Daily Archives: 7.9.2016

Koirakin pääsi oluen makuun

Published by:

Pitkään haaveilemani kesälomareissu etelärannikolle toteutui. Pääsin lopultakin käymään myös Kotkassa ja Haminassa, joista mieheni kanssa käytiin alkuun pientä vääntöä. Hänestä ei Kotkassa eikä varsinkaan Haminassa ole yhtikäs mitään.
No höh, jos muistaa paikat armeija-ajaltaan, kannattaisi ehkä avartaa ajattelumaailmaansa.
Haminan ympyrämäinen keskusta oli kiehtova ja Sapokan vesipuisto Kotkassa kaunis. Kannatti käydä.
Perhereissu oli ikimuistoinen siksikin, että reilu 1,5-vuotias Jade-koiramme oli mukana matkassa. Eihän se ollut aiemmin käynyt kuin kyläpaikoissa.
Heti ekassa kohteessamme Porvoossa meinasi tulla suru puseroon, kun kaarsimme autolla hotellin pimeään parkkihalliin. Lapsemme takapenkillä rauhoittelivat kiitettävästi eläintä, ja enin tärinä lakkasi. Sitten olikin vuorossa hissi. Jännää sekin.

Koiran kanssa ei ollutkaan mahkuja mennä ihan mihin vaan ravintolaan. Nätti kesäpäivä, joten terassiravintola sopi hyvin.
Pienet haukut ohikulkeville kollegoille piti terassilta toki antaa. Onneksi tuo meininki laantui vähitellen, muuten olisi nolottanut ja lujaa. Hämärästi muistuvat mieleen ne ajat, kun lapset olivat pieniä eikä halunnut heidän riekkuvan ihmisten ilmoilla miten sattuu.
Porvoon jokivarren terasseilla kiikutettiin kyllä hämmästyttävän nopeasti myös juomakuppia koiralle. Lemmikkimme sai hyvää kohtelua osakseen.

Helsingin keskustan hotellissa jopa niin hyvää, että koiralle tarjottiin oikein tervetulokassi. Teini- ja esiteini-iässä olevat tyttäremme olivat jopa vähän katkeria, sillä heille oli hotellihuoneeseen pedattu naurettavan pieni yhteispeti Jaden saadessa herkut. Hotellin respassa meille kerrottiin, että tervetuloa vaan hotellin pihapubiin koirankin kanssa. Siellä olisi myös lemmikille olutta!
Pitihän paikka testata, ja kuinkas ollakaan tilausta tehdessämme keskuuteemme lompsi mies, joka kiikutti meille oman koiransa juomatta jäänyttä olutta. Koiramme maistoi kohteliaasti, muttei mieltynyt makuun. Kaikenlaista.

Pöytään astellessamme huomasin erään miehen katselevan meitä juuri sellainen ilme naamallaan, että onko ihan pakko. Siis tulla paikkaan koiran kanssa. Ei aikaakaan, kun samainen yksin pöydässään istuva mies oli jo hyvä kaveri pienpystykorvamme kanssa. Yhtäkkiä silittelijöitä ja kyselijöitä oli jo useampi.
On oikeastaan jännää, miten mutkattomasti kaikki lopulta koiran kanssa sujui. Erona vain, että koira mukanamme saimme ihailevia katseita ja ystävällisiä sanoja osaksemme paljon enemmän kuin normaalisti.

Lupiinissa maalattiin posliinia

Published by:

Toimintakeskus Lupiinissa kokeiltiin innolla posliininmaalausta, kun ohjaajaksi saatiin kokenut Tuula Korvensivu Juupajoelta. Hän tuntee posliininkoristelun moninaiset mahdollisuudet. Hän on opettanut 25 vuotta posliininmaalausta, joista viisi vuotta myös kehitysvammaisia.

Posliininmaalausta pidetään herkästi pikkupiperryksensä ohuella siveltimellä, mutta sen keinovalikoimassa on hyvät mahdollisuudet ottaa huomioon osallistujien henkilökohtaiset kyvyt ja rajoitukset.

Välineiksi käyvät niin sormenpää, sivellin kuin superlonpalakin. Kun väritkin vielä ovat vesiliukoisia ja turvallisia, voi huoletta toteuttaa omia yksilöllisiä ideoitaan posliinille.

Lupiinilaisten töitä pääsee ihailemaan parin viikon ajan Lupiinissa. Tiistaina avautuneen näyttelyn rakensi Teija Järvinen.