Daily Archives: 10.1.2019

Oriveden seudun vuoden eka vauva Oripohjaan

Published by:

Sonja Kankaanpään ja Lauri Eskolan 3. tammikuuta syntynyt tyttövauva on vuoden ensimmäinen vauva Oriveden seudulla. Vauva painoi syntyessään 3640 grammaa ja pituutta hänellä oli 51 senttiä.

Vilja, 3, sai pikkusiskon, jota tomeranoloinen tyttö nyt voi hoivata yhdessä äidin ja isän kanssa.

– Raskausaika ja synnytys sujuivat hyvin. Kun tyttö torstaina syntyi, lauantaina pääsimme kotiin. Pari yötä meni potilashotellissa, Sonja kertoo.

Myös Lauri kehuu kaiken sujuneen hienosti, ja oma yksityisyyskin oli taattu potilashotellissa.

– Kun olin toistamiseen mukana synnytyksessä, osasin jo paremmin lukea Sonjan eleitä ja ilmeitä. Minusta oli tällöin enemmän apua.

Lue lisää muun muassa Sonjan ja Laurin kasvatusperiaatteista 16.1. lehdestä.

Hyvä valmentaja uskaltaa olla oma itsensä

Published by:

Jääkiekkoseura Fortunan valmennuspäällikkö Ville Lehmus sai itsenäisyyspäivänä paikallisen Vuoden nuorisovalmentaja -tunnustuspalkinnon.

Valintaperustelujen mukaan Lehmus tekee merkittävää työtä lasten kanssa kasvattaen heitä terveelliseen ja liikunnalliseen elämäntapaan. Hän ottaa kaikki lapset huomioon ja osaa tsempata aremmatkin lapset mukaan. Lehmus näyttää kasvaville valmentajille omalla esimerkillään tietä oikeanlaiseen toimintaan lasten kanssa.

Lehmus sai jääkiekon perusopit Fortunan junnukiekkoilun kautta. Kymmenisen vuotta kului ulkojäillä treenaten ja pelaten. Sen jälkeen mies syventyi opiskeluun ja työntekoon, kunnes kiekkoilu alkoi tuntua jälleen houkuttelevalta.

– Lähdin ensin höntsykiekkoon ihan omaksi ilokseni. Kun oma tytär halusi kiekkokouluun, tulin mukaan Fortunan ympyröihin.

Seura imaisi Lehmuksen valmentajarinkiinsä. Hän toimi alkuun kiekkokoulun vastuuvalmentajana. Kokemusta kertyi myös tyttökiekkoilusta ja G-junnujoukkueen valmentamisesta.

Fortuna tarjosi Lehmukselle valmennuspäällikön pestiä neljä vuotta sitten. Hän otti tarjouksen vastaan ja aloitti samalla kaksivuotiset lasten ja nuorten valmennukseen liittyvät opinnot Vierumäellä.

Nyt on menossa toinen vuosi päätoimisena valmennuspäällikkönä. Oman seuran lisäksi myös kaupunki toimii Lehmuksen työllistäjänä. Hän vetää koulujen liikuntakerhoja ja toimii lukion urheilulinjan jääkiekon lajivalmentajana. Fortunassa vastuualueena on juniorivalmennukseen osallistuminen ja sen kehittäminen.

Lehmus kohtaa työssään monen ikäisiä lapsia ja nuoria. Nuorimmat luistelukoululaiset ovat kolmevuotiaita, ja lukion ryhmissä vanhimmat ovat 18-vuotiaita.
Lasten opettaminen ja valmentaminen on oma maailmansa, joka poikkeaa monin tavoin aikuisten valmennuksesta.

– Kiekkokoulussa ja nuorempien junnujen ryhmissä tärkein tavoitteeni on saada lapsi innostumaan harrastuksestaan. Haluan tehdä asioita niin, että kipinä syttyy.

Pienten kanssa kaiken perustana on turvallinen ilmapiiri. Kun lapset tulevat jäälle ensi kertaa, Lehmus tutustuttaa heidät jäällä olemiseen ja halliympäristöön.

– Moni tulija on luistimilla ensimmäistä kertaa, ja se on jo kovin jännittävää. Kun siitä rohkeus kasvaa, lapset pääsevät oppimisen makuun.

Lue lisää Ville Lehmuksen ajatuksia 9.1. ilmestyneestä numerostamme.

