Author Archives: Anne Kotipuro

Orivesi-tuoli ja muutama muu lähtijä

Published by:

Tänään perjantaina lähti autokuormallinen Arto Halmetojan puusepäntaidon mestarinäytteitä tekijänsä kanssa Helsinkiin, itse asiassa useampaan kohteeseen. Osoitteina ovat Helsinki Design Weekin myyntitapahtuma Kaapelitehtaalla, Johanna Gullichsenin myymälä Erottajalla ja sokerina pohjalla keskiviikkona alkavat Habitare-messut.

Se tietää Halmetojalle 11 päivän tiivistä työrupeamaa, jota varten on valmistauduttu koko vuosi. Kuormassa on myös Halmetojan ja muotoilija Yrjö Kukkapuron yhteistyön tulos, Orivesi-tuoli, verhoiltuna tekstiilitaiteilija Johanna Gullichsenin kankaalla.

 

Lue lisää Arto Halmetojan kuulumisista keskiviikon 11.9. lehdestä!

Mörri tiivisti Elomeininkit runoksi

Published by:

Elomeininki-päivän jo kallistuessa lopuilleen Yläkentällä ehdin vielä tilata pop up -runoilija Helena ”Mörri” Seppälältä runon siitä, mitä kaikkea päivän mittaan on tapahtunut. Häneltä se käy, vaikka koko päivä onkin mennyt runoillessa.

Runon julkaisu jäi kuitenkin turnajaiskuvien jalkoihin. Tässä vielä julki Mörrin tiivistys Elomeininkit-päivästä. Kiitos runoilijalle!

 

Aamun pilvet tummat
ymmärsivät kadota horisonttiin
– taivas sinen valutti
iloaan orivesiläisten päälle.

Yhteislaulut ja hierovat kädet
hernerokkaa ja arpaonnea
ken teltalle rohkeni poiketa.

Poniajelulla suurta seikkailua
pienet viirit liehuivat.
Ritarit urheat ja nopeat
vaan voiton veivät:
hevoset suuret ja
kumisi maa
tuli liekehti, tanssi
neito ritarinsa sai!

Näin paljon hymyjä
on harvoin nähty
Yläkentällä.

Ravintola Ravunkuoreen merellinen teemasisustus

Published by:

Juupajoen koulukeskuksen ruokalalle haettiin nimeä oppilaiden ehdotuksista äänestäen, ja perjantaina oli nimiäisten aika. Ravintola Ravunkuori on myös saanut teemaan sopivan sisustuksen kalaverkkoineen ja biitseineen.

Kouluruokailun jokapäiväinen tavoite on saada oppilaat ainakin maistamaan ruokaa, koska ilman tankkausta ei virta riitä koulupäivän ajaksi. Maksuton kouluruoka on sitä paitsi kansainvälisesti harvinaisuus, josta meidän suomalaisten sietää olla ylpeitä.

Kun koulussa toukokuussa järjestettiin perinneruokaviikko, tarjottiin menneiden vuosikymmenten henkisiä ruokia: 40-luvusta muistutti puuro, joista myös tämän päivän koululaiset pitävät kovasti, 50-luvusta kalakeitto. 70-luvun tarjontaa edustivat tilliliha ja kuoriperunat, joista yllättäen tykättiin niin paljon, että ne otettiin vakilistallekin. Ysärihengessä listalla oli pasta bolognese, ja tulevaisuus-otsikon alla nautittiin oppilaiden ehdotuksesta ilmastoteeman mukaisesti kasvisruokaa.

Lue lisää ravintola Ravunkuoren nimiäisistä ja keittiön saamasta kouluruokadiplomista keskiviikon 4.9. lehdestä!

Kolmasluokkalainen Niko Koskinen kauhaisee lautaselleen tortillantäytettä. Juupajoen koulukeskuksen ruokala sai nimen ja teemaan sopivan sisustuksen. Nimiäispäivänä herkuteltiin tortilloilla ja pannarilla.

 

Lisää Elomeininkikuvia digilehdessä – vain tilaajille!

Published by:

Lauantain Elomeininkien runsaasta kuvatarjonnasta on OS Plus-digilehdessä nähtävissä monen monta kuvaa lisää, mutta asiasta kertova symboli oli kuvan kulmasta unohtunut.

Tämä kuvagalleria avautuu vain tilaajille, joten nyt on hyvä syy ottaa käyttöön Oriveden Sanomien digitunnukset.

