Daily Archives: 11.9.2018

Tomi-Pekka Heikkilä ampui MM-kultaa

Published by:

Orivesiläinen Tomi-Pekka Heikkilä sai toisen mitalinsa ampumaurheilun MM-kisoissa tiistaina, ja samalla viime viikon pronssi kirkastui kullaksi. Heikkilä voitti 10 metrin liikkuvan maalin sekajuoksut, joka oli hänen viimeinen kisalajinsa.

Heikkilä johti kisaa jo ensimmäisten 20 laukauksen jälkeen. Pisteitä kertyi alkupuoliskosta 194. Toinenkin puolikas sujui täsmälleen samaan tahtiin tuoden kokonaistuloksen 388. Tulos on Heikkilän paras sekajuoksujen tulos kahteen vuoteen ja vain pisteen huonompi kuin hänen ennätyksensä.

Puolan Lukasz Czapla sijoittui toiseksi tuloksella 386, ja pronssi meni Venäjän Mihail Azarenkolle pistein 385. Suomen Krister Holmberg oli sijalla 20 ja Heikki Lähdekorpi heti seuraavana.

Heikkilä saavutti Etelä-Korean Changwonissa järjestetyissä kisoissa kaksi mitalia. Viime viikon 50 metrin normaalijuoksut toivat pronssia.

Kokenut arvokisojen kävijä on puhunut aiemmin tänä vuonna kansainvälisen kilpauransa lopettamisesta tämän kauden päätyttyä. Ajatukset eivät ole muuttuneet.

– Tämä oli viimeinen maajoukkuekilpailuni ellen sitten kotona tule jollain ihmeen kaupalla toisiin ajatuksiin.

Lue lisää MM-kisakuulumisia 12.9. ilmestyvästä lehdestämme.

Pikkuyrittäjät tempaisivat Orivedellä

Published by:

Orivedellä Kultavuoren koulussa myös pikkuyrittäjät pitivät kojujaan auki Yrittäjän päivänä.

– Upeaa, miten hienosti lapset ovat tässä mukana. Tulimme ihastelemaan aikaansaannoksia ja silmiinpistävää on ennen kaikkea innostus, kehuu Oriveden yrittäjien puheenjohtaja Kari Pekonen.
Samaa sanovat myös Yrittäjien Juhani Viitaniemi, Sari Yrjölä-Syvänen ja Tarja Ojala.

Herkkusuilla kauppa on käynyt niin hyvin, että osa leivonnaisista ehti jo loppua. Mutta ei hätää, lisää oli tulossa.

Ilona Syvänen, Anna Arvonen, Venla Naaralainen ja Sara Salminen olivat erilaisesta päivästä innoissaan.

– Kivaa, kun Yrityskylä on meillä vuoden päästä. Tämä oli hauska kokemus, kun sai suunnitella kaiken itse, he kehuvat.

Viideluokkalaisten opettajat Kirsi Pesonen ja Eero Toivonen kehuvat oppilaitaan hienosta sitoutumisesta päivään.

Lue lisää Pikkuyrittäjyydestä ja päivän tunnelmista 12.9. lehdestä.

Bonjour! Poskisuudelmia riittää

Published by:


Olen 24-vuotias lentopallonpelaaja Orivedeltä, ja minua pyydettiin kirjoittamaan ajatuksia ensimmäisestä ammattilaiskaudestani Ranskassa Quimper Volley 29.ssä.

Ensimmäiset fiilikset kaupungista ovat hyvät. Jo heti lentokentästä huomaa, että en ole saapunut metropolii, onhan tämä vain 63 000 asukkaan kaupunki.

Laskeudumme pienellä propellikoneella Quimperin kentälle. Lentokenttärakennus näyttää ulospäin omakotitalolta. Ulkona on nätit ruusupenkit, ja sisälle pääsee pienistä sinisistä ovista. Kentällä on tasan kaksi huonetta, toinen saapuville ja toinen lähteville.

Olen varma, että tulen pitämään tästä kaupungista. Ulkona minua ovat vastassa molemmat valmentajat,  jotka ottavat vastaan hymyillen ja poskisuudelmia jakaen. Ensimmäiset, mutta ei lähellekään viimeiset, niitä tuntuu satavan joka hetkessä. Yksi niistä asioista, joihin suomalaisella, omaa tilaa kaipaavalla kestää tottua.

Keskustaan ajamme vain 5 minuuttia, ja olemme uuden asuntoni parkkipaikalla. Asunto on iso kolmio, jonka jaan alempaa sarjaa pelaavan ranskalaispassarin kanssa. Tulemme heti hyvin toimeen, ja onnekseni hän on yksi niistä ranskalaisista, joka osaa hyvin englantia. Itselleni ranskan kieli on vielä melko vieras perusfraaseja lukuunottamatta.

Seuraavana päivänä on joukkueen ensimmäinen kokoontuminen, jossa valmentajamme esittelee joukkueen, henkilökunnan ja huoltotiimin. Hän aloittaa englanniksi, mutta puolessa välissä palaveria kieli vaihtuu lennosta ranskaan. Onneksi joukkueessa on monta jotka puhuvat sekä ranskaa että englantia, joten asiat eivät jää epäselviksi.

Joukkue muodostuu 11 pelaajasta, joista 7 ulkomaalaista. Pelaajia on Slovakiasta, Tsekistä, Senegalista, Englannista sekä tietenkin Ranskasta. Meitä suomalaisia löytyy kaksi.

Viime vuoden pelikaverini Saana Koljonen on myös ensi kaudella vierelläni vastaanotossa. Suomea puhuva kaveri helpottaa paljon sopeutumista uusiin kuvioihin. Palaverissä tunnelma on rento, ja huumoria on ilmassa. Valmentajamme ei vaikuta pää punaisena huutavalta tyypiltä. Tutustumme myös uuteen kotisaliin, joka on hyvin valoisa ja iso – ainoa miinuspuoli on puinen lattia.

Illalla tapaamme myös koko Quimper Volley 29 -yhteisön. Ihmisistä huokuu yhdessä tekemisen halu, ja he ovat aidosti kiinnostuneita tulevasta kaudesta. Ilmapiiri on huolehtiva, iloinen ja odottava. Tunnen heti kuuluvani joukkoon.

Loppuviikko menee joukkueen kanssa erilaisissa tapahtumissa ja vapaa-aikaa viettäen. Milloin rannalla, vaeltamassa tai crepes-nautinnoissa kahviloissa. Niihin ainakin tämä osa Ranskaa on hulluna. Joukkueesta jää fiilis, että tulemme olemaan yhtenäinen joukkue.

Ensi viikolla alkaa sitten itse asia, eli lajitreenit ja fysiikkaharjoitteet. Innolla odotan mitä tuleman pitää. Alkutuntemukset ovat yllättäneet pelkällä positiivisuudellaan.

Au revoir! Palataan!

Salla