Kasvimaageenit aktivoituvat, kun aurinko pilkahtaa

Published by:

Ryytimaa uinuu vielä talviuntaan hangen alla, mutta jossakin ihon alla kasvimaageeni jo hiljalleen aktivoituu. Helmikuussa viimeistään se on täydessä iskussa, ja saa suunnittelemaan taimikylvöjä.
Kukapa olisi uskonut tämän tietäen menneisyyteni 4H-kerholaisena ja silloiset sosiaaliset paineet 4H-neuvojan perheenjäsenenä! Isän mielestä neuvoja ei voi kulkea pitäjällä kommentoimassa toisten palstoja, jos omassa pihassa kasvimaat puskevat rikkaruohoa.
Siksi meille lapsille, joilla kullakin oli aarin kokoinen palsta, oli asetettu tiukka takaraja. Juhannusaattoon mennessä kasvimaan piti olla putipuhtaaksi kitketty ja porkkanarivien kohota viivasuorina mullasta. Erinäisiä juhannusaattoaamupäiviä kului siis porkkanantaimien seassa kontaten…
Toisaalta 4H-palsta tarjosi myös iloiset hetkensä, kun vei runsaita persiljapuntteja kyläkauppaan ja keräsi kehuja – puhumattakaan tilipäivistä. Kasvimaan antimilla tienasin reissurahoja ja hankin haaveitteni vaihdepyörän.

 

Nyt ovat tavoitteet toisenlaiset, ja kaikkea leimaa armollisuus itseä kohtaan. Viljelypalsta, jonka hankin taimipiirin innostuneessa ilmapiirissä herätyksen saatuani, on multaterapiaa varten. Pahimmat rikkakasvit kiskotaan pois, pienemmistä ei häiriinnytä.
Viime keväänä jäi taimikasvatus vähiin muiden kiireiden vuoksi, mutta onneksi taimia saa ostamallakin. Siinä tosin on vaarana innostuksen lähteminen lapasesta. Jokohan tänä keväänä saisi siemenet itse multaan?
Ensimmäinen ryytimaakesä Oriveden palstoilla oli kuiva ja kuuma, mutta palsta-aktiivit olivat ottaneet tämän mahdollisuuden huomioon. Valmisteluun saadulla hankerahoituksella hankittiin kasvimaan laitaan käsipumpulla täytettävä vesisäiliö, josta oli lyhyt matka raahata kannukaupalla vettä maailmaan pyrkiville taimille.
Onneksi olimme kaverin kanssa ottaneet viereiset palstat. Vuorovedolla koetimme pitää taimia hengissä ja raportoimme kaverillekin siementen itämisestä ja aikanaan myös kurpitsojen pullistumisesta. Mitä siitä, että nämä jalkapallon kokoiset oranssit pallerot olivat kivikovia kuoreltaan!

 

Vaikka rutikuiva palsta ei alussa suuria lupauksia antanutkaan, sitkeä kastelu palkitsi aloittelevat palstaviljelijät ja tuotti muun muassa kauniita pottuja, makoisia porkkanoita, aromikasta tilliä ja aivan uskomattoman maukasta lehtikaalia. Ihan varmasti niitä olisi saanut vähemmällä vaivalla lähikaupasta, mutta nämä olivatkin Ihan Itse Kasvatettuja.
Miten suuren riemun nostattivatkaan ensimmäiset oman palstan potut kattilassa! Kun sen nyt on kerran kokenut, tulee mieleen, että niitä kiemurtelevia perunavakoja voisi jopa laittaa useamman.
Oskon taimipiiri, jossa aiheeseen hurahtaneet villitsevät toisiaan ja vaihtavat ylijäämätaimia, taitaa olla tämän kevään tauolla. Kantapään kauttakin oppia hakien voi palstaviljelijöiden heimoon liittyä. Puolen aarin palstoja lienee vielä mukavasti vapaana, kannattaa kysyä 4H-yhdistyksen toimistosta.

 

Loppukesästä pistäydyin myös Maunulan viljelypalstoilla pääkaupunkiseudulla ja havaitsin ison periaatteellisen eron. Siellä päin oleskelulla oli tärkeä osuus palstojen käytössä, ja niille oli raahattu jos jonkinlaista istuinryhmää ja aurinkovarjoa, useimmat vahvasti ajan patinoimia.
Tapasin sellaisenkin iloisen parivaljakon, jolle viljelypalsta näytti olevan tekosyy oluen nauttimiselle varjon alla. Me tuskin maltoimme istahtaa vesipisteen viereen henkeä vetämään.
Palstoilla tyyli ja säännöt vaihtelevat, meillä Orivedellä tällaiset rakennelmat on kielletty palstan säännöissä. Selän lepuutukseen riittävät kyllä hyvin Oriveden työpajan tekemät komeat puupenkit.

 

Anne Kotipuro