Käyttäjätunnus on tilaajan nimi muodossa Timo Tilaaja. Salasana on asiakasnumero, joka löytyy ylimpänä etusivun osoitepainatuksesta tai tilauslaskustasi, varhaisjakelussa lehden saavien numero on vain laskussa.

Konttoristammekin salasanan saa kysymällä numerosta 050 339 1121.

Nauti turnajaistunnelmista ja muista lauantain esiintyjistä vielä valokuvina!

Auto teipattu, nyt kelpaa ajella!

Published by:

Oriveden Sanomien ja kirjapainon yhteisen auton ulkonäöstä saivat Längelmävesi-päivän kävijät äänestää suosikkinsa, ja nyt se on nähtävissä! Lopputulos auton kyljissä häikäisi meidätkin.

Oriveden maamerkit tapulin, Kaarikirkon, Orivarsa-veistoksen, Auvisen talon ja Paltanmäen tuulimyllyn sommitteli yhtenäiseksi siluettikuvaksi Markku Silvennoinen Oriveden Kirjapainosta, ja itse teippauksen hoiti ammattitaidolla orivesiläinen Esa Lahti. Sama aihe toistuu myös yrityksen kirjekuorissa ja muussa käyttögrafiikassa.

Tapahtumapäivän suosikkeja ritarit hevosineen

Published by:

Tapahtumarikas Elomeininkit-päivä on ehtinyt iltaan. Oriveden kaupungin 150-vuotisjuhlintaan jäähallin kulmille ja Yläkentälle kerääntynyt ihmismäärä yllätti iloisesti järjestäjät. Myös Paltanmäen kesäiltaan riitti vielä kuulijoita.

Päivän odotetuin osa oli varmasti Rohan Tallien paikalle tuomat Ruhtinas Juhana III:n ajan hevosturnajaiset, tunnin spektaakkeli tulitehosteineen. Eniten katsojia tuntuivat ihastuttavan vauhdikkaat hevoset ja niiden taitavat ratsastajat, joille oli varattu runsaasti erilaisia tehtäviä.
Peitsenkärjet vain sälöilivät, kun ritarit karauttivat kohden toisiaan – onneksi kuitenkin aidan eri puolilla.

Ritareita odotellessa kiinnostivat myös paikalliset esiintyjät ja leppoisa seurustelu kojujen kiertelyn lomassa. Lisää vauhdikkaasta Elomeininkit-lauantaista keskiviikon lehdessä.

Leena Rapola on näyttelijä, ei ohjaaja

Published by:

Pikku Prinssi -näytelmästä Siitaman Jukolan 100-vuotisjuhlissa kertoneessa jutussa (OS 7.8.) oli virhe. Leena Rapola on Helsingin kaupunginteatterin vakituinen näyttelijä, ei ohjaaja.

 

Hän ohjasi ja näytteli Pikku Prinssin Siitaman nuorisoseuran kesäjuhliin vuonna 1978 ollessaan vielä ylioppilasteatterilainen.

– Nyt minua pyydettiin tekemään 100-vuotisjuhliin reproduktio. Käsikirjoitin lyhennelmän ja sähköposteilimme ryhmän kanssa ahkerasti. Uskomatonta, kuinka valmiita tämän vanhan leikkiporukan ihmiset olivat heittäytymään uusintaesitykseen! En itse lainkaan muista, mutta olin silloin muinoin antanut heille ihan teatterikoulutusta. Toki muistan, että vietimme paljon iltoja seurantalolla ja harjoittelimme Saint Exuperyn Pikku Prinssin kokonaisuudessaan, Leena Rapola kertoo.

 

Samat henkilöt ovat myös uudessa kuvassa, josta puuttuu vanhassa kuvassa edessä istuva hattupäinen Antti Raukola. Kuvat Leena Rapola.

Jälleen kolari Ysitiellä

Published by:

Keskiviikkona vähän ennen iltakymmentä kolahti taas Ysitellä.

Siitaman kohdilla, Yliskylän risteyksestä Tampereelle päin henkilöauto ajautui täysperävaunuyhdistelmän (edit: valokuvan perustella täsmennetty to 1.8. klo 11.15, AK) kylkeen, josta se kimposi vastaan tulleeseen henkilöautoon.

