Daily Archives: 12.2.2020

Ole kiinnostunut lapsesi tekemisistä – uskalla ottaa selvää, jos jokin epäilyttää

Published by:

Sisä-Suomen poliisin rikostutkijat antoivat tiistai-iltana tiiviin rautaisannoksen tietoa nuorten laittomien päihteiden käytöstä ja niihin liittyvien ongelmien ehkäisystä. Vanhemmille suunnatussa tilaisuudessa olivat mukana myös paikalliset päihdehuollon ammattilaiset ja Kondis ry:n kokemusasiantuntijat.

Illan pohjustuksena toimivat tuoreen kouluterveyskyselyn tulokset, jotka ovat herättäneet jälleen huolta orivesiläisten lasten ja nuorten suhtautumisesta päihteiden, ja erityisesti kannabiksen käyttöön. Oriveden 8–9-luokkien oppilaista 16 prosenttia kertoi kokeilleensa kannabista vähintään kerran. Poikien keskuudessa osuus oli 24 prosenttia ja tytöissä 5 prosentin luokkaa.

Kyselyyn vastanneista orivesiläisistä koululaisista 21 prosenttia suhtautuu myönteisesti kannabiksen käyttöön. Koko maan keskiarvo on 12 prosenttia.

Poliisin edustajat eivät ottaneet kantaa pelkästään kannabikseen, vaan he käsittelivät laajemmin huumausaineiden ja muiden päihteiden kirjoa. Erilaisten huumeiden ja lääkeaineiden kauppa käy Tampereen seudullakin vilkkaana, mikä koskettaa huumeita kokeilevien tai käyttävien nuorten kautta lukuisia perheitä, kouluja ja viranomaistahoja.

Sisä-Suomen poliisin ennalta estävässä ryhmässä työskentelevä vanhempi rikoskonstaapeli Mikko Pitkänen esitteli Ankkuri-toimintaa, joka tarjoaa nuorille nopeaa apua jo Tampereella ja Jyväskylässä. Toiminnan on tarkoitus laajentua kaikkiin toiminta-alueen kuntiin vuoteen 2023 mennessä.

– Me pyrimme puuttumaan mahdollisimman ajoissa huolta aiheuttavaan tilanteeseen. Tavoitteena on syrjäytymisen ja uusintarikosten ennaltaehkäisy. Teemme työtä niin nuorten kuin heidän perheidensäkin kanssa, Pitkänen kertoi.

Tiimin kohderyhmänä ovat esimerkiksi laittomien päihteiden käytön ensikertalaiset, jotka on mahdollista saada havahtumaan vakavaan tilanteeseen ja välttämään jatkossa vastaavaa toimintaa. Jos nuori on lastensuojelun asiakas tai hänellä on muita viranomaisprosesseja menossa, hän ei kuulu eet-tiimin toiminnan piiriin.

Pitkänen painotti, että Ankkuri-palvelut ovat täysin vapaaehtoisia. Jos nuori tai muu perhe ei halua palvelua, sitä ei voida tarjota väkisin. Tosin jos asiaan liittyy rikoksia, poliisi kyllä toimii tällöin tilanteen vaatimalla tavalla.

– Tämä on mahdollisuus saada hyvää ja oikea-aikaista palvelua ja apua sellaisessa vaiheessa, kun puuttumisesta voi olla vielä todellista hyötyä. Poliisin ennalta estävä toiminta on kädenojennus nuorille ja heidän vanhemmilleen. Me haluamme todellakin auttaa.

Työn painopiste on ensikertalaisissa, koska puuttumisen vaikuttavuus on suurin juuri tässä vaiheessa. Suurin osa eet-tiimin asiakkaista ei joudu enää uudelleen tekemisiin poliisin kanssa.

– Pieni osa asiakkaistamme on sitten heitä, joita ei voida auttaa missään vaiheessa. Vaikka kaikki tahot tekisivät kaiken oikein, lopputulos ei ole kovinkaan usein se, mitä toivotaan.

