Daily Archives: 23.10.2019

Rosellin talosta tulee Eräjärven kotiseutumuseo

Published by:

Eräjärven kotiseutumuseo herää uudelleen henkiin ensi kesään mennessä. Esineistö on odottanut entisen museon tuhopolton jälkeen 18 vuotta pääsyä esille. Näyttelyiden tuleva tyyssija on Rosellin talo Perkiöntien varrella.

Eräjärvi-seura sai testamenttilahjoituksena vanhan talon ja pihapiirin rakennuksineen. Viime syksynä kuollut Yrjö Roselli halusi, että hänen omistamansa talo tulee seuran kautta museokäyttöön.

Kotiseutumuseo toimi aikoinaan Eräjärven Kivimuseon yläkerrassa. Sieltä se muutti Eräjärven vanhan seurakuntatalon suojiin. Museon toiminta päättyi 18 vuotta sitten, kun rakennus tuhoutui tuhopoltossa.

– Onneksi ohikulkija huomasi palon sen verran ajoissa, että suuri osa esineistöstä saatiin pelastettua. Pidimme aikamoiset talkoot puhdistaessamme tavaraa noesta, Eräjärvi-seuran puheenjohtaja Tarmo Grönqvist muisteli talkoopäivänä, jolloin tarkoitus oli tuoda jo esineistöäkin uuteen kotiin.

Museon esineet päätyivät tilapäisiin varastoihin ainakin kolmeen taloon lähitienoolla. Kuljetettavaa kertyi useita traktorin peräkärryllisiä. Esineiden siirto uuteen paikkaan ei ole mikään aivan pieni urakka.

Päärakennuksen pirtti on säilynyt hyvässä kunnossa.

 

Seura sai lahjoituksen myötä vajaan hehtaarin maa-alueen rakennuksineen. Asuinrakennus on valmistunut vuonna 1909. Talon hirsirunko on tuotu tuolloin paikalle muualta ja pystytetty nykyiselle paikalleen. Vuosiluku on taltioitu hirren pintaan tuvan ikkunan pieleen.

Vanhassa rakennuksessa riittää korjattavaa. Se on ollut asumattomana useita vuosia. Pirtin seinät oli vuorattu lastulevyllä, ja huonetilassa oli lastulevykoppeja, joissa säilytettiin vaatteita ja metalliverstaan työvälineitä. Pirtti oli viimeisinä aikoina taimien kasvattamona.

– Maakuntamuseon perinnerakennusmestari kehotti poistamaan lastulevyt ja tuomaan alkuperäiset hirsiseinät esiin. Hirret olivat hyvässä kunnossa, ja nyt pirtti näyttää jo aivan toiselta, museotoimikunnan puheenjohtaja Heikki Lehto kehuu.

Jotkut talon muista huoneista ovat heikommalla tolalla. Kunnostus etenee talossa vähitellen ja useammassa eri vaiheessa. Paikalle on jäänyt paljon vanhoja käyttöesineitä, joita seura voi ottaa mukaan näyttelyihinsä.

Talon rakennusvuosi on 1909. Jo aiemminkin käytössä ollut hirsikehikko on siirretty paikalle muualta.

 

– Kun tulimme tänne ensimmäisen kerran, talo oli täynnä kaikenlaista rojua. Siinä oli jo kova työ, että saimme huoneet tyhjiksi. Jäljellä on enää enimmäkseen käyttökelpoista tavaraa ja huonekaluja.

Isännän huone on säilynyt siistinä ja kodikkaana, ja se saa olla jatkossakin nykyisessä asussaan. Vanha puhelin ja kirjoituskone komeilevat tukevan kirjoituspöydän päällä ikkunan ääressä. Kirjat ja koriste-esineet ovat pysyneet omilla sijoillaan kirjahyllyssä.

