Daily Archives: 31.7.2019

Ravustuskausi alkoi – saaliit ovat jääneet vielä pienenpuoleisiksi

Published by:

Loppukesän ja syksyn ravustuskausi alkoi reilu viikko sitten. Ensimmäisten päivien saaliit ovat olleet Oriveden seudulla melko vaatimattomia. Syynä saattaa olla laajasti meneillään oleva kuorenvaihtoaika.

Sirpa Vuohelainen pyytää rapuja mökkivesillään Längelmävedellä, Eräpyhän tuntumassa, Haukansaaren lähistöllä. Käytössä on parikymmentä mertaa, joiden tuoma saalismäärä oli viime viikolla vielä köykäinen.

– Tahti on ollut keskimäärin yksi rapu mertaa kohden, välillä vähemmänkin. Kovin on vielä ollut hiljaisen puoleista.

Vuohelainen siirtää päivittäin osan pyydyksistään uusiin paikkoihin. Viime perjantain pikainen kierros antoi noin tusinasta mertoja yhteensä kuusi rapua. Puolenkymmentä Haukansaaren takana ollutta mertaa lähti veneen kyytiin ja kohti mahdollisesti suotuisampia sopukoita rantavesien kivikoissa.

Odotus on, että ravut alkavat vähitellen liikkua vilkkaammin pyydyksiin. Toiveet ovat korkealla joka aamu, kun mertojen tarkistuskierros alkaa.

Orivesiläinen Ruokosen Rapu myy sekä kalastajilta ostamiaan että itse tuottamiaan rapuja. Yrittäjä Ilkka Raukola vahvistaa näkymän siitä, että ravustajien saaliit ovat olleet kauden alkajaisiksi niukanpuoleisia.

– Rapuja ei ole ainakaan vielä tullut niin paljoa, kuin olemme odottaneet. Järvien väliset erot ovat suuria. Viime viikolla maanantai lupaili hyvääkin saantia, mutta vauhti hiipui viikon mittaan.

Raukola arvelee, että isompikin joukko rapuja on juuri nyt kuorenvaihtovaiheessa. Tällöin ne liikkuvat tavallista vähemmän eivätkä päädy mertoihin.

– Sekin vaikuttaa, että isot järvet olivat alkukesän ajan melko kylmiä. Pienemmät ja matalammat järvet ovat antaneet parempia saaliita.

Lue lisää ravustuskuulumisia 31.7. ilmestyneestä numerostamme.

Hinkuyskää hiilinielussa

Published by:

Nyt pidetään paljon puhetta hiilinielusta ja hiilijalanjäljestä. Orivesikin on viime tietojeni mukaan niiden yli 50 kunnan joukossa, jotka ovat sitoutuneet pienentämään hiilijalanjälkeään.
”Hinku-kunnat ovat sitoutuneet tavoittelemaan 80 prosentin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Kunnat pyrkivät vähentämään ilmastopäästöjään lisäämällä uusiutuvan energian käyttöä ja parantamalla energiatehokkuutta. Kunnat kannustavat myös paikallisia yrityksiä ja asukkaita ilmastotekoihin.”

 

Orivesi on siis myös yksi Hinku-kunnista, joten yritänpä minäkin osaltani hinguta tätä tavoitetta. Harva tavallinen tuvan eukko tai ukko kuitenkaan osaa hiilinielua ja hiilijalanjälkeä toiselle selittää oikein tieteellisesti.
Pelottavaltahan tuo hiilinielu kuulostaa. Tulee ihan mieleen ne ajatukset, joita mahtoi olla Matin ja Liisan mielessä sillä heidän ensimmäisellä junamatkallaan. Kaipa se aika hirviöltä se juna tuntui. Kyllä siinä saattoi olla heilläkin lähellä pelottava ajatus jonkinlaiseen hiilinieluun joutumisesta.

 

Olisikohan otettava iltapäiväkerhojen ohjelmaan tuo hiilinielu- ja hiilijalanjälkiasia, etteivät pelokkaimmat alkaisi kaivella punkkereita nieluun joutumisen pelossa.
Asiantuntijoita luennoitsijoiksi voisi olla aika vaikea löytää, ainakaan sellaisia selkokielisiä. Ilmapiiri saattaisi olla kuin Baabelin tornia rakennettaessa, kukaan ei ymmärtäisi toistaan. Kyllä se hiilinielu sananakin kalskahtaa tuomiopäivän enteiltä.

 

Minäkin aloin tässä omaa hiilijalanjälkeäni miettimään kontatessani asfaltilla, kun menopelini, vanha pyörä, ei ollut riittävän joustava ja tottelevainen. Heitti minut jalkakäytävälle.
Ensin kokeilin toimiiko jalat, sitten katsoin, näkikö kukaan. Sitten oikaisin kumitossuni katsomaan oikeaan suuntaan. Hiilijalanjälkeni on siis aika pientä luokkaa, kun auton sijaan pyöräilen. Ja luulen, että jalanjälki pienenee entisestään, kun eroan tottelemattomasta pyörästäni ja kävellä nilkutan jatkossa.

 

Köyhyys on eduksi tässä hiilijalanjälkiasiassa, ei ole varaa lennellä ulkomaille. Onneksi olen lapsesta asti rakastanut lukemista ja sitä kautta olen saanut koluta maailman joka kolkassa ja tavata ihmisiä ja kohtaloita, joita oikeassa elämässä ei kohtaa.
Olen niin surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka eivät ole vielä löytäneet kirjojen maailmaa. Voisin vaikka ryhtyä lähetyssaarnaajaksi lukurintamalle.