Huoltajilla on paljon epätietoisuutta miten mennä eteenpäin, kun lapsen mahdollinen päihteiden tai huumeiden käyttö huolestuttaa. Pitkäsen mukaan poliisi on taho, jolta voi kysyä apua ja neuvoja.

– Emme käynnistä aina automaattisesti rikostutkintaa, vaan me annamme myös neuvontaa. Toisaalta jos kyseessä on rikosasia, rikosilmoitus on ainoa tie päästä eteenpäin.

Rikosylikonstaapeli Mikael Hakio on työssään jatkuvasti tekemisissä päihteiden väärinkäytön ja huumerikollisuuden kanssa. Kyseessä on usein piilorikollisuus, jota on vaikea paljastaa. Selvittely vaatii paljon työtä ja voimavaroja.

– Tämä on ammatti- ja taparikollisuutta, johon liittyy väkivaltaa sekä omaisuus-, talous- ja liikennerikoksia. Kuka joutuu syvälle tähän kierteeseen, siitä on vaikea nousta.

Hakio painotti, että vanhempien on tärkeää tunnistaa mahdolliset kiellettyihin päihteisiin liittyvät ilmiöt lapsensa toiminnassa. Kun herää epäilys siitä, että kaikki ei ole kunnossa, asiat on syytä selvittää.

– Moni vanhempi kieltää ensin mahdollisen ongelman olemassaolon. Mutta huumeiden käytön voi tunnistaa muutoksista nuoren käyttäytymisessä. Miten hän käyttäytyy sosiaalisesti, millaista on rahan käyttö, onko psyyke muuttunut, onko fyysisiä jälkiä, onko nuori päihtynyt ilman alkoholin hajua?

Hakio muistutti, että jo huumeiden kokeilukäyttö voi johtaa pakonomaiseen riippuvuuteen.

– Usko itseesi, jos epäilet jotain. Kuka muu tuntee lapsen paremmin kuin oma isä tai äiti?

Moni vanhempi haluaa kunnioittaa lastensa yksityisyyttä. Hakio pitää kuitenkin tärkeänä ja oikeana sitä, että vanhemmat tietävät, mitä esimerkiksi lapsen puhelimeen on asennettu ja mitä sovelluksia hän käyttää.

– Jos puhelimesta löytyy Tor-verkon sipulilogo tai Wickrme-sovellus, hälytyskellojen pitää alkaa soida. Nämä ovat helposti ladattavia sovelluksia, joiden kautta nuori saa pääsyn anonyymeille kauppapaikoille. Siellä tehdään vilkasta kauppaa huumeilla, ja myyjiä löytyy helposti. Tampereen seudulla lähetetään satoja huumekauppaan liittyviä viestejä päivittäin.

Hakio ei kehota tuomitsemaan tai pelottelemaan lapsia ja nuoria. Tärkeämpää on hankkia oikeaa tietoa päihteiden vaarallisuudesta.

– Kaveriporukka vaikuttaa eniten nuoren elämään. Olkaa kiinnostuneita siitä, kenen seurassa lapsi liikkuu. Jos kaveri ei näytä naamaansa kotonasi, hän ei ole ehkä hyvää seuraa. Jos lapsesi tulee kavereineen kotiin syömään jääkaapin tyhjäksi, silloin voit olla ihan tyytyväinen tilanteeseen.

Keskitetyn ja paljastavan rikostutkintayksikön vetäjä, rikosylikomisario Jari Kinnunen kehotti vanhempia olemaan kiinnostuneita lastensa tekemisistä. Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmiin puututaan, sitä parempi on yleensä lopputulos.

– Kun nuori tulee koppiin tehtyään henkirikoksen, silloin meillä ei ole enää vaihtoehtoja. Puuttumisen aika on silloin, kun asiat eivät ole vielä niin pitkällä.

– On todellakin korkea aika mennä vaikenemisen muurin taakse ja nähdä mitä nuoren elämään kuuluu. Jos siellä on päihteitä tai huumeita, vanhemmalla on aina oikeus tehdä itse lastensuojeluilmoitus omasta lapsestaan. Silloin lapsi ja koko perhe saavat apua, ja asiat voivat vielä korjaantua.