Pihapiiriä hallitsee navettarakennus, joka on säilynyt kohtalaisessa kunnossa. Alueella on myös kaksi aittaa, jotka kaipaavat kunnostusta. Toisen aitan romahtanut nurkka on jo nostettu paikoilleen.

Tilalla on kaivo, mutta sieltä ei ole vesijohtoa sisälle päärakennukseen. Tarkoitus on vetää taloon käyttövesi paikallisen vesiosuuskunnan runkoputkesta, joka kulkee riittävän lähellä. Suunnitelmissa on lisäksi kuivakäymälän teko.

Rosellin talon isännän työhuone on tarkoitus säilyttää osapuilleen nykyisessä asussaan.

 

Eräjärvi-seuran tavoitteena on saada aikaan monitoiminen kotiseutumuseo. Esineiden pysyvä näyttely sijoittuu navetan suojiin. Pirtti varataan vaihtuville näyttelyille. Lisäksi siellä pidetään luentoja ja järjestetään muutakin yhdistykselle sopivaa toimintaa.

Työ etenee paljolti taloudellisten voimavarojen mukaisesti. Seuralla ei ole merkittävästi varoja osoitettavaksi museon kunnostukseen. Hämeen museoseura myönsi 2 000 euron avustuksen. Tukihakemus lähtee pian Museovirastoon.

– Järjestämme navettaan näytteille kaiken sellaisten talonpoikaisesineistön, joka pysyy kunnossa kylmässä tilassa. Pidämme päärakennuksessa lämmön päällä talvikausina, joten sinne on helpompi rakentaa erilaisia vaihtuvia teemanäyttelyitä, Grönqvist arvioi.

Eräjärven kotiseutumuseon pysyvät näyttelyt sijoitetaan navettarakennukseen.

 

Museon kunnostus ja näyttelyiden rakentaminen on useamman vuoden urakka. Paikka avautuu kuitenkin yleisölle jo ensi kesäksi. Seuran väki ei osaa sanoa vielä tarkemmin, millainen osa tiloista on valmiina keväällä, ja millainen näyttelykokonaisuus tulee esille.

– Ajatus on, että tuomme museolle kesäkuun alun Eräpyhä-juhlat. Tämä olisi sellainen oma paikka, jonka juhlat ansaitsevat. Museo ei ole tuolloin vielä mitenkään valmis, mutta on se ainakin hahmollaan, Grönqvist lupasi.

Pienen matkan päässä asuva Pekka Roselli on ollut ilolla mukana tulevan kotiseutumuseon kunnostustalkoissa. Yrjö Roselli oli hänen setänsä, ja perinteikäs paikka on siten tullut hyvin tutuksi.

– Erkki Niilonpoika Käyrä oli ensimmäinen isäntä Haapaniemen kylässä tällä tilalla, ja paikan tunnettu historia alkaa vuodesta 1540. On hienoa, että talolle tulee uutta käyttöä, ja täällä on jatkossa taas elämää.

Näkymätön asiakaspalvelija

Published by:

Työ, joka ei sovi kaikille, on hyvin suurelle osalle meistä jossain vaiheessa elämää toimeentulon lähde. Kaupan kassa on kritiikin kohteena monissa keskusteluissa monenlaisista syistä. Liian vähän hymyä, liian iloinen, liikaa meikkiä, ei tervehtinyt, ei tiennyt, missä kestopuut säilytetään ja niin edelleen.
Joka kerta, kun kassoja kritisoidaan, valpastun. Tiedän itse, millaista siinä on olla, koko ajan valmiina palvelemaan, valmiina kuulemaan ne samat puujalkavitsit uudestaan ja uudestaan, valmiina aina toistamaan samat repliikit jokaisen kohdalla. Se on uuvuttavaa. Ei siinä aina hymy irtoa.
Aloittelin työelämääni ruokakaupan kassalla. Olin tuolloin ujo enkä kokenut luontevaksi keskustella tuntemattomien kanssa. Minulta vaati ponnisteluja pystyä olemaan monta tuntia päivässä reipas ja valmis tervehtimään, kiittämään ja vastaamaan kysymyksiin.
En usko, että olen tämän asian kanssa yksin. Erilaisissa asiakaspalvelutöissä monet muutkin viettävät pienemmän tai suuremman osan elämästään, vaikka eivät olisi lainkaan asiakaspalveluhenkisiä persoonia.

