Daily Archives: 17.12.2018

Miksi edes pitäisi olla niin itseohjautuva?

Published by:

Olen ihmeissäni. Uusi opetussuunnitelma puhuu entistä aktiivisemmasta ja itseohjautuvammasta oppilaasta. Unelmaoppilas on kaiketi itseohjautuva ja omatoiminen oppija, joka itse ottaa vastuuta. Lisäksi hän tietysti ottaa leikiten haltuun digitaalisuuden ja ilmiöoppimisen. Huh heijaa.
Sama mantra on osittain levinnyt jo varhaiskasvatukseen. Sielläkin lasten pitäisi yhtäkkiä olla jotenkin kauhean omatoimisia. Kyllä, sielläkin puhutaan entistä aktiivisemmasta ja omatoimisemmasta lapsesta. Miksi ihmeessä? Mikä näitä suunnitelmien laatijoita oikein vaivaa? Jollekin on selvästi iskenyt paniikki. Hei, älylaitteiden aikana yhteiskunta muuttuu niin hurjaa vauhtia, että lastenkin on muututtava. Tähän vieläpä tunnutaan uskovan suorastaan lammasmaisesti. Kun joku ”viisas” sanoo, näin sen täytyykin olla.

Mitä huonoa on vanhassa varhaiskasvatuksen toimintaympäristössä tai perinteisessä opettajalähtöisessä opetuksessa? Eikö opettajien tehtävä muka enää olekaan opettaa?
Lisäksi helposti niitä, jotka kritisoivat ihan aiheesta uutta ilmiölähtöistä opetustapaa, pidetään jotenkin taantumuksellisina – ihmisinä, jotka ovat jotenkin pudonneet kärryiltä tai ainakin uhkaavat pudota.
Mielestäni on sivistymättömyyden huippu, jos ilmiöopettamiseen hurahtaneet eivät ehdi luetuttaa oppilaillaan yhtä ainoaa perinteistä kirjaa lukuvuoden mittaan. Tällaiseenkin olen törmännyt. Aineita sekoitellaan toisiinsa niin, ettei missään tunnu olevan enää päätä eikä häntää, eikä kukaan varsinkaan opi kunnolla mitään.

Suomi porskutti vielä 2000-luvun alussa oppimistuloksissa Pisa-vertailujen kärkipaikoilla maailmanlaajuisesti. Sittemmin on tapahtunut selkeä käänne heikompiin tuloksiin. Helsingin yliopistossa haluttiin alkaa tutkia, mistä moinen notkahdus johtuu eli mikä heikentää 15-vuotiaiden oppimistuloksia.
Tutkimusta tehneen psykologian tohtorin Aino Saarisen mukaan heikompiin oppimistuloksiin ovat johtaneet juuri digitaalisuuden ja ilmiöoppimisen lisääminen.
Digilaitteiden käytön pitäisi koulussa olla väline kohti parempaa oppimista. Nyt liian usein käy niin, että niiden käytöstä itsessään on tullut päämäärä.
Jotta oppimista voi tapahtua, pitää pystyä keskittymään opeteltavaan asiaan ja prosessoida opittua. Jos pitää keskittyä johonkin muuhun tekemiseen, kuten digilaitteen käyttöön, oppiminen voi herpaantua.

Ilmiöoppimisessa vastuu oppimisesta siirretään entistä enemmän oppilaalle. Ei voi mitenkään vaatia, että jo 11-vuotias lapsi osaa itse suunnitella, mitä hänen pitäisi oppia ja mistä ja miten hakea uutta tietoa. Mielestäni on suorastaan heitteillejättöä, jos lapsi jätetään yksin selviytymään saatavilla olevan valtavan tietomäärän kanssa.
Ilmiöoppimisen käyttöä on perusteltu sillä, että se tasaa eri perhetaustoista tulevien oppimistuloksia. Tutkimus osoitti, että on käynyt juuri päinvastoin. Heikot oppilaat pärjäsivät entistä heikommin.
Huolestuttavaa on, jos kysymys ei ole enää siitä, oppiiko lapsi jotakin ainetta vai ei, vaan siitä, selviääkö hän niissä olosuhteissa, joissa oppiminen tapahtuu.
Kuitenkin yksi on varmaa: ihmisaivojen tapa oppia ei ole muuttunut miksikään 20 vuodessa. Vielä 2010-luvun 15-vuotiaiden keskuudessakin Pisa-tutkimuksissa perinteinen opettajalähtöinen opetus oli yhteydessä parempiin oppimistuloksiin. Mitä tästä siis voidaan päätellä? Opettaja on onneksi yhä se, jolta oppi parhaiten päähän jää.

Kati Pääkkönen

Kuka kehtasi viedä eläkeläisten karaokelaitteet?