Lue lisää päihdeinfotilaisuuden annista 19.2. ilmestyvästä lehdestämme.

Mistä ottaa koppi?

Published by:

Kunnan päättäjien toivotaan usein “ottavan koppia” asioista. Asioista, joiden ajatellaan edistävän paikkakunnan vetovoimaa, yritystoimintaa tai näkyvyttä.
Vaikuttaa siltä, että Oriveden ja Juupajoen lähinaapurissa Mänttä-Vilppulassa on otettu koppia vähän isommin kokonaisen lentokenttäasuinalueen kanssa. Projektissa mukana oleva italialainen Osanna Group lupaa satsata satoja miljoonia rakennus- ja matkailuhankkeisiin ympäri Suomea.
Seura-lehti (5.2.2020) ja Yle (7.2.2020) esittelivät laajalti yrittäjä Osannan taustoja verkkosivuillaan. Taustalta löytyi epäselviä omistajuuskuvioita, rahattomia firmoja ja tekaistuja yrityksiä, eikä juuri todellista näyttöä toiminnasta.

 

Toki kaikki voivat olla väärässä ja Osannan hanke onnistuu. Onhan Mänttä-Vilppula tehnyt ihmeitä ennenkin: teollisuuden lisäksi siellä on jättimäinen huippumuseo, joka tuo turistivirtoja.
Pahimmillaan tällainen hanke voi kuitenkin olla suuri taloudellinen harha-askel. Esimerkiksi Sunny Car Centeristä koitui lopulta rahallisia korvausvaatimuksia myös hankkeessa kaupunkia edustaneelle henkilölle. Puhumattakaan millainen henkinen ja julkisuudellinen tragedia siinä voi koitua koko kylälle.

 

Mistä sitten tietää, mikä riski on järkevä riski? Ei välttämättä mistään. Taustaselvityksiin ja konsulttien prujuihin on hyvä nojata päätöksenteossa, mutta niistä ei kannata hakea totuutta.
Ei ole helppoa olla kunnanisä tai -äiti. Helppoa on huudella, että hei tästä ja tästä sellutehdas- / lentokenttä- / konserttihallihankkeesta voisi ottaa kopin. Lisäksi osaan asioista ei voi vaikuttaa, kuten globaalin talouden heilahteluihin ja muuttoliikkeeseen.

 

Uusia avauksia pitää silti elääkseen tehdä. Aluetutkija Timo Aro on todennut, että pelkillä omakotitalotonttien kaavoittamisella yhdenkään keskuksen asukasluku ei kuitenkaan lähde kasvuun. Pitäisi siis kehittää yritystoimintaa, tapahtumia, palveluita, liikenneinfraa.
Toisaalta pitää löytää rohkeus olla tuhoamatta teollisuustoiminnan takia vaikkapa luontoarvoja, joita jokainen kunta korostaa markkinoinnissaan. Kaksinaismoraali ei näytä hyvältä ulospäin. Luonnonläheisyydellähän (sivulauseissa) Mänttä-Vilppulankin hanketta lopulta markkinoidaan.

 

Koppia voi ottaa toki arkisemmissa asioissa joka päivä. Ne ovat siellä jossain uusien tienvarsimainosten (uusi pinkki toimii hienosti) ja lentokenttäkompleksien välissä.
Keskikokoisten ja pienten kuntien matalan riskin syömähammas voi olla esimerkiksi viestintä ja tapahtumat, joihin on selkeästi Orivedellä satsattu viime vuosina.
Jokaiseen oljenkorteen ei ole kannattavaa tarttua, vaikka kuntatalouden näkymät olisivat kaikkialla vaikka kuinka huonot. Eli rohkeutta tukea paikallisia versoja, mutta ei ehkä lentokenttäkompleksia.