 

Minä en tiedä, voiko tuossa hiilijalanjälkiasiassa menetellä ihan överisti, siis liioitella? Kun sama vaate kiertää kolmannessa tai neljännessä naisvartalossa, niin jääkö hiili vai jalanjälki vai onko synnit siinä vaiheessa anteeksi saatu.
Huonekalunikin ovat ”antiikkia”, tosin siitä syystä, että uusia ei kannata ostaa, sillä kukapa ne kokoaisi, kun olen itse aika tumpelo.
Nyhtökauraakin on tullut syötyä, joten hyvällä alulla ollaan hiilijalanjäljen vähentämisessä. Koska lihakaan ei juuri maistu, niin ruokarintamallakin voisi kuvitella sujuvan hiilineutraalisti. No, en toki esimerkillinen ole, mutta kun sitä riittävän kauan elää, niin köyhästäkin voi tulla trendikäs.

 

Marja Alatalo

Ikävä saunaa

Published by:

Lauantaina vietettiin valtakunnallista Saunapäivää. Turhempiakin teemapäiviä on, kyllä sauna omansa ansaitsee. Verovaroilla rahoitettu yleisradioyhtiö on oikealla asialla.
Tunnustan: Olen osittain vieroittunut saunasta, olosuhteiden pakosta. Sellaista ei ole asunnossani eikä pienessä taloyhtiössämmekään yhteistä saunaa. Mökillä on sauna, mutta en halua höyrystyttää lähes satavuotiasta hirsitalovanhusta, joten olen varovaisten ensilöylyjen jälkeen pidättäytynyt sen käytöstä. Se myös kuumentaa suotta koko mökin.

Pihasaunasta haaveilen, mutta toistaiseksi talous ei sellaista ole sallinut. Tynnyrisaunakaan ei ole minun juttuni, vaikka sellaisia kuulemma saisi edullisesti.
Mukavaa asuntoa ihanalla paikalla taas en lähde pelkän saunattomuuden takia muuksi vaihtamaan, etenkin kun saunasta saisi maksaa melko suolaisen lisähinnan.

 

Satunnaiset saunakutsut ovatkin siksi mieluisia. Kyläreissuilla lievästi kadehdin saunallisia ystäviäni, ja yllätyn, kun yhä useammin havaitsen asuntokohtaiset saunat varasto- tai tyhjäkäytössä. Tasan eivät mene puitteet ja tarpeet.
Perusteluja löytyy. Huonot löylyt, ilma loppuu, terveyssyyt estävät… Kehnot sähkökiukaat ovat kyllä tehneet karhunpalveluksen saunomiskulttuurille, mutta poikkeukset vahvistavat säännön tässäkin.

 

Suomalaislapset viedään jo pieninä saunaan, ja siksi naureskelemmekin ulkomailla avoimesti saunoihin laitetuille alaikärajoille.
Meillä onneksi mummi hoiti pikkuisen saunaan totuttamisen lempeästi ja vähitellen alalauteelta ylöspäin. Hänestä onkin varttunut kelpo saunoja, ja jokaviikkoiset saunaillat isän luona teinivuosinakin pitivät yllä tärkeää isä-poikasuhdetta.

 

Omakotitalossa kasvaneena en ole oikein oppinut yleisissä saunoissa käymään, vaikkka kertavierailu esimerkiksi Rajaportiin yleisessä saunassa Tampereen Pispalassa olikin makoisa ja löylyt hyvät.
Toinen retkenkin arvoinen paikka Tampereella on Rauhaniemen kansankylpylä avantosaunoineen, avannolla tai ilman. Se on muuten myös laulajasuosikki Tuure Kilpeläisen ja hänen bändinsä vakiokohde hänen keikkaillessaan Tampereella. Hän on sen julkisesti moneen otteeseen kertonut.

Oriveden uimahallin sauna paikkaa osaltaan saunattomuuttani, ja siellä onkin mukava istuskella. On kiitettävän siistiä, ja istumapaikan valinnalla voi säätää, haluaako kovat vai pehmeät löylyt. Juttuseuraakin yleensä löytyy, ja joskus sieltä saa mainiota juttuvinkkejäkin. Ei sillä, että muiden puheita korvat hörössä kuuntelisin.

En kaipaa saunaan taustamusiikkia, tv-ruutunäkymästä nyt puhumattakaan! Saunaan kuuluu hiljaisuus, omissa ajatuksissa oleilu. Tai kaikessa rauhassa avautuminen hyvälle ystävälle.
Ainutlaatuinen on myös Purnun taidekeskuksen savusauna, joka lämpiää kahdesti viikossa, maanantaisin ja perjantaisin, myös näyttelyvieraille sisäänpääsyn hinnalla. Oma vaivansahan siitä on, mutta älkää vain lopettako tätä hienoa extrabonusta! Se voi olla monelle kotimaisellekin kävijälle ainutkertainen mahdollisuus päästä kokemaan suomalainen savusauna.

 

Vihta on saunomisen ylellisyyttä, samoin mahdollisuus pulahtaa löylyjen välillä järveen.
Mutta sovitaanko, ettei viedä väkisin ulkomaisia vieraitamme saunaan. Heille liian kuumat löylyt hämärässä ja meille luonnollinen alastomuus voivat aiheuttaa elinikäiset traumat.
Turha selittää, että Suomessa koko perhe saunoo yhdessä tai että loppuillan sekasauna puolituttujen kesken ei tarkoita mitään muuta kuin saunomista.