampereen työväen teatteri on pistänyt ovensa kiinni ja perunut kaikki näytökset loppukevääksi. Tampereen Teatteri perui loppuviikon näytökset, ja sen hallitus kokoontuu päättämään kevään esitysten kohtalosta maanantaina. (EDIT: lisätty tieto Tampereen Teatterin ilmoittamista peruutuksista 13.3. klo 14.30)

Oriveden kaupunki siirtää isoja yleisötilaisuuksia – sairaana ei pidä lähteä kouluun, töihin eikä harrastamaan

Published by:

Osko eli Oriveden seudun kansalaisopisto lähetti kaikille opiskelijoilleen keskiviikkona päivällä tekstiviestin otsikolla ”koronatiedote”. Hetkeksi nousi ehkä saajilta tukka pystyyn: missä?
Viestissä kuitenkin muistutettiin, että vain täysin terveet voivat osallistua kansalaisopiston tunneille. Kädet on myös pestävä huolellisesti ennen ja jälkeen tunnin.

– Se on sisällöltään ihan sama viesti, mitä kaupunki muutenkin välittää, mutta tekstiviestin on pakko olla aika ytimekäs ja tiivis, kertoo kansalaisopiston rehtori Pia-Maria Ahonen, joka itse potee tavallista nuhakuumetta kotonaan.
– Yleisemminkin viesti on muistutus siitä, ettei myöskään ryhmämuotoiseen toimintaan pidä lähteä sairaana toisia tartuttamaan, Ahonen pohdiskelee.

 

Henkilöstölle
ohjeet: ei kättelyä

Myös kaupungin henkilöstölle lähetettiin jo maanantaina tiedote ja yleisiä linjauksia koronavirusepidemian ennalta ehkäisemiseksi.
Orivedellä ei ole tällä hetkellä tiedossa mitään erityistä uhkaa, mutta kaupungin valmiussuunnittelun johtoryhmä pyrkii kaikin keinoin ehkäisemään epidemian syntymistä.

Ryhmää johtaa kaupunginjohtaja ja siihen kuuluvat talous- ja hallintojohtaja, kasvatus- ja opetusjohtaja, tekninen johtaja sekä hyvinvointijohtaja.
Käytännössä hyvinvointijohtaja Tuija Peurala vastaa Orivedellä koronatiedotuksesta yhdessä tiedottajan kanssa. Peurala kertookin alkuviikkonsa kuluneen tarkkaan näissä asioissa.

Tärkeimmät yleisohjeet arkeen ovat, että kättelyä on syytä välttää. Käsihygieniasta on huolehdittava ja flunssaisena pysyttävä kotona. Tärkeää on myös osata yskiä oikein eli ei saa pärskiä ilmaan, vaan suunnattava yskiminen hihaan.

Koulut ja päiväkodit toimivat toistaiseksi normaalisti, mutta flunssaisia lapsia ei saa tuoda varhaiskasvatukseen eikä kouluun.

 

Ei ulkomaanmatkoja
eikä isoja tapahtumia

Lisäksi työryhmä teki työmatkoihin liittyviä linjauksia. Kaupungin henkilöstö ei tee toistaiseksi työmatkoja ulkomaille. Sen lisäksi henkilöstön ei suositella osallistuvan töiden puitteissa kotimaan suuriin yleisötapahtumiin.

Varhaiskasvatuksen ja koulujen ulkomaille suuntautuvat matkat perutaan toukokuun loppuun saakka, eikä ulkomailta tulevia vierailijaryhmiä oteta vastaan 31. toukokuuta saakka.

Tapahtumista päätettiin, ettei kaupunki toistaiseksi järjestä isoja yleisötilaisuuksia. Aiemmin sovitut tilaisuudet perutaan tai siirretään. Linjaus on tällä tietoa voimassa toukokuun loppuun.

Nämä linjaukset vaikuttavat esimerkiksi koulujen Erasmus-projekteihin. Samoin Duudsonien keväälle suunniteltu esiintyminen alakoululaisille siirretään myöhempään ajankohtaan.

 

Tapahtumajärjestäjiltä
toivotaan nyt harkintaa

Kaupunki suosittelee myös muita tapahtumajärjestäjiä harkitsemaan isojen tapahtumien siirtämistä tai perumista toistaiseksi. Tämä sen vuoksi, että jonkun sairastuessa karanteenit koskevat suuriakin joukkoja.

Peurala kertoo, että Wilmassa että varhaiskasvatuksen Tenavanetissä on laitettu pitkin matkaa tiedotteita asian tiimoilta, viimeksi maanantaina.
Samoin henkilöstölle lähti keskiviikkona päivitetty tiedote, jossa ohjeistettiin henkilöstöä ja kerrattiin toimintaohjeita sairastumisen varalta sekä linjattiin etätyöhön, poissaoloihin, palkanmaksuun sekä muihin käytännön asioihin liittyviä seikkoja.

– Ollaan nyt hereillä ja tarkkana. Teemme kaikkemme, ettei epidemiaa pääsisi tulemaan ja asukkaat pysyisivät terveinä, Tuija Peurala sanoo.

Tanja Tiainen varhaiskasvatuspäälliköksi, lasten ja nuorten hyvinvoinnista iltakoulu

Published by:

Lasten ja nuorten lautakunta valitsi kasvatustieteen maisteri Tanja Tiaisen yksimielisesti Oriveden varhaiskasvatuspäälliköksi.

Hän aloittaa virassa toukokuun alussa, mutta työt alkavat jo 6. huhtikuuta, alkuun määräaikaisena, jottei jouduttaisi olemaan niin pitkään ilman varhaiskasvatuksen johtoa. Viran edellinen hoitaja Jussi Lintunen jää virallisesti eläkkeelle vapusta. Valintapäätös ei ole vielä lainvoimainen.

Tiainen oli myös haastatteluryhmän suosikki koulutuksen, työkokemuksen ja henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella.
Hän on kotoisin Tuusulasta, ja toimii tällä hetkellä varhaiskasvatusjohtajana Saarijärvellä.

Lisäksi lautakunta päätti järjestää lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseen liittyvän iltakoulun, joka pohjautuu kouluterveyskyselyn vastauksiin. Se pidetään lautakuntaa laajemmalle osallistujajoukolle, joka kuitenkin täsmentyy vielä.