 

Esa Keskinen

Kylät mahdollistavat edellytykset aktiiviselle elämälle

Published by:

Länkipohja on vireä kylä keskellä kauneinta Suomea. Matkustaessa ei tarvitse jonottaa liikennevaloissa eivätkä auton renkaat kulu turhaan ratikkakiskojen päällä. Parkkipaikankin saa helposti, ja ennen kaikkea auton seisottamisesta paikallaan ei tarvitse maksaa.
Metsästysseuratkin huolehtivat, että autoilu on turvallista ja riski törmätä automatkalla hirveen on pieni. Onnettomuuksien sattuessa paikallisista koostuva vapaapalokunta tekee vapaaehtoispohjalta arvokasta auttamistyötä.
Betonimuurien sijaan Länkipohjassa silmää ilahduttaa längelmäkeläinen maalaismaisema Längelmäveden rantoineen.
Ulos lähdettäessä ei tarvitse stressata, pukeeko pyhävaatteita päälle, ja kylällä voi ilman vastaantulijan hämmästynyttä katsetta toivottaa tuntemattomallekin tallaajalle hyvää päivää.

 

Ilmastonmuutokseenkin on Länkipohjassa varauduttu. Mikäli Längelmävesi ei talvella jäädy, on talkoilla rakennetussa ja ylläpidetyssä Längelmäki Hallissa loistava jää talvikauden ajan. Tästä nauttivat talvisin niin Lätkä-Teamin juniorijoukkue kuin miesten sarjaa pelaava Senaattor.
Merta edemmäksi ei tarvitse mennä kalaan Länkipohjan seudulla. Mikäli ei tahdo kalastaa norjalaista tarjouslohta lähiömarketin pakastealtaasta, kärsivälliselle kalamiehelle Längelmävesi suo antejaan tavallisilla järvikaloilla kuten maukkaalla kuhalla. Lähiseudun maatalousyrittäjiltä löytyy myös monipuolinen tarjonta ruokapöydän jatkeeksi.

 

Kesäisin kohtuullisen matkan päässä ovat esimerkiksi Talviaisten ja Rönnin tanssilavat, jotka tarjoavat ohjelmaa viikonloppuaikaan. Arpaonneaan Länkipohjassa pääsee kesällä kokeilemaan joka lauantai kesätorilla.
Puolen tunnin matkan päästä Länkipohjasta löytyy Himoksen alue laskettelurinteineen ja monipuolisine tapahtumineen.

 

Länkipohja onkin loistava asuinpaikka citymaalaisille, jotka haluavat olla maalaisia samalla pitäen kiinni kuitenkin kaupunkielämästä. Orivedelle ja Jämsän keskustoihin pääsee parissakymmenessä minuutissa. Tampereelle valtatie 9 vie tunnissa omalla autolla tai bussilla liikkuen.
Länkipohjassa tekeillä olevien valokuituyhteyksien ansiosta tietoliikenneyhteydet ovat entistä nopeammat, ja niiden toimintavarmuus paranee jatkossa.
Yhteensovitettuna nopeat tie- sekä tietoliikenneyhteydet mahdollistavat työnteolle ja opiskelulle hyvät puitteet myös kasvukeskuksien ulkopuolella. On tärkeä huolehtia, että elämää riittää Helsingin ulkopuolellakin. Elinvoimaista ja yhteisöllistä arkea onkin mahdollista viettää täällä viihtyisässä Länkipohjassa.

 

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu (kok) Jämsän Länkipohjasta.

Mitä tapahtuu, kun kirppu ja leijona painivat?

Published by:

Kyllä sisaruskateus on rankkaa, vaikkei koko rääpälettä vielä ole edes maailmassa. Sen aistii joka solullaan olemuksestasi Satuteatterin ensi-illan avauskohtauksessa. Ei ihme, jos päätät ottaa hatkat ja lähteä maailmalle mainetta hakemaan.

Samuel Pulkkinen, olet Kirppuna uuden, itse asiassa kantaesityksensä saaneen Kirpun matka maailman ääriin -musiikkisatunäytelmän helmi. Ilmeesi, eleesi, liikekielesi ristikkäisaskeliä myöten kirvoittavat monet naurut. Lauluosuudet olet ratkaissut hienosti puhumalla, ja riimitellyt säkeetkin istuvat suuhusi mainiosti.