Raskaaseen ajoneuvoon  osuneen henkilöautonauton  kuljettaja loukkaantui ja hänet toimitettiin sairaalahoitoon. Toisen osallisen henkilöauton matkustajat eivät  loukkaantuneet vakavasti.

Hinkuyskää hiilinielussa

Published by:

Nyt pidetään paljon puhetta hiilinielusta ja hiilijalanjäljestä. Orivesikin on viime tietojeni mukaan niiden yli 50 kunnan joukossa, jotka ovat sitoutuneet pienentämään hiilijalanjälkeään.
”Hinku-kunnat ovat sitoutuneet tavoittelemaan 80 prosentin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Kunnat pyrkivät vähentämään ilmastopäästöjään lisäämällä uusiutuvan energian käyttöä ja parantamalla energiatehokkuutta. Kunnat kannustavat myös paikallisia yrityksiä ja asukkaita ilmastotekoihin.”

 

Orivesi on siis myös yksi Hinku-kunnista, joten yritänpä minäkin osaltani hinguta tätä tavoitetta. Harva tavallinen tuvan eukko tai ukko kuitenkaan osaa hiilinielua ja hiilijalanjälkeä toiselle selittää oikein tieteellisesti.
Pelottavaltahan tuo hiilinielu kuulostaa. Tulee ihan mieleen ne ajatukset, joita mahtoi olla Matin ja Liisan mielessä sillä heidän ensimmäisellä junamatkallaan. Kaipa se aika hirviöltä se juna tuntui. Kyllä siinä saattoi olla heilläkin lähellä pelottava ajatus jonkinlaiseen hiilinieluun joutumisesta.

 

Olisikohan otettava iltapäiväkerhojen ohjelmaan tuo hiilinielu- ja hiilijalanjälkiasia, etteivät pelokkaimmat alkaisi kaivella punkkereita nieluun joutumisen pelossa.
Asiantuntijoita luennoitsijoiksi voisi olla aika vaikea löytää, ainakaan sellaisia selkokielisiä. Ilmapiiri saattaisi olla kuin Baabelin tornia rakennettaessa, kukaan ei ymmärtäisi toistaan. Kyllä se hiilinielu sananakin kalskahtaa tuomiopäivän enteiltä.

 

Minäkin aloin tässä omaa hiilijalanjälkeäni miettimään kontatessani asfaltilla, kun menopelini, vanha pyörä, ei ollut riittävän joustava ja tottelevainen. Heitti minut jalkakäytävälle.
Ensin kokeilin toimiiko jalat, sitten katsoin, näkikö kukaan. Sitten oikaisin kumitossuni katsomaan oikeaan suuntaan. Hiilijalanjälkeni on siis aika pientä luokkaa, kun auton sijaan pyöräilen. Ja luulen, että jalanjälki pienenee entisestään, kun eroan tottelemattomasta pyörästäni ja kävellä nilkutan jatkossa.

 

Köyhyys on eduksi tässä hiilijalanjälkiasiassa, ei ole varaa lennellä ulkomaille. Onneksi olen lapsesta asti rakastanut lukemista ja sitä kautta olen saanut koluta maailman joka kolkassa ja tavata ihmisiä ja kohtaloita, joita oikeassa elämässä ei kohtaa.
Olen niin surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka eivät ole vielä löytäneet kirjojen maailmaa. Voisin vaikka ryhtyä lähetyssaarnaajaksi lukurintamalle.

 

Minä en tiedä, voiko tuossa hiilijalanjälkiasiassa menetellä ihan överisti, siis liioitella? Kun sama vaate kiertää kolmannessa tai neljännessä naisvartalossa, niin jääkö hiili vai jalanjälki vai onko synnit siinä vaiheessa anteeksi saatu.
Huonekalunikin ovat ”antiikkia”, tosin siitä syystä, että uusia ei kannata ostaa, sillä kukapa ne kokoaisi, kun olen itse aika tumpelo.
Nyhtökauraakin on tullut syötyä, joten hyvällä alulla ollaan hiilijalanjäljen vähentämisessä. Koska lihakaan ei juuri maistu, niin ruokarintamallakin voisi kuvitella sujuvan hiilineutraalisti. No, en toki esimerkillinen ole, mutta kun sitä riittävän kauan elää, niin köyhästäkin voi tulla trendikäs.

