Asiat on helpoin asettaa vastakkain

Oriveden Sanomat 18.10.2017 16:12 | Lähetä palautetta artikkelista

Nuorisolla on ollut aina taipumus etsiä yksinkertaisia maailmanselityksiä.  Olen aikanani tehnyt itsekin näin.  Maailma oli silloin edessäni kuin kaksi kirjaa.  Takanani oli valtaosin sellaista, josta halusin vain kasvaa irti.  Valitsin niistä kirjoista toisen ja yritin joskus harvoin selata hieman sitäkin teosta, jonka jätin vastapuolelle.
Ymmärsinkö alkuun näiden kirjojen nimiä tai sisällysluetteloakaan, tuskin edes nimeksi.  Itse sisällöstä minulla oli kalpea aavistus, ja se riitti silloin.
Elämässä suunnistaminen tuntui helpolta, mutta vasta jälkeenpäin tajusin, että kompassissani oli vain kaksi ilmansuuntaa: hyvä ja paha.
Silloin oli yleviä periaatteita.  Niitä oli helppo omaksua, kun ne sisälsivät elämänohjeen.  Joku muu ne oli sanoiksi pukenut.  Myöhemmin kyllä ymmärsin monet niistä vallankäytön elementeiksi, joilla minutkin sai kulkemaan tiettyjä polkuja.

 

Jos ajatellaan itsenäisen Suomen historian alkuaikoja, maailma oli silloin uhkia täynnä, ehkä myös mahdollisuuksilta tuntuvia asioita.  Se oli myös täynnä vahvoja ideologioita vahvoine johtajineen.  Neuvostoliitossa kommunistit ottivat vallan ja samalla tapahtui hirvittäviä asioita, kun suuri kansakunta survottiin totalitaarisen hallinnon alaisuuteen.
Hieman myöhemmin ensimmäisen maailmansodan nöyryytyksen kokeneessa ja taloudellisesti romahtaneessa Saksassa valtaan pääsi Hitlerin johtama natsihallinto.  Kansansa valitsemana näennäisesti demokraattisissa vaaleissa.
Samaan aikaan Suomessa kehittyi edelleen vahva kahtiajako, jolla oli hyvä kasvumaa sisällissotamme jälkeisessä ajassa.  Kommunismi vahvistui, ja sen vastapuolella Akateeminen Karjala-Seura sekä fasismi saivat vahvaa kannatusta. Oliko silloinkaan henkisen tiensä valinneilla kompassissaan muita kuin kaksi vastakkaista ilmansuuntaa, hyvä ja paha, omana tulkintana tai agitoituina?

 

Kuusikymmentäluvulla etenkin nuorison keskuudessa kommunismi sai valtavasti jalansijaa.  Sen laidan kulkijat omivat itselleen älymystö-nimikkeen ja heillä oli vahva kanta siihen, minkälainen tiede on oikeaa.
He sulkivat sumeilematta silmänsä niiltä hirveyksiltä, joita Stalin tai Mao tekivät.  Oli paljon helpompi heiluttaa punalippua ja huutaa USA:n vastaisia iskulauseita, kun amerikkalaisten tekemiä hirveyksiä näytettiin televisiossa.  Ne näki itse, ne olivat totta.
Asioille, jotka tapahtuivat ja oli tapahtuneet itärajamme takana, ummistettiin silmät ja samalla ajatukset.  Niistä ei näytetty tv-uutisissa mitään.

 

Suurvaltajohtajat ovat kautta aikojen tolkuttaneet kansalleen, että juuri heidän maansa on uhattuna ja sodan uhka on nyt ja tässä.  Neuvostoliitto ja sen jälkeen Putin on toiminut juuri näin vuosia ja Trump hourii samoista asioista.  On käsittämätöntä, että koko maailman olemassaolo voi olla näiden kahden narsistin armoilla.
Katselin äskettäin Oliver Stonen koostaman laajan dokumentin USA:n historiasta.  Siinä tuli selvästi ilmi, että amerikkalaisten presidentit ovat pääsääntöisesti käyttäneet täsmälleen samankaltaista retoriikkaa kuin Trump nykyisin, ja useimmat heistä ovat sotineet verisesti vuosikymmeniä kaukana omista rajoistaan.
Mikä tahansa vahva valtakunta on vaarallinen, koska sen päättäjät ovat loppukädessä vain ihmisiä, omine heikkouksineen.  Heille riittää, että kansakunnasta riittävä osa on tomppeleita, joilta saa äänet vaaleissa.

 

Mielenkiinnolla olen seurannut, kuinka itänaapuri viettää vallankumouksensa 100-vuotissynttäreitä.  Stalin nostetaan taas kunniaan, mutta hänen perinnöstään vain totalitaarinen hallintotapa.  Kymmenet miljoonat hirmuhallinnon tavalla tai toisella tappamat ihmiset pyritään nyky-Venäjällä kuvaamaan sen aikakauden pakolliseksi uhriksi.
Demokratian nimissä, kansansa valitsemina, touhuavat nämä Putinit,Trumpit ja muut.
Joka maassa historia pyritään kirjoittamaan niin kuin se sinä aikana halutaan kertoa.  Kirjoitettu virallinen historia on usein vain näkökulma, ei aina totuus.  Vaikkakin niin natsi-Saksassa, Neuvostoliitossa kuin myös Suomessa lapuanliikkeessä tai taistolaisissa oli mukana paljon akateemista ja sivistynyttä väkeä, sivistyneisyys ei ole tae tekojen viisaudesta. Se ei ole sitä tänäänkään.
Rakentava sivistys ja viisaus yhdessä eivät vaadi mittavaa kirjatietoa, mutta ei siitä haittaakaan ole, kun muistaa joskus lukea ajatuksella, mitä niiden toistenkin kirjassa asioista sanotaan.

 

Veli-Jussi Lietsala