Ne säkeet! Näytelmän käsikirjoittaja Jukka Itkonen on piilottanut tekstiin kertta kaikkiaan herkullisia kielikuvia, joita meinaa jäädä tuon tuostakin makustelemaan.

Mutta pientä kirppua kohtaavat matkalla monet vaarat. Me kaikki tiedämme, että maailmalla kaikki eivät tahdo pienille vain hyvää. Luihuja kettuja (sopivasti markkinamiehen elkeitä viljelevä Ilmo Tenhola) ja ketkuja kissoja riittää siellä ja täällä, ainakin ison kaupungin kujilla. Onneksi on myös ystäviä, jotka tarvittaessa auttavat.
Kirppuseni, ihailen itseluottamustasi ja optimistisuuttasi. Ihailen myös komeaa äänenkäyttöä, joka kantaa yleisön takariville asti. Ja miten oletkaan sisäistänyt runsaat vuorosanasi niin, etteivät ne kuulosta vain läpiluetuilta, vaan mukana on aina tunne ja ajatus.

 

Onhan teitä muitakin ihania näyttämöllä. Leijona Sigismund Salo (Eetu Lähteinen) on vahva kuin mikä, mutta samalla hyväksikäytetty näytöseläin, jota rahanahne Kissa Karvanperä (sulavaliikkeinen Iiris Valkeajoki) pitää näpeissään – ja nälässä.
Mainio jänökaksikko (reippaat laulajat Isla Kainulainen ja Silja Rautajoki) kuljettaa tarinaa eteenpäin eikä pienistä hämäänny, vaikka loikkiikin näyttämölle hiukan ennen aikojaan.
Variksiakin on kaksin kappalein (Nella Ottola ja Linnea Uitto), teidän puheenne vain tahtoo jäädä vähän nokan alle… Malttakaa hidastaa hiukan.

Erityismaininnan ansaitsee Lotta Mönkäre herkällä Myrskytuulen laulullaan. Myös hänen taikurikohtauksensa on hykerryttävä.
Sävellykset ovat Esa-Markku Juutilaisen ja Reijo Karvosen käsialaa, ja rikastuttavat hienosti kokonaisuutta. Säestäjä Kristiina Kivistö-Rahnasto myös auttaa tarvittaessa nuoria laulajia, jos sanat meinaavat unohtua. Plussaa huiluosuuksista!

 

Puvustus on ihan huippua, kiitos Kati Joen ompelutaitojen! Kaikki natsaa yhteen, ja asuissa on sopivasti näyttävyyttä. Kati on osallistunut myös lavastuksen toteutukseen yhdessä valaistusmestari Tapani Neron kanssa, samoin kuin Näpsän lapset sienillään. Metsää riittää mukavasti edessä ja takana.
Aurinko (Jessica Kvist) ja Kiertotähti (Sabina Ali) ovat puvuissaan ihan oma lukunsa. Heidän kohtaamisensa korostaa osaltaan tarinan sadunomaisuutta, ja eläinhahmojen puvut taas sallivat kunnon liikehdinnän painia myöten.

 

Siili Taneli Harmaisen piikit vain rapisevat keinutuolin pinnoihin, kun hän istuskelee teetä nauttien kodikkaassa mökissään. Siilin osaan ei esiintyjää löytynyt, joten ohjaaja Kari Honkanen ryhtyi siiliksi ja debytoi Satuteatterin näyttämöllä.
Hänen hahmossaan on sopivasti haikeutta, mutta lopullisen poislähdön tunnelma ei kuitenkaan käänny ahdistavaksi. Kaiken kaikkiaan näytelmä sopii aika pienillekin.

Kirppukin huomaa lopulta, että kotona on oikeastaan ihan hyvä olla, ja riemastuttaa paluullaan ikävöivät vanhempansa (Ella Timonen ja Iisakki Tuomaala).
Erityispisteet kaikille reippaille laulajille! Se ei varmasti ole helppoa salintäyden yleisön edessä. Esitystä on vielä kolme kertaa jäljellä, joten kiiruun vilkkaa Suojalle kokemaan jotakin ihan erityistä. Ensimmäinen niistä on jo tänään keskiviikkona.