 

Ruokakaupan kassalta siirryin kesäpihan kautta rautakaupan kassalle. Siellä sain kokea paljon uudenlaisia haasteita, kun olin nuorena naisena miesvaltaisessa ympäristössä ilman suurtakaan ymmärrystä kaikkien myytävien tuotteiden ominaisuuksista. Voin todeta, että siinä joutui usein pitämään pään kylmänä, kun osa asiakkaista mielellään otti kaiken ilon irti siitä, että pääsivät pätemään.
Jonnekinhan sen ihmisen tunteman vihan kanssaihmistään kohtaan on mentävä. Ne, jotka kokevat tarvetta kyykyttää ja kiusata toisia, löytävät helpot uhrit itselleen asiakaspalvelijoista, jotka työnsä vuoksi joutuvat kuuntelemaan ja ottamaan vastaan. Varsinaisia päivänsäteitä.
Kassan ihmisyys unohtuu helposti ja myyjä jää osaksi koneistoa. Käsi, joka vie sinun rahasi. Sitä kättä on liian helppo purra.

 

Kaiken kaikkiaan voin kiteyttää asiakaspalvelijaurani sanomalla, että se kasvatti minua ihmisenä. Opin hymyilemään, tervehtimään, olemaan toista varten, vaikken aina tietäisikään, miten se onnistuu. Opin myös jonkin verran ihmistuntemusta. Ja sen, että asiakas ei ole aina oikeassa. Ei ole, vaikka niin pitäisi sanoa. Kulissien takaa voin sen teille kertoa.
Pyytäisin myös vähän miettimään ennen kuin moititte apaattista myyjää ilottomasta työotteesta. Hei, ei se kaikille ole ilo. Se on saman mantran toistamista minuutin välein, kovaa kiirettä ja stressiä, jota moni ei voi edes kuvitella.
Tiedän, että siihen työhön sisältyy paljon hyvää, ihania ihmisiä, innoittavia kohtaamisia, kaikkea mukavaakin. Pyydän asiakkailta käytöstapoja ja ennen kaikkea hieman empatiakykyä. Asiakaspalveluala ei ole kaikkia varten, mutta kassat loppuisivat kesken, jos esimerkiksi kesälomittajiksi etsittäisiin vain niitä, jotka tuntevat alaa kohtaan suurta intohimoa. Tarvitsemme kaikkia heitä, tympääntyneitäkin myyjiä, jotta ostokset saataisiin tehtyä.

 

Anna Weckström

Veteraaneja on vielä keskuudessamme!

Published by:

Viime lehden (OS 23.10.) veteraaniperinnepäivästä kertoneessa jutussa sivulla 11 väitettiin, ettei yhtään sotaveteraania enää löydy Orivedeltä.

No ihan varmasti löytyy! Orivedellä elää vielä Oriveden Sotaveteraanien tarkan kirjanpidon mukaan 16 veteraania ja lisäksi Oriveden Sotaveteraaneihin kuuluu oman yhdistyksen lakkauttamisen yhteydessä siirtyneet 5 juupajokelaista sotaveteraania.

Virhe johtui väärinkäsityksestä, sillä veteraanilaulajissa, nyttemmin perinnelaulajiksi itseään kutsuvassa Längelmäen kuorossa ei enää laula yhtään sotaveteraania. Sama tilanne on myös Oriveden sotaveteraanien perinnelaulajissa.

Suuret pahoittelut virheestä kaikille sotaveteraaneille ja heidän läheisilleen!