Aineen ja elämän ihmettelyä Koskenjalan galleriassa

Hannele Havas 03.08.2016 13:20 | Lähetä palautetta artikkelista
Saven raskautta ja linnunsulan keveyttä. Sampsa Virkajärven teokset kumpuavat maasta, kotitilan pellosta.

Aineen ja elämän välisen suhteen ihmettelyä pienillä havainnoilla höystettynä. Siitä on tiivistetysti kyse kuvataiteilija ja taideopettaja Sampsa Virkajärven teoksissa Juupajoen Korkeakoskella.

Virkajärvi ja hänen taiteilijapuolisonsa Riikka Lenkkeri pistivät pystyyn yhteisnäyttelyn heille tuttuun ja mieluisaan paikkaan kuohuvan kosken partaalle Koskenjalan kenkä- ja nahkamuseon galleriaan.

Paikkaa puolsi sekin, että ollaan kotiseudulla ja teokset kumpuavat kotiseudusta. Ihan kouraantuntuvasti Virkajärven kotitilan pellon savesta. Taiteilijat asuvat Mäntässä, mutta Juupajoki on tuttu Riikan suvun kautta, ja perhe on jonkin aikaa asunutkin Juupajoella.

Tärkeät kiintopisteet löytyvät kantatie 58:n tuntumasta, mihin myös Riikka Lenkkerin maalaukset liittyvät. Tien kallioleikkauksessa sinnittelee kituva kuusi, jonka ihmiskuvauksistaan tunnettu taiteilija maalaa samalla sieluun pureutuvalla otteella. Tummasävyisen öljyvärityön vieressä on hiilellä tehty tutkielma kalliosta – kevyttä ja ilmavaa.

Maa tarjoaa luonnonmateriaalin, joka saa Virkajärven käsittelyssä toisen muodon – muna, lintu, pesä, linnunsulat. Saven raskautta ja sen vastapainoksi hennon linnunpesän keveyttä, kohoamisen tunnetta. Kasa ohranjyviä sen oloisena, että pienikin tuulenhenkäys voi sen hajoittaa.

– Linnunpesät kierretään, kun ollaan traktoritöissä. Sen olen oppinut isältäni. Pyritään löytämään pesät ja säilytetään ne, sanoo Virkajärvi, joka viljelee kotitilaansa Kuoreveden Kaltilan kylässä yhdessä kahden veljensä kanssa. Juuri Kauppilan tilan pelloista on näyttelyn materiaalit kaivettu.

Myös taiteilijan käyttämät värit ovat maasta lähtöisin.
– Savesta saa monenlaisia sävyjä eriasteisella lämmityksellä. Mutta tämä näyttely on kyllä enemmän kuvanveistoa kuin värioppia, sanoo Virkajärvi, joka on vastuukouluttajana Oriveden Opiston kuvataidelinjalla.

Keväinen pelto tulee iholle, kun lukee talven ikeestä vapautuneella pellolla astelevan viljelijän sanat gallerian seiniltä:

”Keväinen peltomaa: vielä kylmää savea ja kiveä, maatuvia juuria, olkea, syksyllä varisseita siemeniä ja kohmeisia matoja, vettä, ja vasta saapuneiden lokkien ulosteita.

Maalajeja: savikkoa, hietaa, hienoa hiesua, mineraaleja ja alkuaineita: piitä, rautaa, rikkiä, atomeja ja niiden ytimiä, elektroneja, niiden vauhtia radoillaan sekä kvarkkeja ja ennen kaikkea tyhjyyttä siinä välissä.
Sanon sen mitä minulle on kerrottu: aineessakin tyhjyyttä on eniten.”

Riikka Lenkkerin ja Sampsa Virkajärven näyttely Pieniä agraaritarinoita Koskenjalan galleriassa 14.8. saakka. Avoinna ke–su klo 12–18.