Ajattele niin kauan kuin voit

Oriveden Sanomat 26.05.2017 14:51 | Lähetä palautetta artikkelista

Ranskalainen filosofi René Decartes lausahti aikoinaan Cogito, ergo sum – Ajattelen, olen siis olemassa. Tällä hän halusi korostaa ajattelun merkitystä inhimillisen elämän keskeisenä toimintona. Kyky pohdiskella menneitä ja puntaroida tulevaa erottaa ihmisen eläimestä. Nyt tämä taito on kuitenkin rapistumassa. Jos Decartes eläisi meidän aikanamme, hän pettyisi nykyiseen maailmanmenoon. Ikään kuin tavoitteeksi olisi asetettu yhteiskunta, jossa tarvitsee ajatella mahdollisimman vähän.
Tekniikan kehitys on helpottanut ihmisen elämää vähentämällä ruumiillisen työn tarvetta. Yksi metsänkorjuukone tekee saman kuin sata metsuria 50 vuotta sitten. Naulapyssyt ovat korvanneet vasaranheiluttamisen ja valtavat nosturit lastaavat laivojen ruumat. Pyykinpesukone on syrjäyttänyt pesulaudan ja näin on saatu kone tekemään ihmisen työt. Kulkuneuvot ovat kehittyneet niin, että käytämme liikkumiseen omia jalkojamme vähemmän ja vähemmän.
Tarve käyttää lihaksia on tehnyt nykyihmisen elämästä helpompaa. Sehän on hyvä asia. Ihmiselle on luontaista säästä energiaa aina kun se on mahdollista. Kävelemme jos ei ole pakko juosta. Tiedämme kuitenkin myös tästä seuranneet ongelmat. Liikkumattomuus surkastuttaa lihakset, heikentää tukirakenteet eikä siitä sydänkään pidä. Tämä on pakottanut ihmiset kuntosaleille ja lenkkipoluille, jotta keho ei pääsisi liian helpolla.
Tähän ihmiset ovat jo tottuneet. Liikunnan merkitys on laajasti tiedossa. Uudempi ilmiö on se, että koneet ovat alkaneet korvata myös aivojen työtä, ajattelua. Aivot ovat kehomme hermokeskus, jonka tehtävänä on prosessoida tietoa. Nimenomaan prosessoida, eikä vain kerätä sitä.
Aivojen työtä helpottamaan on kehitetty monenlaisia laitteita ja ohjelmia. Niiden ansiosta meidän ei tarvitse enää osata laskea eikä muistaa puhelinnumeroita tai tapaamisaikoja. Voimme käyttää vaalikonetta, jotta tietäisimme, ketä kannattaa äänestää. Kaupalliset yrittäjät tekevät meistä erilaisia profiileja, jotta meille voitaisiin tarjota juuri sitä, mitä meidän oletetaan haluavan. Toisin sanoen tekoälyksi ristitty algoritmi esivalitsee meidän puolestamme sen mitä haluamme ostaa. Näin meidän tarvitsee itse ajatella vähemmän.
Aivotyön muutos näkyy kaikkialla. Vielä kymmenen vuotta sitten, kun matkustelin Oriveden ja Helsingin väliä junalla, kaikki matkustajat joko lukivat jotakin kirjaa tai katselivat ikkunasta ja ajattelivat jotakin. Kirjan lukeminen ja maisemien katsominen herättää ihmisessä assosiaatioita, jotka ruokkivat ajatuksia. Nyt lähes kaikki näpräävät tietokoneitaan tai älypuhelimiaan. Useimmiten he lukevat uutisia tai vastailevat kiivaaseen tahtiin erilaisiin viesteihin. Tämäkin toki stimuloi aivojen toimintaa, mutta rytmi on niin hengästyttävä, että se ei anna aikaa syvälliselle ajattelulle. Aivoihimme kertyy lisää tietoa ja kokemuksia, mutta se ei meitä auta, koska meiltä on katoamassa kyky prosessoida sitä.
Kun sydäntä ja liikkumiseen tarvittavia lihaksia käytetään liian vähän, niiden teho hiipuu. Samoin käy – tai oikeastaan on jo käynyt – aivojen ”lihaksille”, kun niitä ei käytetä. Tulevaisuudessa tarvitaan aivojen lenkkipolkuja ja punttitreenejä. Ongelma on kuitenkin siinä, että aivoillemme ei riitä, että niitä rasitetaan puolen tunnin hikilenkillä, vaan ne tarvitsevat jatkuvaa työtä.
Decartes parahtaisi: Ajattele, jotta olisit olemassa.

Arto Mustajoki