Published by:

Poliisi selvittelee Länkipohjassa tapahtuneita murtoja ja toivoo niistä vihjeitä. Murtautuja on rikkonut Symppiksen vieressä toimivan Näpsäkkä-puodin ikkunan ja vohkinut puodista muun muassa hyvän summan rahaa, muutaman tietokoneen ja karaokelaitteen.
Kenties sama varas on sitten jatkanut Salen kylmävarastoon, josta ei tosin ole tarttunut saaliiksi mitään. Uutinen ei ole ainoa laatuaan, vaan juuri kesällä uutisoitiin muutamista pahoinpitelyistä ja murtojakin tapahtui.

Uutiset lapsuuden kotikylässäni melko tiheään tahtiin tapahtuneista rötöksistä kuulostavat oudolta. Teiniajoiltani ja lapsuusvuosiltani muistelen, että kylässä oli välillä liiankin rauhallista. Mikä siis mahtaa olla syynä siihen, että murrot ja muut rikokset vaikuttavan olevan kasvussa Länkipohjassa?
Onko pienen kylän yhteisöllisyys todella laskenut niin huonolle tasolle, että koko kylää hyödyttävien yhdistystenkin täytyy hankkia valvontakameroita tiloihinsa? Tiloihin, jotka toimivat koko kylän olohuoneina ja jotka saattavat olla kohta ainoita paikkoja, joissa ylipäätään tapahtuu.
Erityisesti yksinäisten ja eläkeläisten puolta pitävän Symppiksen karaokelaitteiden varastaminen on moraalinen pohjanoteeraus, joka ei voi mitenkään olla rahallisen hyödyn väärti. Haluan uskoa, että murtojen takana on ollut läpikulkumatkalainen eikä omankyläläinen.

Harmillisia uutisia lukiessa tulevat mieleen myös Länkipohjaa uhkaavat säästöt, jotka eivät ainakaan paranna tilannetta. Miten koulusta ja sen ohessa toimivista palveluista ja jäähallista luopuminen mahtaisivat vaikuttaa häiriökäyttäytymisen ja rikosten määrään?
Kun tekeminen vähenee ja kylä hiljenee entisestään, on todennäköistä, että turhautuminen ja tylsistyminen kanavoituvat yhä enemmän esimerkiksi ilkivaltaan ja päämäärättömään kylänraitilla maleskeluun.
Vaikka vaikutukset eivät olisi ihan niin rajujakaan, on selvä, että jos suurelta osin talkoilla ylläpidetyt palvelut, kuten kirjasto ja jäähalli, lakkautetaan, häviää kylästä tärkeitä yhteisöllisyyden symboleja. Jos palveluita lakkautetaan, vähenee myös ihmisten liikkuminen kylällä, mikä aiheuttaa jo itsessään turvattomuuden tunnetta.

Jos koulun tilat pimenevät kokonaan, lakkaa myös muun muassa kuntosalista ja koulun tiloissa pidettävistä kerhoista aiheutuva liike iltaisin. Jos jäähallia ei enää pystytä pitämään käytössä, eivät siellä käyvät luistelijat ja kiekkoilijat enää pidä pimeitä talvi-iltoja eläväntuntuisina.
Ehkäpä kylän tulevaisuuden turvaaminen juuri perustetun kyläyhdistyksen voimin saa kaikki länkipohjalaiset puhaltamaan yhteen hiileen ja vakuuttamaan myös Jämsän päättäjät siitä, että tyhjällä kylänraitilla olisi liikaa huonoja vaikutuksia.
Toivottavasti myös Symppiksen toiminta saa jatkua turvallisesti, vaikka sitten kameravalvonnan varmistamana.

Anni Lähdesmäki

Hirvikoira Pörrö herätti isäntäväen tulipalossa

Published by:

Omakotitalon vieressä oleva ulkorakennus tuhoutui tulipalossa Rovastintiellä aikaisin maanantaiaamuna. Tuhot olisivat voineet olla suuremmat, elleivät talon koirat, hirvikoira Pörrö (nimi korjattu 12.15, AK) ja sen kaveri Niilo, olisi herättäneet haukkumalla isäntäväkeä.
Pörröstä onkin tulossa kovaa vauhtia sankarikoira, sillä sen toiminta pääsi jopa Ylen uutisiin.
– Koirat olivat sisällä talossa ja nostivat kovan metelin aamuyöstä, Pörrön isäntä Marko Lindstedt kertoo.
Palokunnan saapuessa paikalle liekit löivät jo piharakennuksen katosta läpi. Palokunta ehti kuitenkin estää palon leviämisen vain kolmen metrin päässä olevaan päärakennukseen. Myös naapurin varasto säästyi tuholta. Se oli vain metrin päässä tuhoutuneesta rakennuksesta.
– Varastojen välissä oleva puhelinpylväs hiiltyi, mutta naapurin varasto onneksi säästyi, Lindstedt sanoo.
Tuhoutuneessa ulkorakennuksessa oli puuvarasto ja sauna. Palo näyttää saaneen alkunsa rakennuksen sisältä.