 

Marja Alatalo

Ikävä saunaa

Published by:

Lauantaina vietettiin valtakunnallista Saunapäivää. Turhempiakin teemapäiviä on, kyllä sauna omansa ansaitsee. Verovaroilla rahoitettu yleisradioyhtiö on oikealla asialla.
Tunnustan: Olen osittain vieroittunut saunasta, olosuhteiden pakosta. Sellaista ei ole asunnossani eikä pienessä taloyhtiössämmekään yhteistä saunaa. Mökillä on sauna, mutta en halua höyrystyttää lähes satavuotiasta hirsitalovanhusta, joten olen varovaisten ensilöylyjen jälkeen pidättäytynyt sen käytöstä. Se myös kuumentaa suotta koko mökin.

Pihasaunasta haaveilen, mutta toistaiseksi talous ei sellaista ole sallinut. Tynnyrisaunakaan ei ole minun juttuni, vaikka sellaisia kuulemma saisi edullisesti.
Mukavaa asuntoa ihanalla paikalla taas en lähde pelkän saunattomuuden takia muuksi vaihtamaan, etenkin kun saunasta saisi maksaa melko suolaisen lisähinnan.

 

Satunnaiset saunakutsut ovatkin siksi mieluisia. Kyläreissuilla lievästi kadehdin saunallisia ystäviäni, ja yllätyn, kun yhä useammin havaitsen asuntokohtaiset saunat varasto- tai tyhjäkäytössä. Tasan eivät mene puitteet ja tarpeet.
Perusteluja löytyy. Huonot löylyt, ilma loppuu, terveyssyyt estävät… Kehnot sähkökiukaat ovat kyllä tehneet karhunpalveluksen saunomiskulttuurille, mutta poikkeukset vahvistavat säännön tässäkin.

 

Suomalaislapset viedään jo pieninä saunaan, ja siksi naureskelemmekin ulkomailla avoimesti saunoihin laitetuille alaikärajoille.
Meillä onneksi mummi hoiti pikkuisen saunaan totuttamisen lempeästi ja vähitellen alalauteelta ylöspäin. Hänestä onkin varttunut kelpo saunoja, ja jokaviikkoiset saunaillat isän luona teinivuosinakin pitivät yllä tärkeää isä-poikasuhdetta.

 

Omakotitalossa kasvaneena en ole oikein oppinut yleisissä saunoissa käymään, vaikkka kertavierailu esimerkiksi Rajaportiin yleisessä saunassa Tampereen Pispalassa olikin makoisa ja löylyt hyvät.
Toinen retkenkin arvoinen paikka Tampereella on Rauhaniemen kansankylpylä avantosaunoineen, avannolla tai ilman. Se on muuten myös laulajasuosikki Tuure Kilpeläisen ja hänen bändinsä vakiokohde hänen keikkaillessaan Tampereella. Hän on sen julkisesti moneen otteeseen kertonut.

Oriveden uimahallin sauna paikkaa osaltaan saunattomuuttani, ja siellä onkin mukava istuskella. On kiitettävän siistiä, ja istumapaikan valinnalla voi säätää, haluaako kovat vai pehmeät löylyt. Juttuseuraakin yleensä löytyy, ja joskus sieltä saa mainiota juttuvinkkejäkin. Ei sillä, että muiden puheita korvat hörössä kuuntelisin.

En kaipaa saunaan taustamusiikkia, tv-ruutunäkymästä nyt puhumattakaan! Saunaan kuuluu hiljaisuus, omissa ajatuksissa oleilu. Tai kaikessa rauhassa avautuminen hyvälle ystävälle.
Ainutlaatuinen on myös Purnun taidekeskuksen savusauna, joka lämpiää kahdesti viikossa, maanantaisin ja perjantaisin, myös näyttelyvieraille sisäänpääsyn hinnalla. Oma vaivansahan siitä on, mutta älkää vain lopettako tätä hienoa extrabonusta! Se voi olla monelle kotimaisellekin kävijälle ainutkertainen mahdollisuus päästä kokemaan suomalainen savusauna.

 

Vihta on saunomisen ylellisyyttä, samoin mahdollisuus pulahtaa löylyjen välillä järveen.
Mutta sovitaanko, ettei viedä väkisin ulkomaisia vieraitamme saunaan. Heille liian kuumat löylyt hämärässä ja meille luonnollinen alastomuus voivat aiheuttaa elinikäiset traumat.
Turha selittää, että Suomessa koko perhe saunoo yhdessä tai että loppuillan sekasauna puolituttujen kesken ei tarkoita mitään muuta kuin saunomista.